Kolumni: Repeääkö luterilaisten kirkkojen välille railo tänä vuonna Windhoekissa?

Reformaation juhlavuoden toukokuussa maailman luterilaisten katseet kääntyvät Namibiaan. Afrikan luterilaisimmassa maassa pidetään nyt ensi kertaa Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokous.

Se on kokous, joka osaltaan ratkaisee koko luterilaisen kommuunion eli kirkkoyhteisön tulevaisuuden.

Afrikka on nyt oikea manner tälle kokoukselle. Maailman suurimmat luterilaiset kirkot ovat nopeasti kasvavat Etiopian ja Tansanian kirkot. Olisi kummallista, jos niiden painoarvo ei näkyisi Windhoekissa.

Vaikka asiaa ei ole haluttu korostaa, LML:n sisällä on myös syviä teologisia säröjä. Etiopian kirkko katkoi jo vuosia sitten suhteitaan Ruotsin ja Yhdysvaltojen liian liberaaleina pidettyihin luterilaisiin kirkkoihin. Syynä oli mikäpä muu, kuin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen.

Windhoekissa voi käydä myös niin, että luterilaisuuden uudet jättiläiset kertovat taantuville pohjoisen luterilaisille kirkoille, mitä niiden rauhaan kuuluu.

Rahakin toki puhuu ja se tulee edelleen paljolti pohjoisesta. LML on solidaarinen ja tekee hyvää avustustyötä. Mutta raha on myös valtaa.

Koko Windhoekin suuri yleiskokous on mahdollinen vain pohjoisen luterilaisten varojen ansiosta. Toisaalta LML on talouskriisissä. Se voi jatkossa näkyä myös kokouksien määrissä ja delegaatioiden koossa.

Yleiskokouksen yleisteeman ”Jumalan armon vapauttamana” alateemat ”Pelastus, ihminen ja luomakunta – ei myytävänä” ovat hyviä ja ajankohtaisia. Niistä olisi puhuttava. Mutta.

Tämä tematiikka on epäilemättä sovittu LML:ssä yhteisesti, mutta hieman kansankotimaiselta se kuitenkin vaikuttaa. Miten näitä aiheita lähestytään? Yleisesti ottaen voi olla niin, että etelän kasvavia, lähetyshenkisiä ja evankelikaalisia luterilaisia kirkkoja kiinnostavat kovin eri tavoin sosiaalietiikka, politikointi tai ympäristönsuojelu kirkon asioina. Ainakin nämä kysymykset ovat köyhille hyvin toisenlaisia kuin skandinaaveille tai saksalaisille.

Jos uskallusta riittää, yleiskokous reformaation muistovuotena on erinomainen paikka mitata sitä, miten globaalin luterilaisuuden pulssi nyt tykyttää. Mikä meitä yhdistää ja mikä erottaa. Windhoek 2017 voi olla käännekohta, kriisi – tai uusi mahdollisuus.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Kirkon missiota kannattaa tarkastella myös skismaattisten näkökulmasta

Kolumni: Enkelit pääsevät irti

Kolumni: Valtio ja kirkko vai uusvaltiokirkko?

Kolumni: Eikö Jeesus olekaan ainoa tie Jumalan luo?

Kolumni: Todennäköisesti Jeesus sovitti synnit

Kolumni: Selkokristinuskoa muslimeille

Kolumni: Kuolleet pyhämme ja kuoleman kulttuuri

Kolumni: Ja Jeesus meni Haram al-Sharifiin

Edellinen artikkeliTellervo Koiviston elämäkerta: Uskonnonopettajasta jäi traumaattiset muistot – pieksi Koivistoa
Seuraava artikkeliKirkon jäsenmäärä jatkoi viime vuonna laskuaan – 50 000 erosi, 17 000 liittyi

Ei näytettäviä viestejä