Kolumni: Nykyään saman kirkon kasvatit katselevat toisiaan outoina kuin pikkuserkut hautajaisissa

Teemu Kakkurin kolumnikuva. Kotimaan kolumnisti 2017.

Luin hiljattain uudelleen Heikki Räisäsen muistelmat ja isohkon pinon muuta kirkollista lähihistoriaa. Kolme asiaa jäi pohdintaani.

Ensinnäkin huokailin niiden konfliktien määrää, jotka viime vuosikymmeninä on käyty. Raamatun mukaan kristityt tunnetaan rakkaudesta toisiaan kohtaan, mutta oikea historia on pelkkää piikittelyä, piruilua, syrjintää ja välistävetoja. Tämä johtuu tietenkin myös historian näköharhasta. Seesteinen seurakuntaelämä ei ruoki tutkimusta siinä määrin kuin kiistat. Tutkijan viisari värähtää, kun jossain mäiskitään lähimmäisiä sanan säilällä.

Sellaista on elämä myös politiikassa ja urheilussa sekä tieteen ja taiteen kulttuurissa. Uskonto ei ole sen siistimpää. Inhimillistä, mutta ikävää.

***

Paljon ajattelemisen aihetta antoi myös kirkon henkinen ja hengellinen kahtiajakautuminen ja osapuolijaon syveneminen. Nykyiseen skitsofreniaan johti kehitys, joka alkoi viimeistään 1960-luvulla. Silloin olisi ollut vielä mahdollisuus yhteyden rakentamiseen kuuntelemalla ja ymmärtämällä toisia. Tahtoa puuttui. Mikäs oli kiistellessä, kun kirkon jäsenkadosta ei ollut tietoakaan, resursseja ja ihmisjoukkoja riitti!

Työntekijämäärä kasvoi verotulojen myötä. Tilaa oli myös herätysliikkeille ja järjestöille, jotka söivät kuorman päältä. Ei ollut pakottavaa syytä etsiä yhteistä tietä. Jotkut jopa hyötyivät asemastaan veneen keikuttajina. Profiloituivat radikaaliksi jommallakummalla laidalla. Erilleen kasvaminen oli vääjäämätöntä kuin darwininpeipoilla Galapagos-saarilla.

Nyt ei enää osata tulla yhteen vaikka haluttaisiinkin. Osapuolet ovat kasvaneet erilleen. Saman kirkon kasvatit katselevat toisiaan outoina kuin pikkuserkut hautajaisissa. Vanha mummu kärsii ajasta, joka ei Joosefista mitään tiedä. Pikkuserkut toteavat esittäytyessään toisilleen, että samaan sukuun kuulutaan, mutta juuri mikään muu ei sitten enää yhdistäkään.

***

Viimeisenä polttaa kuolemisen karu todellisuus. Räisäsen keskustelukumppaneista ja nuoruutemme sankareista monet ovat jättäneet paikkansa näyttämöllä. Tuomo Mannermaa ja Timo Veijola eivät vastaa kirjan väitteisiin, ja joku kaivannee jopa Uuras Saarnivaaraa. Pois on muuttanut itse muistelijakin. Niin ovat myös Seppo A. Teinonen, Martti Parvio, Jukka Thurén ja Pentti Laasonen.

Rakas Taivaan Isä. Anna nykyisille emerituksille vielä paljon armonvuosia, ettei meillä olisi odotushuoneessa istuskellessa niin orpo olo, kun hypistelemme sormissamme omaa vuoronumeroamme. Amen.

Kirjoittaja on teologian tohtori ja seurakuntapastori.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös:

Teemu Kakkurin kolumni: Kun laki ja omatunto ovat vastakkain, kirkossa voittaa laki ja kristityllä omatunto

Teemu Kakkurin kolumni: Seurakunta ei ole virasto tai yleisö – vaan yhteisö

45 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Mistähän on kyse kun eripuolilla maata on eri hengelliset liikkeet löytäneet saumattoman yhteistyön. Ryhtymättä kuitenkaan puuttumaan millään tavoin kyseiseen kiistaan. Vaikuttaa siltä, että näiden kesken toteutuu, juuri se keskinäinen rakkaus. Saman pöydän äärestä voi löytää monen eri liikkeen edustajia, mikäli kukin oman jäsenyytensä haluaisi kertoa. Tyypillistä näille kuitenkin on, että he keskittyvät olennaisempiin asioihin. Se kuuluuko kirkkoon , vai vapaisiin suuntiin, niin sillä ei näytä olevan mitään merkitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Mistähän on kyse kun eripuolilla maata on eri hengelliset liikkeet löytäneet saumattoman yhteistyön.” Yhteinen vastustajako yhdistää? Onko tällainen saumaton yhteistyö pelkästään iloinen asia? Se voi merkitä myös rajamuurin pystyttämistä niitä vastaan, jotka eivät ole tähän saumattomaan yhteyteen liittyneet.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Jari Haukka: “”Eiköhän se ole siinä. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin arvelen, kysyttäessä – en siis ’opeta’.”” https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/heikki-raisanen-mita-tapahtuu-kun-kuolet/

    Kiitos linkistä. En ollut ennen lukenut. Täydentää kuvaa Räisäsestä, inhimillisestä ajattelijasta, joka on oppinut kaikkien vaikeimman, kuoleman kohtaamisen.

    Haukalle muistuttaisin, että Jumala on valinnut omansa ennen maailman perustamista. Siten, koska valinta on yksipuolinen, siihen ei ihminen voi vaikuttaa. Ei Heikki Räisänen, ei Jari Haukka, ei Tapio Tuomaala, ei paavi, ei mikään kirkko (edes ortodoksinen). On mieletöntä tiettyyn tunnustukseen sitoutuneiden ryhtyä karsinoimaan lampaita ja vuohia oman uskonnollisen putkinäkönsä vinkkelistä.

    Vuohi eroaa lampaasta siinä, että se on reviiriuskollinen ja puskee lampaat pois aitauksestaan. Ketkä tulevat vuohista mieleen?

    Lampaat ja valitut eivät ole sama asia. Tämän huomaa helposti lukemalla profetian vuohista ja lampaista, tuomiopäivästä, kun oikeamieliset erotellaan väärämielisistä tekojen mukaan. Ei erotella kirkkojen mukaan. Se on kauhistuksen päivä vuohille, jotka ovat uskoneet olevansa lampaita. Mutta riemun päivä oikeamielisille, jotka ovat pitäneet itseään vuohina. Ehkä pitäneet itseään vuohina Jeesuksen edessä siksi, että mieleen on tullut se, mitä ovat kuulleet opettavan: kirkot ovat Kristuksen ruumis ja ettei voi pelastua ilman niitä, tai ei pääse taivaaseen ilman vapaiden suuntien henkikastetta. OIKEAMIELISET saavat palkkansa. Vanhurskaiden kohtalosta en löydä Raamatusta yhtään merkintää.

    Entä missä ovat valitut? He tulevat olemaan koko ajan mukana. Mutta sen Jumala on salannut ihmisiltä. Valituilla on tärkeä tehtävä. Tärkeämpi kuin pyöriä oman napansa ympärillä. Lampailla ja valituilla on yhteys, side, joka paljastuu Jeesuksen paluun yhteydessä.

    Korjaan hieman. Jumala arpoi omansa ennen maailman perustamista.

    Odotan oikeaoppisilta teologista selitystä arpomiseen. Jos sitä ei löydy, niin ei voi olla hajuakaan apostolien opista. Tervetuloa silloin vääräoppisten osastolle. Täällä pipon kiristys helpottaa. Voi kunnioittaa ja arvostaa Heikki Räisästä ihmisenä ja teologina, kuten kaikkia Jumalan luomia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Tapio T,

      “…Jumala on valinnut omansa ennen maailman perustamista.”

      En tuominnut ketään. Totesin tosiasian, että Räisänen tunnusti ateistista uskoa haastattelussa.

      Huomaan että edustat minulle tuntematonta muotoa kristinuskosta. Predestinaatio-oppi on melko kiistanalainen, ja ehkä joku luterilainen teologia osa kommentoida “arpomisoppiasi”. Itse en siihen halua ryhtyä.

      Kristinuskon mukaan ihmisellä on vapaa tahto, tästä huomattavimpana esimerkkinä meille on Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria, joka vapaasta tahdotaan noudatti Jumalan tahtoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. 5 Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.” Efesolaiskirjeestä

      Olen ymmärtänyt tämän jaejakson niin, että Jumala aivoitteli jo ennen maailman luomista, että hänen luomansa ihmiset pelastuvat Jeesuksen ristinkuoleman kautta, koska Jumala tiesi jo etukäteen, että ihminen tulee lankeamaan syntiin ja tarvitsee sovitusta. Tämä sovitus on tarjolla kaikille, jotka ottavat sen vastaan uskomalla Jeesukseen sovittajanaan ja Vapahtajanaan.

      En usko, että Jumala olisi edeltä määrännyt kuka pelastuu ja kuka ei. Tosin hän voi sen edeltä tietää, koska Jumala on kaikkitietävä eikä ole sidottu aikaan. Mutta pelastus Jeesuksen Kristuksen kautta on tarjolla kaikille, koska Raamatussa on paljon siihen viittaavia kohtia kuten esim. 1 Tim. 2 kertoo: ” 3. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, 4. joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

      Ja tietysti tuttu Joh. 3:16

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Hra Haukka: “Räisänen julisti luopuneensa uskosta ja ilmeisesti myös toivosta SK:n haastellussa. ”

      Räisänen olikin fiksu mies ja maailmanlaajuisesti arvostettu eksegeetti. Ei hän tietääkseni uskostaan koskaan elämänsä aikana luopunut, olipahan vain omasta puolestaan rehellinen realisti ja esitti valistuneen epäilynsä siihen nähden mitä kuolemanjälkeiseen ihmisen olomuotoon ja -tilaan tulee.

      ”Eiköhän se ole siinä. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin arvelen, kysyttäessä – en siis ’opeta’.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Haukka: “Kristinuskon mukaan ihmisellä on vapaa tahto.”

      Juuri näin. Koska ihmisellä on vapaa tahto, hänet voidaan tuomita tekojen mukaan. Luther ei päässyt tyydyttävään lopputulokseen koettaessaan sovittaa vapaata tahtoa ennalta määräämiseen. Ratkaisu on kuitenkin lapsellisen yksinkertainen.

      Mitä tulee arpomisoppiini, niin en sitä itse ole keksinyt, vaan Paavali viittaa arpomiseen kirjeessään. Se on apostolin oppi. Arpomiseen viittaavaa sanaa ennalta määräämisen yhteydessä ei löydy kirkon Ut:n suomennoksesta. Tämä on vain yksi kohta, mutta kuvaa hyvin kristillisen syväteologian laumasokeutta. Se on surullista siksi, että harhaan johtavasti käännettäessä kadotetaan peltoon kätkettyjen aarteiden etsimiseen tarkoitettuja vihjeitä.

      Kun Jari Haukka on selvittänyt, missä kohtaa Paavali kertoo arpomisesta, niin jatketaan sitten. Arpomisesta avautuu ikkuna Vt:n syvällisiin esikuviin.

      Mitä tulee kirkolliseen salatuomitsemiseen, niin se on vastenmielisimpiä kristillisiä ilmiöitä. Pestään kädet kuin Pilatus, vaikka juuri on lausuttu kadotustuomio lähimmäisestä. Tuomion sana on piilotettu oppiin, että jos joku ei usko Jeesukseen, niin tämä joutuu helvettiin. Siksi Haukka kirjoitti: “Totesin tosiasian, että Räisänen tunnusti ateistista uskoa haastattelussa”. Onneksemme Raamattu ei kuitenkaan opeta niin kuin Haukka on opetettu uskomaan.

      Jo yksin profetia kansojen tuomiosta (Mat.25) kumoaa monta kristillistä perusoppia. Profetian perusteella on helppo päätellä, että ateisti saattaakin olla lammas, vaikka itse kuvittelee olevansa vuohi, etenkin Jeesuksen edessä. “Osat vaihtuvat ihmisten”, kuten kristillisessä laulussa sanotaan.

      Jumalan oikeamielisyys on ihmeellistä. Kuinka käsittämättömiä ovatkaan Hänen tiensä ja oikeudenmukaisia tuomionsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Kirjoitin tästä kahtiajakautumisesta blogin Skotlannin kirkon näkökulmasta, tai yhden siellä käsiteltävän asian näkökulmasta. Uskaltautuisin väittämään että juuret ovat vielä etäämmällä kuin 1960-luvulla. Korjaaminen on kamalan hankalaa ja työlästä, mutta ei mahdotonta. Lopputulema olisi kuitenkin todennäköisesti parempi kuin väkinäinen rinnakkainelo/kyräily.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Virta:”Uskaltautuisin väittämään että juuret ovat vielä etäämmällä kuin 1960-luvulla.”

      Juuret ovat tässä : ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      En väitä Markku Virralle vastaan, mutta silti totean, että 1960-luvussa oli oma käännekohtansa myös Euroopassa. Kirjallisuusvihjeeksi Hugh McLeodin The Religious Crisis of 1960s.(2007).

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Virta sanoo:

      60-luku oli muistaakseni melko myrskyinen, se on totta. Pohjimmiltaan juuret ovat kenties kuitenkin erilaisissa filosofisissa traditioissa (tai teologisissa traditioissa, silllä kuten äskettäin edesmennyt Robert W Jenson totesi, filosofia on olymposlaista teologiaa).

      Aiheesta esim. Nancey Murphy : Beyond Liberalism and Fundamentalism: How Modern and Postmodern Philosophy Set the Theological Agenda

      Tuula Höltän kommentista sanoan vain että filioque on hankala juttu. Toki kirkon hajaantumista oli tapahtunut jo ennen sitä, eikä se yksistään ollut Idän ja Lännen eron syy.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Seuraava analogia voi ensin tuntua hassulle, mutta tarkemmin tutkittuna ei ole sitä.

    Suomalainen oikeistososialidemokratia 1930-1950 luvuilla Väinö Tannerin ja kumppaneiden johdolla taisteli johdonmukaisesti ja suoraselkäisesti aikansa ääriliikkeitä eli toisaalta äärioikeistolaista Lapuan liikettä ja muita äärioikeistolaisia liikkeitä ja toisaalta kotikommunisteja vastaan. He olivat aikaansa edellä tarkkanäköisyydessään. Heille olemme paljon velkaa. Politiikassa on tärkeää tunnistaa ja taistella ääriaatteita vastaan, tulivat ne sitten mistä suunnasta tahansa.

    Samoin myös hengellisessä elämässä on elintärkeää vetää selvät ja johdonmukaiset rajat harhapolkuihin, tulivat ne mistä suunnasta tahansa. Meidän aikanamme se tarkoittaa lähinnä toisaalta liberaaliteologiaa ja toisaalta menestysteologiaa ja äärikarismaattisuutta, ehkä myös kaavoittunutta ja hengetöntä korkeakirkollisuutta, vastaan. Tässä mielessä nykyisessä suomalaisessa viidesläisyydessä sekä valtavirtahelluntaisuudessa on samaa kuin oikeistososialidemokratiassa. Ne ovat johdonmukaisesti torjuneet nuo (ääri)ilmiöt keskuudessaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Viidesläisyys torjunut ääri-ilmiöitä? Minusta Kansanlähetys on itsessään ääri-ilmiö, viidesläisyyden äärilaitaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Raappana sanoo:

      Se, minkä itse kukin mieltää ääri-ilmiöksi, riippuu siitä, mihin ilmiötä verrataan. Jonkun toisen ääri-ilmiö on jonkun toisen normi. Jos Kansanlähetystä tarkastelee vaikkapa kirkon tunnustuksesta (Tunnustuskirjat jne) käsin, on sitä vaikea pitää ääri-ilmiönä. Jos sitä taas vertaa johonkin muuhun, tarkastelijan omaan päänsisäiseen lähtökohtaan, se voi sitä varmaan ollakin.

      Analogia oikeistososialidemokratiaan toiminee tässäkin. Suurin osa suomalaisista ei aikoinaan pitänyt oikeistososialidemokratiaa ääri-ilmiönä, sen sijaan 1930-1950-lukujen kommunistit, jos ei nyt aivan ääri-ilmiönä, niin hyvin vastenmielisenä ilmiönä joka tapauksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Heitänpä vielä oman lusikkani soppaan, kun kyselen J.Haukalta ja T tuomalta, mistä kohdin Raamattua voin löytää opetuksen vapaasta tahdosta? Ja mitä tuolla vapaudella tarkoitatte?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      1Kor.9:17 “Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      On hyvä jos vapaasta tahdosta saa julistaa Evankeliumia, ei siinä mitään ja onhan meillä vapaa tahto kulkea vasemmalle tai oikealle. Mutta jos meillä on vapaa tahto, niin voimme silloin pelastaa itsemme. Mihin Kristusta siis tarvitaan? Jos olemme vapaat, niin silloin voimmekin täyttää koko lain kaikkinensa. Ihmisen vanhurskaus onkin vapautta toimia lihan mukaan vapaasti, mutta Pyhä Henki todistaa myös synnin todellisuuden ihmisessä. Luonnollinen ihminen onkin mielestään vapaa, koska synti ei sido häntä, vaan hän jopa rakastaa sitä.

      Kun puhutaan vapaasta tahdosta, niin onko se vapautta, että tahto on jossain kohdin sidottu? Jos puhtaaseen vesiämpäriin laittaa puhtaan veden, niin onko vesi edelleen puhdasta kun sinne pudottaa pienen pisaran myrkkyä? Eikö tuolloin koko äpärillinen mene pilalle? Miten on ihmisen vapauden laita, jos voi vapaasti tehdä vain hyvää, mutta tekeekin vääryyttä? Tekeekö sitä vapaasti ja halulla, vai miksi tekee, jos on kerran vapaa tekemään vain hyvään? Eikö tässä käy toteen, että ihminen tekee vääryyttä välttämättömyyden suomasta pakosta, eli jos yksikin ajatus on väärä, niin koko ruumis on väärä. Se joka tahtoo hyvää tehdä, mutta ei tee, joutuu myöntämään, että synti asuu minussa, kuten Paavali todistaa itsestään. (Room. 7:20)

      Jos ihmisen tahto olisi täysin vapaa, niin ihminen voisi tehdä ainoastaan hyvää, sortumatta koskaan vääryyteen. Mutta koska näin ei ole, niin voimme ajatella, että ihmisen tahto on sidottu synnin tähden.

      Olemme siis vapaita synnin sisällä ja voimme tehdä hyvää tai pahaa vapaasti, mutta syntiä emme voi itse vapaudellamme poistaa, koska olemme sidottuja syntiin syntymän kautta. Me synnymme synnin ruumiiseen ja olemme sen tähden vailla Jumalan Kirkkautta. (Kirkkaus = puhtautta, jossa ei ole mitään tahraa)

      Eli synnitön on samaa, kuin kirkastettu. Ihminen on vailla Jumalan Kirkkautta luonnostaan, eikä voi omasta voimastaan ja tahdostaan puhdistua. Synnittömyys on siis ihmiselle mahdotonta itsessään. Yhtä mahdotonta, kuin kamelin mennä neulansilmästä. Opetuslapset kysyvätkin Jeesukselta: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: “Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista”

      Jumalan Voimasta se on mahdollista, sillä Kristuksessa olemme täysin puhtaat sen Sanan kautta, jonka Hän on puhunut meille. (Joh.15:3) Jumala siis puhdistaa ihmisen synnistä Kristuksen kautta. Tämä on Jumala teko.

      Unelma vapaasta tahdosta on vain unelmaa. Niinkauan kuin liha on meissä, niin kauan on myös synti läsnä meidän olemuksessamme. Sen tähden sanotaan:

      ”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä. Room.4: 1-8

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Loppuosa tämän päivän hartauskirjoituksesta (Martti, Luther: Matkaevästä, SLEY kirjat): “Käypä niinkin, että Raamattu heitetään nurkkaan ja seurataan ihmisopetuksia, jollei Jumala anna sanaa. Missä hän sen sijaan antaa armon tutkia Raamattua, siellä hän antaa myös kestävyyttä ja rohkaisua. Sen tähden ei ole mitään sen suurempaa Jumalan vihan osoitusta kuin että hän antaa sanansa ja Raamatun joutua häviöön. Eipä siis apostoli syyttä rukoile, ettei niin kävisi. Toisaalta ei ole sen suurempaa armoa, kuin että hän antaa julistaa sanaansa selvästi ja lukea sitä. Meidän kaikkien olisi syytä rukoilla apostolin kanssa tätä rukousta.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ylätasolla , teologiassa, Suomessa suuri vedenjakaja oli 40 ja 50-luvulla ns Lundilaisuus. Muutamat teologit olivat haavoittuneina joutuneet Ruotsiin hoitoon ja sitä kautta kontaktiin ruotsalaisen teologia muodostuksen kanssa. He toivat virikkeensä Suomeen ja siitä syntyi löysähkö liberaalisävyttyinen teologinen virtaus. Haikola, Niinivaara, Siirala mm.Aktiiveja varsinkin 50-luvulla. Tiililä hyökkäsi jyrkästi heitä vastaan.

    Kansan taasolla alkoi uudenlainen USAsta tullut liikehtiminen .Niihin aikoihin syntyi “viides herätys ” KansanRaamattuseura ja Saarnivaaran toiminta enemmän fundamenttalistiseen suuntaan josta syntyi Kansanherätys mm.Tämä vetosi tiettyyn konservatiiviseen nuorisoon.

    Kirkon Perheasiain Neuvottelukeskus keskusten syntyä pidettiin yhtenä kirkon maallistumisen merkkinä. Terho Pursiaisen osuus oli huomattava , koska hän onnistui radikalisoimaan sen ajan teologiset ylioppilaat 60-luvulla kirjoillaan ja muulla toiminnallaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Pursiainen on kulkenut politiikassa SKDLn kautta Vihreisiin ja on vaikuttanut kunnallispolitiikassa Vihreiden ryhmässä. Aika äärilaidoilla hän on vaikuttanut. Vai eroavatko puolueiden agendat paljon toisistaan?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Maapallon horjuessa totaalisen luonnontuhon partaalla on käsittämätöntä, että vielä on ihmisiä jotka potkivat vihreyttä. Kuten Ahvio Patmoksessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Terho Pursiaisen “Uusin Testamentti” on yksi merkitysellisimpiä kirkollisia dokumentteja 60-luvulta. Tiililä lensi kattoon ja moni muukin, mutta nuoriso, ennenkaikkea teologian opiskelijat tunnistivat siinä uudet tuulet. Se oli enemmän symboolinen uuden tuulen kiteytymä kun raskas teologinen tutkielma, mitä se ei ollut.

    Pursiaisen myöhäisempi poliittinen toiminta ei enään vaikuttanut yleiseen mielipiteeseen , ainostaan mielipiteisiin hänen persoonastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kertasin Pertti Hemanuksen 60-luvun lopulla kirjoitetun terävääkin terävämmän ‘Kirkon salaliitto’. (Karisto-1969, 267s) Kannattaa muistaa ja kerrata miten hyvin hän on nähnyt kehityksen kohti nykytilaa.

      Ilmoita asiaton kommentti