Kolumni: Paavali muistutti teologian kanssa näperteleviä vapaudesta, yhteydestä ja aikuisuudesta

Lammas

Viimeaikainen keskustelu Sleyn Maata Näkyvissä -festarien messusta ja siellä vietettävästä ehtoollisesta on saanut minut miettimään kolmea asiaa tai kolmea pointtia kuten nykyään kirkossa on niin suosittua sanoa. Mietin Lutheria, Paavalia ja Sanan opettajan velvollisuutta.

Kysehän on siitä, että festareilla on vietetty perjantai-iltaisin messua, jolla on käynyt tuhansia nuoria. Se on hienoa. Naispuoliset papit eivät kuitenkaan ole saaneet osallistua messun toimittamiseen, koska se ei sovi Sleyn virkakäsitykseen. Se on ongelma. Nyt arkkipiispa on linjannut, että messua ei enää toteuteta Turku-hallissa vaan paikallisissa seurakunnissa, jolloin myös naiset voivat osallistua messun toimittamiseen.

Tästä on seurannut keskustelu siitä, mikä oikein on Sleyn käsitys ehtoollisesta. Onko ehtoollinen pätevä, jos sen toimittaa naispuolinen pappi, vai eikö se ole pätevä, koska nainen ei oikeasti ole pappi eivätkä ehtoollisaineet muutu Kristuksen lihaksi ja vereksi? Tähän Sleyllä ei ole selkeää virallista kantaa, sen sijaan kyllä varovaisuutta: on parempi välttää naisen jakamaa ehtoollista, ettei tule tehneeksi virhettä.

Tässä kohdin mieleeni nousee nuori Luther, joka ainaisten syntiensä vaivaamana ja tuomion pelossa kävi uuvuksiin saakka ripillä, kunnes ymmärsi armon suuruuden. Tai Paavali, joka uuvahti siihen, että Herran tulon viipyessä seurakuntalaiset alkoivat näperrellä teologisten kysymysten kanssa ja kehotti kristittyjä muistamaan, että heidät on kutsuttu vapauteen (Gal. 5), aikuisuuteen ja yhteyden vaalimiseen (Ef. 4).

Sanan opettajalla on suuri vastuu. Kommunikaatio ei ole koskaan yksinkertaista. Vaikka itse olisi epävarma, on syytä muistaa, että penkissä istuvassa kuulijassa virheen pelko voi moninkertaistua. Kun opettaa armon avaruutta ja iloista uskonvarmuutta, mutta samalla muistuttaa uskovien joutuvan koko ajan ahtaammalle maailmassa ja virheiden vaanivan oman kirkon messuissa, saattaa tahtomattaan rauhan sijaan kylvää pelon siemeniä.

Kirkkoon kuuluvien keskinäistä raivoa seuratessa tulee mieleen, niitetäänkö siinä oikeastaan vuosien ajattelemattomien saarnojen ja raamatunopetusten satoa. Pitäisikö Sanan opettajien – niin konservatiivien kuin liberaalienkin – opetella hillitsemään omia intohimojaan ja Paavalin lailla ajatella paimennettavan laumansa yhteistä hyvää.

”Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys. On vain yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:2-4).

Kuva: Freija Özcan. Ei lampaita saa pelotella.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

20 kommenttia

  • Freija Özcan sanoo:

    Kun nyt puhutaan pyhästä ehtoollisesta ja papin virasta, on ilman muuta selvää, että asiasta käydään asiallista ja kunnioittavaa keskustelua. Asiattomat viestit poistetaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ferija Özcan :”Kun nyt puhutaan pyhästä ehtoollisesta ja papin virasta, on ilman muuta selvää, että asiasta käydään asiallista ja kunnioittavaa keskustelua. Asiattomat viestit poistetaan.”

    OK. Poista sitten tämäkin https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2452863 ja samalla poistat myös meidän seka-aviioliitossa eläneiden sakramentit.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Sleyn mietinnän naispapin asemasta ja pätevyydestä täytyy koskea myös naispapin suorittamaa kastetta koska niin kasteessa kuin ehtoollisessakin tärkeää on aineeseen liittyvä Jumalan sana. Sakramentti ei näin synny ihmisen uskosta. Blogin tekstistä vielä ehtoollisen sisällöstä; kyseessä ei ole aineellinen vaan yliluonnollinen ja taivaallinen syöminen ja juominen ja näin asia on teologinen totuus eli mysteeri.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Kiitos Freijalle mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kolumnista.

    Tätä lukiessani jäin pohtimaan tuota MN-festareiden ehtoollisboikottia: onko siinä ensisijaisesti kyse naispappien oikeudesta saada jakaa ehtoollista Sley:n tilaisuuksissa vai lasten/nuorten oikeudesta päästä osallisiksi ehtoollisen sakramentista aina ja kaikkialla?

    Toteutuuko siis ensisijaisesti naispappien kohdalla syrjimättömyys vai mennäänkö tässä kysymyksessä lapsivaikutukset edellä..?

    Kun molemmat ovat tärkeitä asioita, joudutaan tekemään valinta: kumpi on lopulta tärkeämpää, jos molemmat eivät voi toteutua (nuorten saaminen paikallisseurakuntien messuihin su aamulla on tietysti hieno ihanne, mutta toistaiseksi meidän pappien päiväuni)?

    Ja lopuksi: what would Jesus say (Paavalin kantahan tuli jo selväksi)..?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      “What would Jesus say?”

      Kannattaa lukea evankeliumit ja huomata keille pyhien lahjojen jako uskottiin. Kaikki olivat miespuolisia, vaikka hyvin tiedetään että Kristuksella oli monia naispuolisia seuraajia. Kyllä Herra tiesi mitä teki.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Mitä tarkoitat ’pyhillä lahjoilla’?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Löysin tiedon netistä. ’Pyhät lahjat’ on ortodoksien käyttämä nimitys ehtoollisesta. En osaa lukea evankeliumista minkäänlaista ohjetta ehtoollisen jakamisesta. Jos sellaista hakee Viimeisen ehtoollisen kuvauksesta, voi yhtä hyvin tulla siihen tulokseen, että ehtoollinen on tarkoitettu nautittavaksikin vain niille kahdelletoista. Korinttolaiskirjeessä Paavali määrittelee Herran aterian oikeaa viettämistä. Siinäkään ei ole viittausta siihen, kenellä on oikeus jakaa pyhiä lahjoja. Niiden oikea nauttiminen on kirjeen keskeinen asia. Näyttää siltä, että Herran sanat, leipä ja viini ovat hyvinkin voineet kulkea kristityltä toiselle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Martti P,

      Raamattu on kirjoitettua Traditiota, jonka Kirkko on määrittänyt. Ehtoollisen kuten kasteekin suorittaminen määritetään tarkemmin muussa Traditiossa. Tätä Traditiota ortodoksinen kirkko noudattaa. Tietystikään kaikkia yksityiskohtia ei ole nähty tarpeelliseksi sisällyttää evankeliumeihin tai kirjeisiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Traditio on elävä asia. Elämä on monimuotoista ja muuttuvaa. Perinnäisiin muotoihin jähmettyminen on Jeesuksenkin paheksumaa elämänkielteisyyttä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Hyvä kirjoitus, ja semmoista tilannetta ei varmasti koskaan pääse syntymään, jossa voisin olla varma että se, mitä sanon ei herättäisi pelkoa kuulijassa. Ja toisinpäin: Voin puhua joskus näennäisesti pelottaviakin asioita ja jotakuta se ei pelota yhtään.

    Opettajan ja puhujan ei ehkä kannata pyrkiä pelottelemaan, mutta jos joku kokee asian pelottavana, niin silloin opettajan tai puhujan tulisi pystyä kohtamaan tällainen kuulija oikein.

    Joku voi pelästyä opetusta “Naispapin toimittama ehtoollinen ei ole pätevä”

    Joku voi pelästyä opetusta “Papin sukupuolella ei ole mitään merkitystä ehtoollisen toimittamisessa”.

    Kommunikaatio ei tosiaankaan ole aina yksinkertaista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Markku Virta :”Kommunikaatio ei tosiaankaan ole aina yksinkertaista.”

      Eikä varsinkaan sen seuraukset, kun kommunikaatio tulee yhteiskunnan mielipidejohtajilta, jossa “tärkeintä on se, että puhe ei katkea, vaikka ajatus katkeaa”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kun keskustelemme ehtoollisen ja kasteen pätevyyden edellytyksistä, alennamme helposti Jumalan armonvälineet ihmisteoiksi, jossa lihalliset asiat asettavat rajoja kaikkivaltiaan työlle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      “Kun keskustelemme ehtoollisen ja kasteen pätevyyden edellytyksistä, alennamme helposti Jumalan armonvälineet ihmisteoiksi, jossa lihalliset asiat asettavat rajoja kaikkivaltiaan työlle.”

      Armovälineet ja kasteet ja ehtoolliset ovat lihan tekoja, mutta ne eivät estä Jumalaa toimimasta, niin kuin ihminen uskoo.

      Pidin aiemmin sakramentteja noituutena, mutta kun huomasin Jaakobin elämässä saman noituuden, niin koin ymmärtäväni Jaakobin toiminnan sakramenttina. Jumala toteutti Jaakobin uskoa sakramentin kautta. On ollut jännää huomioida matkan varella, että kyseistä kohtaa Jaakobin elämässä ihmetellään kirjallisuudessa magiana, kuten itsekin koin monta kertaa. Sama kokemus, mutta sakramentin pohtiminen johti minulla teologiseen mielenmuutokseen :)

      Mistä kohtaa Jaakobin noituus löytyy?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Miksi protestantit keskustelevat tästä niin kiihkeästi? Eikö kyse kuitenkin ole muistoateriasta jolla tarjotaan viiniä ja vohveleita. Ihan turhaa kiihkoilua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Jari Haukka :” Miksi protestantit keskustelevat tästä niin kiihkeästi? Eikö kyse kuitenkin ole muistoateriasta jolla tarjotaan viiniä ja vohveleita. Ihan turhaa kiihkoilua.”

      Mielestäni siksi, että kun emme 70-luvulla kuunnelleet “edistyksellistä keittiövallankumousta” niin nyt on sitten vuorossa “makuuhuonevallankumous”. Evl.kirkon rovasti on muutama vuosi sitten neuvonut lehdessä, kuinka “seksi on elinikäistä opettelua” ja sitä “opetetaan” kouluissa nyt myös lapsille.

      Professori Matti Bergström kirjoitti alkumatka 3/81 lehdessä, että ”korkeiden psyykkisten toimintojen” kehittyminen edellyttää sitä, että koulutuksessa/kasvatuksessa annetaan tilaa taiteille, käsityötaidoille, filosofialle, kirjallisuudella, uskonnolle ja historialle (oikein opetettuna). Pienemmillä lapsilla kasvatuksessa ajaa samaa asiaa satujen ja legendojen kuuleminen ja käsittely. Jos nämä Maslow´n tarvehierarkian ylimmän tason ”kehityksen tarpeet” laiminlyödään, kasvatetaan arvoinvalidien sukupolvia, jotka eivät pysty arvostelemaan käyttäytymistään tehokkaasti. Arvoinvalidiyhteiskunnan ainoat arvot ovat tieto ja voima, käyttäytymisohjauksemme alimmat tasot.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Jumala toimii sakramenteissa ihmisten toiminnan kautta. Jos ihmisten toimille niiden jakamisessa asetetaan rajoittavia edellytyksiä, puututaan asioihin, joihin ei nähdäkseni ihmisellä ole valtuuksia. Tällä viittaan myös esimerkiksi toisen kirkkokunnan ehtoolliskäytännön vähättelemistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Martti P,

      En vähättele ketään tai mitään, ihmetten vain kiihkoilua?. Eivätkö ev. lut. ja muut protestanttiset ehtoolliset ole muistoaterioita? Mitä ne siis ovat jos eivät muistoaterioita?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Ne ovat Herramme ruumis ja veri, jotka on annettu meidän puolestamme syntien anteeksiantamiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Noituus ja lihan teot juuri näistä kaste ja ehtoollinen vapauttavat tätä ilmeisesti kirjoittaja tarkoitti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Päällisinpuolin silmäillen tuntuu siltä, että tähän tapaukseen on liitetty turhan paljon asiaa. Alunperin oli kyse siitä, saako Festarit toimia niinkuin on toimittu kymmenet vuodet. Todennäköisesti ei koskaan eikä missään löydetä niin pyhiä ja virheettömiä sakramentin toimittajia, että ne merkitsisivät kaikille samaa asiaa. Jos joku saa mielestään vohvelin ja viinitilkan, niin totisesti hän sen saa eikä yhtään enempää.

    Ilmoita asiaton kommentti