Kolumni: Seurakunnan profiloinnissa pitäisi huomioida ainakin nämä neljä asiaa

Toimin kaupunkiseurakunnassa, jonka elämä on aktiivista. Tutkimuksen mukaan Turun Mikaelinseurakunta tunnetaan seudun seurakunnista parhaiten. Syynä on seurakunnan omaleimainen "mikaelilainen" identiteetti.

Seurakuntien toimintaan osallistuminen on matalinta kaupungeissa, vaikka niissä asuu suurin osa ihmisistä. Tähän auttaisi, jos profiloisimme seurakunnat rohkeasti.

Kaupunkiseurakuntien ominainen piirre on, että osa seurakuntien jäsenistä osallistuu seurakunnan elämään toisissa seurakunnissa. "Mikaelilaisuus" ei ole kaikkien alueemme seurakuntalaisten mieleen, mutta tämä ei ole ongelma. Esimerkiksi Martinkirkkoon on työpaikastani Mikaelinkirkosta reilun kilometrin matka, Tuomiokirkolle on matkaa parisen kilometriä. Vastaavasti monet "mikaelilaiset" matkaavat kirkkoon jopa ympäryskunnista, ja some-elämä mahdollistaa seurakuntalaisuuden jopa toiselta puolelta maailmaa.

***

Miten sitten profiloida seurakunta? Profiloinnissa tulisi huomioida ainakin neljä tekijää: kirkkotilan luonne, seurakunnan alueella asuvien profiili, alueen muiden seurakuntien profiilit sekä seurakunnan johtajan visio ja osaaminen. Käytännössä seurakunnan profilointi lähtee usein siitä, että seurakunnan johtoon on astunut kirkkoherra, joka uskaltaa tehdä jotain.

Jotta seurakuntien profilointi tuottaisi hedelmää myös evankeliumille, tulisi seurakunnan profiilin olla pitkäjänteinen. Niinpä on tärkeää, että seurakunnan profiili ei muuttuisi täysin aina kirkkoherran vaihtuessa. Johtajien vaihtuessa on mahdollisuus kehittää ja kalibroida profiilia, mutta seurakunnan identiteetti ei saa olla häilyvä. Seurakuntalaisilla on oikeus luottaa, että seurakunta on heidän.

***

Profiloinnissa keskeistä on työntekijöiden rekrytointi. Kirkko on tunnetusti työyhteisö, jossa on paljon ristiriitoja. Profilointi on osaltaan vastaus tähän ongelmaan. Kun seurakunnalla on omaleimainen profiili, voi työntekijä hakeutua sellaiseen yhteisöön, jossa hän voi liittyä olemassa olevaan näkyyn ja kehittää seurakuntaa sen strategian mukaisesti.

Sen sijaan, että seurakuntaneuvostoissa kiisteltäisiin, millainen seurakunnan tulisi olla, pitäisi ymmärtää se, että kaupungit tarvitsevat useita erilaisen profiilin seurakuntia, joista yksi ei ole toista parempi vaan jotka yhdessä edustavat kirkkoa moninaisessa toimintaympäristössä.

Nykyisessä tilanteessa, jossa samalla seurakunnalla voi olla monta toiminnallista keskusta, tulisi jokaisella kirkolla olla oma identiteettinsä ja seurakuntayhteisönsä, joka on kirkon aluetta varten.

Matti Hernesaho

Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja.

Lue Matti Hernesahon muita kolumneja:

Kolumni: Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten

Kolumni: Kirkon ei kannata taistella trendejä vastaan vaan löytää tähän aikaan sopiva identiteetti

Kolumni: "Häpeän sinua!", kirjoitin Kari Kanalalle

Kolumni: Jalkapallovalmentaja inspiroi minua seurakuntatyössä, sillä opin häneltä arvonnoususta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.