Kolumni: Pääsiäistä juhliva yksilö, kirkko, kansa ja kulttuuri esittävät muille todistuksen olemassaolostaan

pääsiäinen

Ei ollut sattumaa, että viime viikolla Kuun pinnalle epäonnistuneesti syöksynyt Israelin ensimmäinen kuukulkija kuljetti mukanaan Vanhaa testamenttia.

Onhan pyhä teksti ainoa asia, mikä Israelin valtion syntyessä yhdisti eri puolilta maailmaa tulleita juutalaisia, niin saksalaista lääketieteen tohtoria kuin jemeniläistä vuohipaimentakin.

Vaikka identiteetin syntytavat ovat moninaiset, oma identiteetti on ihmisen ja yhteisön saama arvokas lahja.

Länsimaissa on eletty ajanjakso, jossa esimerkiksi kansallisuus-
aatetta, perinteistä isänmaallisuutta, uskonnollista traditiota yli yksilön menevänä asiana ja muuta vastaavaa on jossain määrin väheksytty. Niitä on myös ihan tositarkoituksella turhennettu.

***

Vuosikymmeniä kestäneen henkisen hämmingin ja turtumuksen jälkeen alkaa näkyä merkkejä siitä, että oma kansallinen, uskonnollinen ja henkinen perintö on sittenkin arvokasta ja säilyttämisen arvoista. Haluaahan ihminen kuulua johonkin.

Ilmiö on vielä heikko ja epämääräinen. Parhaiten sitä voi aistia esimerkiksi joissakin yllättävissä ulostuloissa, eri maiden vaalien teemoissa, kulttuurin hiljaisina virtoina. Kyse on myös spiritualiteetin paluusta. On kuin tuuli alkaisi kääntyä.

Taustalla on paljon syitä. Monet niistä liittyvät laajojen väestönosien kokemiin taloudellisiin uhkiin sekä pelkoihin vanhojen asemien tai oman elämäntavan menettämisestä. Nykyisen globaalin maailman monikulttuurisuus ja siihen liittyvät ilmiöt voivat pelottaa: jyrääkö ne meitin?

Myös liiallinen vauraus voi ajaa kysymään suuria kysymyksiä. Samalla yksi ja toinen miettii, mikä tämän olemisen ja elämisen syvin tarkoitus oikein on, jos malleja on noin paljon.

Kuka minä olen? Olisiko vanhassa vara parempi?

***

Jälleen kerran on pääsiäinen. Kristikunnan suurin juhla on samalla mahtava elämän ja olemisen mysteerin yhden ratkaisun demonstraatio, joka on enemmän kuin näkyvien osiensa summa.

Pääsiäistä juhliva yksilö, kirkko, kansa ja kulttuuri esittävät samalla kaikille muille todistuksen omasta olemassaolostaan. Sopivaa tai ei, totuus näet on, että sivilisaatiot ja kansat kilpailevat keskenään. Jokainen haluaa, että oma ääni maailmassa kuuluu.

Sellainen maailma on aina ollut, eikä siinä menossa ole hyvä jäädä häviölle. Tyhjiöt täyttyvät aina jollakin muulla.

Ylösnousemus kertoo ihmiskunnalle, että kaikki ei ole tässä. Jos se on vastaus, tarvitaan vain hyvä kysymys. Pääsiäisessä on kyse kosmisen kokoluokan asioista.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.