Kolumni: Pitäisikö kirkon keskittyä enemmän kuviin eikä sanoihin – mallia voisi ottaa Amos Rexistä

Helsingin tuomiokirkko

Evangelismoksen luostarissa Patmoksen saarella on pieni kirkko. Paitsi että se tuoksuu suitsukkeilta, siellä on nähtävää. Sen jokainen seinä on maalattu poikkeuksellisen täyteen värikkäitä ja täyteläisiä freskoja.

Olen aina pitänyt Helsingin tuomiokirkon paljaasta valkeudesta. Siinä on jotain ilmavaa ja pelkistettyä. Tyhjä tila, jonka Jumala itse täyttää, on hyvin luterilaista. Kun vuosi sitten seisoin Evangelismoksen kirkossa pää kenossa katselemassa maalauksia Raamatun hahmoista, enkeleistä ja edesmenneistä pyhistä, jäin kuitenkin miettimään kuvan voimaa. Kirkkoon tuli monenikäistä väkeä. He kävivät läpi ikonit, suudellen niitä jokaista aivan luontevasti kuin vanhaa tuttua.

Näkemästäni vaikuttuneena ostin luostarin kaupasta pienet matkaikonit lapsilleni. Kehotin pitämään niitä mukana, että tulisi mieleen, mistä voi pyytää apua tiukoissa tilanteissa.

***

Jo uskontotunnilla tuli aikanaan opittua, että kirkkoja kuvitettiin, koska ihmiset eivät osanneet lukea eikä latinankielisestä messusta kukaan mitään ymmärtänyt. Kuvista ehkä oppi jotain tai ainakin oli katseltavaa. Luterilaisuus vapautti kansan tästä kaikesta alttaritaulua lukuun ottamatta – ja täytti kuvattoman tilan kansankielisellä sanojen paljoudella.

Tietysti tähän liittyi tiukka linjanveto pyhimysten palvontaan. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan edesmenneitä pyhiä ja Mariaa sopii kunnioittaa, mutta ei heistä ole avunpyyntöjen välittäjiksi. Siksi heidän kuviaan ja patsaitaan vieroksuttiin. Tunnustuskirjojen rivien välistä aistii myös uskonpuhdistajien inhon pyhien kuvien takana versonutta liiketoimintaa kohtaan. Pyhimyksille tuodut lahjat ja apua antavan rihkaman kauppaaminen rikastuttivat kirkkoa.

***

Mutta entäpä nykyään? Aikana, jona visuaalisuus on noussut aivan uuteen arvoon, ihminen on alkanut hahmottaa asioita toisin. Näin lehtiä tekevänä jo tietää, että pitkään tekstiin ei kolmekymppisten sukupolvi kykene tarttumaan, ellei sitä rytmitä iso kuva. Vielä nuorempi polvi ei tartu siihen tekstiin sittenkään, mutta kuviin ja liikkuvaan kuvaan kyllä.

Mitä se tarkoittaa kirkon kannalta? Pitäisikö luterilaisten kirkkojen seinät maalata täyteen kuvia? Vai pitäisikö kehittää liikkuvan kuvan maailmoja, joita heijastettaisiin seinille, kuten Helsingin uudessa Amos Rexin taidemuseossa? Liturgian kehittämistä elämyksellisemmäksi pohditaan jo kaiken aikaa.

Ajat muuttuvat, ja ihminen muuttuu. Käytännössä kirkko lopulta aina muuttuu ihmistensä mukana.

Kuva: Olli Seppälä. Helsingin tuomiokirkko.

Lue myös:

Kolumni: Johtuuko katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaali heikoista tunnetaidoista?

Kolumni: Voitelen seurakuntalaisia öljyllä – vaikken ihan tarkkaan tiedä, mitä olen tekemässä

Kolumni: Armon meressä on sivumeriä, joissa vellookin moraalinen vaatimus

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

17 kommenttia

  • Reijo Mänttäri sanoo:

    2. Kor. 4:18, “meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”.

    Todellinen apu ja tarkoituksellisuus, tulee ‘näkymättömyydestä’, ylhäältä. Ilman Jeesusta kirjavinkin kirkko on autio. Jumala halusi johdattaa omat seurakuntalaisensa jo Vanhan Liiton aikana näkemään Todellisuuden. Kymmenen käskyn, järjestyksessä toinen, kieltää kaikenlaiset kuvat, niiden tekemisen ja niiden edessä kumartamisen ja muun kunnioituksen kuvan takana olevaan ‘todellisuuteen’. Samanlaisilla perusteluilla kumarretaan ja kunnioitetaan mm. satoja miljoonia jumalia hindulaisuudessa, niin he kuin kuvakristillisyys sanoo: ’emme me kuvaa kumarra vaan mitä se edustaa’.

    “Ajat muuttuvat, ja ihminen muuttuu. Käytännössä kirkko lopulta aina muuttuu ihmistensä mukana.”

    Augustinuksen profetaallinen “löytö”, corpus permixtum, on todella tuo muuttuva kirkko, – Raamatusta – Jeesuksesta viis, vaikka Alkuperäiset ohjeet ovat alkuperäisessä muodossa kaikkien luettavissa ja ymmärrettävissä. Ihmisessä, ei lapsessa eikä aikuisessa ole kuvien kaipuuta vaan kaipaus tulla pelastetuksi. Sen kaipauksen täyttää yhteys ja sen vaaliminen Jeesuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo M,

      Ikonien kunnioittaminen kuuluu kristinuskoon. Kannattaa tutustua esim Theodoros Abu Qurran (n. 750–830) kirjaan “Ikonien kunnioittamisesta”, jossa hän argumentoi muslimien kuvakieltoa vastaan. Kannattaa lukea myös Johannes Damaskolaisen kirja ”Ikoneista”.

      http://www.ortodoksi.net/index.php/Ikonien_kunnioittamisesta_(kirja)

      Huomaa myös että ikonoklasmi eli ikonien kielto on vakava harhaoppi, jonka yleinen Nikean ekumeenisen kirkolliskokous tuomitsi v. 787.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Mänttäri. “Kymmenen käskyn, järjestyksessä toinen, kieltää kaikenlaiset kuvat, niiden tekemisen ja niiden edessä kumartamisen ja muun kunnioituksen kuvan takana olevaan ‘todellisuuteen’. Samanlaisilla perusteluilla kumarretaan ja kunnioitetaan mm. satoja miljoonia jumalia hindulaisuudessa, niin he kuin kuvakristillisyys sanoo: ’emme me kuvaa kumarra vaan mitä se edustaa’.”

      Ei näkymättömien ja näkyväisten katsomisessa ole mitään ristiriitaa. Uskovana tietysti katsomme molempia. Näkymättömät on mielessä kun on pelastuksesta kyse, mutta teemmehän me ihmiset onneksi paljon muutakin, kuin pohdimme pelastustamme. Kyllä minulle Jumala on tunnettu luovuudestaan. Eihän tarvitse kuin tutkia luomakunataa ja sen värimaailmaa niin ymmrtää, että herralla on verraton kauneuden taju. Sitten, kun olemme luodut Hänen kuvakseen, minusta mitä suurimmassa määrin tämä ilmenee juuri luovuutena. Sellainen kristillisyyden käsitys, missä on vihamielinen asenne sieluumme, on aika tuhoisaa. Sielumme tulee parantua ja eheytyä niin että Jumala voi sitä käyttää. Joissain pietistisissä traditioissa ja ns. uskonliikkeesä on vihamielinen asenne sieluun ja siksi myös tympäisevä uskonkäsitys ja mekaaninen pelastusnäkemyskin.

      Olen työskennelläsäni hindumaissa käynyt paljon hindutemppeleissä. Ne ovat niin demoonisia ettei vaimoni tahdo edes käydä niissä. Ei siis vaadita suurtakaan hengellisen erottelun lahjaa nähdä ero meidän kirkkojemme koristelun tai vaikkapa jonkun ikonostaasin ja tällaisten suoranaisten demoonien kuvien välillä. Eiköhän Raamatussa kielletty epäjumalinen ja pahojen henkien kuvat ja niiden palvominen. Muutenhan Jumalan ohjeiden mukaan rakennettu Ilmestysmaja ja myöhemmin temppeli olivat varsin koristeellisia. Kyllä taidekäsityöläiset vanhassa ja nyky-Israelissakin olivat arvossaan.

      Minulla on kotona kaksi erilaista maalausta jeesuksesta kantamassa ristiä. Toinen on keskieeuroopasat 1800-luvulta ja toinen on Kuutti Lavosen harjoitustyö Tyrväään kirkkoon. Näissä on aika erinäköiset Jeesukset, eikä tulisi mieleenkään palvoa jompaa kumpaa “oikeana”. OIkean Jeesuksen puoleen käännymme aamuisin hiljentyessämme. Hän ei ole onneksi mykkä kuten ko. maalaukset.

      Olen juuri osallistumassa taidehuutokauppaan, jossa on tarjolla Marc Chagallin kaunis litografia. Hinta on jo huolestuttavasti kohoamassa ja tällaisessa tilanteessa tietysti harkitsemme paljonko kuvasta kannattaa maksaa. Sillähän on hinta, mutta onneksi itse pelastus on ilmainen eikä uskossa vaeltaminen ja näkymättömien katsominenkaan mitään maksa. Tähän maan päällä vaellukseemme kuuluu tämän ajan asiat, sitten iankaikkisuus helmiportteineen on eri asia.

      Muutama vuosikymmen sitten seurasin sivusta miten erään keskisuuren helluntaiseurakunnan oli tarkoitua ostaa taiteilija Oili Mäeltä suuri kudottu “alttaritaulu” (noin 3,3 *6 metriä tms.). OIli oli varta vasten tehnyt sen heille tilauksesta. Lopulta seurakunta ei pystynyt tekemään päätöstä asiassa ja seinvaate jäi vielä Oilin kuoltuakin myymättä. Voin vain sanoa, että se oli erittäin kaunis ja olisi sopinut tämän helluntaikirkon koristeeksi kuin nakutettu. Epäilen siis, että ongelmaksi lopulta tuli lakihenkinen suhtautuminen taiteeseen, vaikka asiaa perusteltiin teoksen hinnalla. Kyllä siellä rahaa oli, mutta liikaa oikean ja väärän pohtimiseen “pakotettuja” ihmisiä.

      Kerran olin ikonimaalausta harrastaneen vanhemman esirukoilijaystäväni luona kylässä. Juuri kun olin lähdössä hän sanoi minulle:” Herra pyyttää minua antamaan sinulla tämän ikonin”. Se on oikein ätti ikoni, mutta en ole koskaan palvonut. Lainalainen ihminen siis ei kuulisi Herran sanovan mitään, vaan pohtisi loputtomiin, onko oikein maalata tällaisia, ja onko oikein antaa sellainen jollekin? Surullista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Antti Hämäläinen,

      Sitten Augustinuksen, sinä mukaanlukien, on tehty kaikki mahdollinen, mikä selittäisi toisen käskyn tarpeettomuutta. Raamatun teksti, etenkin kymmenen käskysanaa on selkeä. Peite ei ole Kirjoituksissa, vaan niissä, jotka lukevat niitä peite silmillään, niinkuin Raamattu asian, senkin yksiselitteisesti, kertoo. Vanhan Liiton puolelta ei sitten muuta sellaisenaan siirtynytkään Uuden Liiton puolelle, kuin kymmenen käskyä. Kaikki muu Vanhan Liiton ilmoitus on Todellisen varjoa ja Todellista selventävää.

      Minkä Jumala on tehnyt luomistyössä on täydellistä ja hyvää. Sitten Luciferin, luoduilla on ollut tarve pistää paremmaksi, niin tekemisissä kuin ymmärtämisessä ja ilmaisuissa. Talmudit ja kirkkolaitosten ‘tunnarit’ eivät tue Jumalan käskyjä vaan turhentavat niitä. Trentossa kirjattiinkin maailmanloppuun asti säädös-oppi, “Jos Kirjoitukset poikkeavat kirkon tunnustuskirjoista/käsityksestä, niin jälkimmäinen pätee”. Näin on asia, niin RKK:ssa kuin Evlut-kirkossakin. Jeesuksen keskeinen viesti niin visuaalis- intellektualliselle pönötykselle oli tyly: Mark. 7:9 Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”. Näkyvät kuvat olivat suurin ansa jo Vanhan Liiton Jumalan Seurakunnalle, alkaen kultaisesta vasikasta, Siinailla.

      Jesajan ennustuksen mukaan Jumala syntyi, alentui, ihmiseksi, Jes.53 Ei ollut hänellä vartta (תאר – to’ar) eikä kauneutta (הדר – hadar) me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa (מראה – mar’eh), johon me olisimme mielistyneet”. Jo tämän viestin sanoma on linjassa 2. käskyn ja kaiken muun Raamatun kanssa. Jeesuksessa tiivistyi olennaisin koko ihmiskunnalle, jo tässä Jesajan ennustuksessa ja mitä hän oli. Hänessä poistui peite. Jeesuksessa, Hänen kauttansa, uskovalle avautuu todellinen, iankaikkinen, jota savisilmä ei näe.

      Trentossa kirjattiin ikuiseksi säännöksi, “Jos kirkon traditio poikkeaa Raamatun opetuksesta , niin traditio pätee”. Näin on asia niin RKK:ssa kuin Evlut-kirkossakin.

      “vihamielinen asenne sieluun” – huomiosi kertoo, ettet ole huomioinnut, että Raamattu, etenkin Uusi Testamentti kehottaa uskovaa vain alistamaan katoavan henkisyytemme (liha) alisteiseksi uudestisyntyneelle hengellemme. vt. Joh. 3:30, “Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”, Joh. 6:63, “Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä”.

      Niin Jeesuksen kuin Paavalin elämä ja opetukset kertovat siitä, mihin katse-mieli on kiinnitettävä. Salomokin toteaa kaiken ajallisen, loiston, älykkyyden, viisauden olevan turhuuksien turhuutta. Katoava otti hallitsevan aseman Salomonkin elämässä ja hän siinä mielessä asetti itsensä ikäänkuin varottavaksi esimerkiksi.

      Olen kerännyt taidetta ja nauttinut silloin siitä, niinkuin kaikki hyvä on asetettu nautittavaksemme. Kuitenkin se, muunmuassa, alkoi hallita minua ja vaimoani ja vaikuttamaan meidän Jumal’suhteeseemme. Jumala armossaan alkoi uudistaa meidät hengellisesti jonka yhteydessä järjesti elämämme liikkeet sellaisiksi, että luovuimme tässä mielessä siitä, “mitä pakanatkin tavoittelevat”.

      En arvostele taideharrastustasi, vaikken katsokkaan sen hyödyttävän uskovaa hengellisesti. Sielullisesti se kyllä ruokkii sekä korreloituu Lutherin kahden regimentin opetukseen, jota ei Raamatusta löydy. Kol. 3:2 , “Olkoon mielenne (φρονεω – phroneo) siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”. Maan päällä on vain sitä mitä me luotuina,- ei uudestisyntyneinä, voimme nähdä ja tuntea. Uudestisyntynyt, eli Jeesuksen seuraaja, voi nähdä sen mikä on Ylhäällä, eli ei tästä maailmasta. Silti Raamattu sanoo, että hengellinen /uudestisyntyneen ihmisen on tutkiskeltava kaikki hengellisesti, etenkin hengelliset asiat ja lisäksi, että hengellinen ihminen ymmärtää kaikki, vt. 1.Kor.2:15 “Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan”. Kyllä uskova näkee kaiken, ruman ja kauniin ja inhoaa tai ei ihailee, mitä ajallisiin tulee, mutta ne ovat kuin sillan alla virtaavaa vettä, ei ikuisuutta varten hyödyttävää, jos ei haittaavaakaan, mutta aina hengellisesti tutkisteltava.

      Intia on tullut minulle tutuksi. Madraksen helluntaiseurakunnan saarnaaja John Wasu vieraili Euroopassa, Suomessakin 50-luvun lopulla. Italiassa hänelle oli tarkoitus näyttää Pietarin kirkko. Hän kääntyi ovelta takaisin ja sanoi, ettei voi mennä sisälle, koska hän kohtasi pimeyden voimat, jotka olivat ottaneet ko. kirkon asunnokseen. Ne olivat samoja voimia, joita mm. hindulaisuus palvoo. Wasulla oli elämänmittainen kokemus, missä tämän maailmanajan hallitsijan voimat viihtyvät. Mielestäni niin vaimollasi kuin John Wasulla oli sama syy olla menemättä sisälle kirkkoon.


      Tuo Oili Mäen seinävaatteen hylkäys on mielestäni löysä juttu, jota kyllä voitaisiin tiivistää, jos laittaisit seurakunnan nimen. Eli kertomuksesi uskottavuus olisi ryhdistettävissä! On väärin tilata, muttei vastaanottaa tilattua kudosta. Laita tieto e-mailiini: begra1@hotmail.com. Oli lopputulema mikä tahansa en siitä tällä palstalla ilmoita. Pidetään se meidän välisenä asiana.

      Viimeistä, ikonimaalauskertomustasi en kommentoi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      Mänttäri. ” Vanhan Liiton puolelta ei sitten muuta sellaisenaan siirtynytkään Uuden Liiton puolelle, kuin kymmenen käskyä. Kaikki muu Vanhan Liiton ilmoitus on Todellisen varjoa ja Todellista selventävää”.

      Älähän höpsi. Vanhan liiton puolelta siirtyi rakkauden kaksoiskäskykin meille Uuden liiton pyhille. Matt 22:36-39. Vrt 5 Moos 6:5 ja 3 Moos 19:18.

      “Raamattu, etenkin Uusi Testamentti kehottaa uskovaa vain alistamaan katoavan henkisyytemme (liha) alisteiseksi uudestisyntyneelle hengellemme”. Kehoitus pyhittymiseen koskee myös sieluamme, vrt. 2 Tess 5:23. Tästähän milelemm uudistuksesskin on kyse, Rm 12:2.

      “Olen kerännyt taidetta ja nauttinut silloin siitä, niinkuin kaikki hyvä on asetettu nautittavaksemme. Kuitenkin se, muunmuassa, alkoi hallita minua ja vaimoani ja vaikuttamaan meidän Jumal’suhteeseemme”.

      Ymmärrän kyllä että taide voi koukuttaa, mutta ei se ole sen kummempi asia kuin että talo, auto tai kakliit kuteet jne. koukuttavat. On ymmärrettävä, mikä on Jumalan siunausta ja mikä on ahneutta ja lihan himoa. Tämähän erohan meidän pitää sata tehdä kaikessa. 1980-luvulla olimmn nuori aviopari ja tahdoimme taulun olohuoneeseemme. Puoli vuotta rukoiltuamme sellainen ilmestyi paikallisen raamikaupan ikkunaan. Se taisi maksaa tuhat silloista markkaa. Kömpelö harrastelijamaalari oli tehnyt sen ja jostain syystä, kai vahingossa onnistunut täydellisesti. Pidämme siitä taulusta edelleen kovasti. Siinä on kaunis luontoaihe.

      “Madraksen helluntaiseurakunnan saarnaaja John Wasu vieraili Euroopassa, Suomessakin 50-luvun lopulla. Italiassa hänelle oli tarkoitus näyttää Pietarin kirkko. Hän kääntyi ovelta takaisin ja sanoi, ettei voi mennä sisälle, koska hän kohtasi pimeyden voimat, jotka olivat ottaneet ko. kirkon asunnokseen”

      Keskieuroopassa on paljon katolisia kirkkoja, joissa on paha pimeys enkä minäkään niistä pidä. Ei niissä kuitenkaan mitään pöpöjä saa kun on Jeesuksen veren suojassa ja “pelastuksen kypärä” päässä. Wasu minusta kyllä vähän ylireagoi. 1990 kesäkuussa menin ystävieni kanssa Irakiin, koska Jumala kehoitti meitä nautimaan ehtoollista Babylonissa, joka Saddam oli rekostruoinut. Kyllä sekin oli pimeä paikka, mutta kun siellä nautimme ehtoollista, jotain murtui Hengessä ja olimme askeleen lähempänä juutalaisten Aliyan alkamista . Ehtoollinen on voimakkain mahdollinen julistus pimeyden voimien edessä ja läpimurto voi tapahtua missä vain. Ei meidän tarvitse pelätä tämän maailman pimentoja kun olemme valkeuden lapsia.

      “Tuo Oili Mäen seinävaatteen hylkäys on mielestäni löysä juttu, jota kyllä voitaisiin tiivistää, jos laittaisit seurakunnan nimen. Eli kertomuksesi uskottavuus olisi ryhdistettävissä! On väärin tilata, muttei vastaanottaa tilattua kudosta”.

      Ei tässä Oili näitä syytellyt enkä minäkään. Kyse oli ennekaikkea lainalaisesta suhtautumisesta asioihin. En tiedä, minne seinävaate päätyi, mutta ennen Oilin kuolemaa se oli hänen Espoon studiollaan. Ei minun kertomuksiani täydy tässä alkaa erityisesti todistelemaan. Lähden siitä, että puhutaan totta jos ollaan Herran palvelijoita.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Ilman muuta pyhät kuvat ovat tärkeitä. Kuvat ovat normaalia kristinuskoa ja ovat sitä olleet alusta asti. Ihminen tarvitsee koko uskon rikkauden, sliipattu kristinusko on kuin huono viini josta saa heikon humalan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Kuosmanen sanoo:

    Vähemmän puhetta, enemmän kuvia. Ja enemmän musiikkia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mika Turunen sanoo:

    Aihetta voisi ajatella myös siitä näkökulmasta, kun Jumala syntyi ihmiseksi Kristuksessa. Tämä kuva Jumalasta ei ollut ylhäällä taivaassa vaan meidän keskellämme. Ehkä samaa on ikoneissa ja vanhoissa kirkkomaalauksissa. Niissä konkretisoituvat Jumalan teot ihmisen hyväksi.

    Nykyään voisi ajatella niin, että liikkuva kuva on meidän aikamme kieltä. Siinä on levottoman sukupolven kieli käytössä. Tätä kautta voisi piirtää ihmisten mieliin Jumalan hyvät teot, niin että ne konkretisoituisivat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Siitä syystäkö Augustinus poisti toisen käskyn?

      Mielestäni juuri siistä syystä, tai se oli merkittävin syy. Toinen käsky kieltää kaikenlaiset kuvat ja niinkuin jo sanoin, kehotetaan kiinnittämään katse ‘näkymättömiin’. Toisaalta, jos ei kykene näkemään ‘näkymättömiä’ kuvilla ei ole myönteistä eikä kielteistä merkitystä ja voidaan mennä vaikka Amos Rexiin viihtymään ja viihdyttämään sitä mikä on tulelle säilytetty.

      Ei ollut artikkelin kirjoittajalla, Freijallakaan taivaalliset mielessä ei edes islamilaiset ohjeet.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Mihin kuvat perustuisivat ? Entä sitten, kun kukaan ei osaa enää tulkita kuvia ? Kun sanojenkin tulkinta on vaikeaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Blogisti esitti mielenkiintoisen näkemyksen:” Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan edesmenneitä pyhiä ja Mariaa sopii kunnioittaa, mutta ei heistä ole avunpyyntöjen välittäjiksi. ”

    Sopiiko luterilaisen siis pyytää esirukousta keneltäkään, elävältä tai kuolleelta? Kristityt ova nimittäin kautta aikojen pyytäneet esirukousta myös poisnukkuneilta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Itse asiassa luterilaiset tunnustuskirjat eivät kiellä ne vain tyytyvät myöntämään, että Maria rukoilee kirkon puolesta ( Apol 21). Luterilaiset pitävät myös kiinni siitä, että neitsyt Maria on ikuinen neitsyt ( SD 8, Ep 8). Tosin luterilaisuus kadotti kirkon tradiotiosta paljon hyvää, esim Martin Cemnitz ( 1522- 1586) vastusti voimakkaasti pyhien avuksi huutamista. MC oli kuitenkin yksi merkittävimmistä uskonpuhdistuksen ajan kolmesta suuresta nimestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiivaita uskon taisteluja käydään nykyisin kaukana rintamalinjojen takana. Jos aiomme olla evankeliumin sanomalla todistamassa nykyihmiselle, meidän on astuttava tähän aikaan. En usko sellaiseen evankeliumiin, jonka mukaan sanalla ei olisi mitään tekemistä kuvan kanssa. Päinvastoin – sekä vanha että Uusi testamentti ovat esimerkkejä siitä, kuinka puhutaan havainnollisesti. Nuoruuteeni kuului Alan Richardson kirja Uskon pääpuolustuslinjalla. Kirja ei ole enää hyllyssä, mutta kysymys on säilynyt. Missä tuo linja nyt kulkee? Hiukan kuvaa paremmin olemme ottaneet mukaan todistukseemme musiikin. Viittaan tässä vielä toiseen vanhaan kirjaan. Hans- Eckehard Bahrilta suomennettu ”Taide ja kristinusko” julkaistiin vuonna 1970. Siinä hän totesi, että kuvaan kohdistuvat väittämät ovat enimmäkseen varsin ”selkiintymättömiä”. Eli siis hämäriä ja kaukana itse aiheesta, kristinuskon havainnollisesta ytimestä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Nk. ‘klassinen kristinusko’ kallistuu kannallesi, eli toinen käsky ei ole tämän päivän ihmiselle, eikä tämän päivän kirkoille, ei ainakaan Roomalaiskatolisuudelle ja luterilaisuudelle.

      Mainitsemasikaltaiset kirjat eivät ole Jumala Seurakunnan perusta, ei edes ohje. Ne tukevat kaikkea Seurakunnan ulkopuolista ‘kaunista ja järkeenkäypää’.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Jari Haukka, kommenttiisi 11.09.2018 07:30

    Todellakin, käsitteeseen ‘kristinusko’ saadaan kuulumaan toisen käskyn kiellon kunnioittaminen??

    Mielestäni kristinusko-määritelmä ei enää tarkoita niitä Jeesuksen seuraajia, joita alettiin Antiokiassa nimittämään/ nimittelemään kristityiksi. He oli sen tien kulkijoita, joihin, lahkolaisiin, Paavalikin mielellään tunnustautui. Tien nimi oli Jeesus. Jeesus-tielle astutaan vain ahtaan portin kautta. Portti on ahdas ja tie on kaita, joka vie iankaikkiseen elämään.

    Kristinusko-kyltti ei merkitse viitoitusta iankaikkiseen elämään. Jeesus on tie Jumalan Valtakuntaan jo tässä ajassa ja sitten ajattomuudessa. Jeesus sanoi rikkaalle nuorukaiselle “käskyt sinä tiedät.. “. Eli käskyt jo sellaisenaan kieltää mm. ikonien kunnioittamisen, oli se minkä tasoista tahansa, niinkuin on tasoja Roomalaiskatolisuudessa. Raamatusta voi katsoa, berealaisten tavoin, että onko Kirjoituksissa niinkuin esim. Theodoros Abu Qurran ja mainitsemasi damaskolainen, opettaa ikoneista.

    “Huomaa myös että ikonoklasmi eli ikonien kielto on vakava harhaoppi, jonka yleinen Nikean ekumeenisen kirkolliskokous tuomitsi v. 787.”

    787 kirkolliskokouksessa päätettiin kuvien kunnioittamisen olevan välttämätöntä. Sitten oppia kehitettiin ja pelkän hyväksymisen tai vastustuksesta pidättäytymisen lisäksi kuvia piti palvoa, ellei, niin siitä seurasi rangaistus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Reijo M,

      Oletko tullut ajatelleeksi että Sinunkin uskosi periytyy yhtenäisen kirkon ajalta? Oma yhteisösi on aikanaan eronnut Kirkon yhteydestä ja alkanut luoda omaa oppiaan.

      Huomaa, että Raamatun kaanonikin on tuon alkuperäisen Kirkon kokoama ja hyväksymä. Kun vetoat Raamattuun tunnustat samalla alkuperäisen ja yhtenäisen Kirkon arvovallan. Hyvä niin.

      Kirjoitat: “Jeesus on tie Jumalan Valtakuntaan jo tässä ajassa ja sitten ajattomuudessa.” En voisi olla enempää samaa miltä kanssasi.

      Kirjoitat: “787 kirkolliskokouksessa päätettiin kuvien kunnioittamisen olevan välttämätöntä. Sitten oppia kehitettiin ja pelkän hyväksymisen tai vastustuksesta pidättäytymisen lisäksi kuvia piti palvoa, ellei, niin siitä seurasi rangaistus.”

      Tässä sanot väärän todistuksen. Ikonien kunnioittaminen on kristittyjen oikeus joka on lunastettu marttyyrien verellä. Ketään ei pakoteta kunnioittamaan ikoneita. Niitä siis kunnioitetaan, ei palvota. Sanoilla on selvä merkitysero.

      Korostat kuinka noudatat tarkkaan Herran sanoja. Mitä mieltä olet siis vaikkapa paastosta johon Herra meitä uskovia kehottaa? “Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat.” (Mark. 2:20). Paasto on vain yksi tapa, jolla Kirkko tukee uskovien kilvoitusta ja nöyryyttä.

      Ehkä Sinun kannattaisi tutustua syvemmin Kirkon opetukseen ja käytäntöihin joiden ainoa tarkoitus ohjata uskovia Kristuksen luokse.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Amos Rex maksoi n. 50 miljoonaa, ei rahalla Kirkkoa pidetä pystyssä, vaikka olis kuinka heijasteita ja kuvia seinillä…

    Ilmoita asiaton kommentti