Ensi vuonna tulee täyteen 500 vuotta siitä, kun Martti Luther aloitti reformaation. Kutsun sitä tässä ihan tahallani myös uskonpuhdistukseksi, sillä siitä oli kysymys. Katolinen kirkko oli tuona aikana heikossa hapessa, suorastaan rappiolla, vaikka meillä Pohjolassa ongelmat olivat pienempiä kuin muualla.
Uskonpuhdistuksen seuraukset olivat valtavat ja enimmäkseen positiiviset. Ennen enempiä ylistyksiä on silti todettava, että ongelmiakin siitä koitui. Lännen kirkon ykseys särkyi ja Eurooppa ajautui myös uskonsotiin. Hengellisestikin reformaatiossa menetettiin kenties jotakin hyvää, ei sitä voi tänään kieltää.
Myöhemmin kaikkinainen inhimillinen kehitys on kuitenkin ollut maailman nopeinta juuri niissä länsimaissa, joissa omaksuttiin jokin reformaation uskonsuunta, yleensä luterilainen tai kalvinistinen. Ei se ole sattumaa. Reformaatio vapautti myös ihmismieltä ja piiskasi vapaata henkeä ajattelemaan ja yrittämään.
Katoliset maat seurasivat monessa asiassa vasta myöhemmin perässä.
Pieni Suomen kansakin sai oman kirjakielen, mahdollisuuden lukea itse Raamattua suomeksi, mikä kaikki johti hitaasti kohti kansansivistystä ja kohoamista metsäläisyydestä kulttuurikansojen joukkoon.
Tätä taustaa vasten on ihmeellistä, miten hiljaista Suomessa kuitenkin on ollut reformaation 500-vuotisjuhlan alla. Tiedän, että yhtä ja toista on vireillä ja se on hyvä. Mutta vielä pari vuotta sitten oletin, että jo etukäteen vietettäisiin sellaista kirkollista ja kansallista tiedostamisen juhlaa, jota Saksassa on jo Luther-vuosikymmenen myötä nähty.
Todellisuudessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon akuutit teologiset intressit taitavat sittenkin olla jossakin aivan muissa asioissa, kuin sen omissa juurissa.
Yleinen tietoisuus luterilaisuuden sisällöstä, siis identiteetistä, ei sekään suomalaisten keskuudessa ole kovin hääviä. Oikeastaan se on usein jopa hukassa, vaikka kulttuurimme tietysti pursuaa tiedostamatonta luterilaisuudesta kumpuavaa tapaa elää, tehdä ja olla tekemättä erilaisia asioita.
Suomen kirkko ei saisi hukata reformaation muistovuotta.
Kuva: Olli Seppälä