Kolumni: Suhde uskontojen juhlapäiviin vaihtelee paljon – Intiassa kymmeniä vapaapäiviä, USA:ssa yks

Monilla eri kielillä – myös suomeksi – ilmestyvä yhdysvaltalainen National Geographic -lehti vertailee joulukuun 2017 numerossaan sitä, kuinka monta päivää vuodessa eri uskonnot merkitsevät tai olettavat erityisiksi juhlapäiviksi.

Tämä kolumni perustuu lehden englanninkieliseen versioon.

Juhla-, pyhä- tai vapaapäiviä on National Geographicin laskujen mukaan eniten hindulaisuudessa, peräti 39 vuotta kohti. Seuraavaksi selviävät juutalaisuus (vuodessa 33 juhlapäivää), sikhiläisyys (26 päivää), kristinusko (12 päivää), bahaismi (11), islam (7), taolaisuus (4), buddhalaisuus (3) ja kungfutselaisuus (3).

Useimpia uskontoja koskien lienee selvää, että juhlapäivien määrä ja niiden asema voivat olla myös hieman venyvä määrittelykysymys.

Kristinuskon katolisessa tai ortodoksisessa tulkinnassa esimerkiksi on runsaasti erilaisia pyhimysten muistopäiviä, mutta vain harvat niistä lienevät tradition valta-alueillakaan yleisiä vapaapäiviä.

Suomessa loppiainen ja helatorstai ovat aiemmin liikkuneet sijoiltaan valtion, työmarkkinoiden ja kirkon yhteisen arkipyhäsekoilun seurauksena. Yhdysvalloissa vain joulupäivä on yhteiskunnan tunnustama vapaapäivä. Jenkkien muut 9 vapaapäivää vuodessa ovat sekulaareja. Moniuskontoisessa Intian liittovaltiossa tunnustetaan vapaapäiviksi 48 päivää, joista peräti 43 on eri uskontojen juhlapäiviä.

***

Uskonnolliset juhlapäivät ovat tärkeitä sekä uskontokunnille että niiden kannattajille, ja usein muillekin. Niiden avulla kannatellaan uskon sisältöjen ohella myös perinnettä ja yhteisöllisyyttä sekä levätään arjen työstä.

Loppiaisen eli epifanian alkuperäisiä aiheita läntisessä ja itäisessä kristikunnassa ovat olleet hieman vaihtelevasti Jeesuksen syntymä ja hänen kasteensa – sekä Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko Kaanan häissä.

Nykyisin evankelis-luterilaisen kirkon Evankeliumikirjan teema loppiaiselle on Jeesus – maailman valo. Pyhän toimijoita ovat pyhän perheen ohessa varsinkin kolme itäisen maan viisasta miestä.

Tästä on lyhyt matka siihen, että loppiaisena muistetaan myös kirkon lähetystehtävää. Missiologisesti on oikein, että Jeesus-lasta käyvät kumartamassa kaikki kansat ja evankeliumi kuuluu kaikille kansoille.

Olipa loppiainen yleinen vapaapäivä tai ei, se on yksi kirkon tärkeistä juhlapäivistä.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Joulu on voitto pakanuudesta

Edellinen artikkeliHelena Vaari evankelioi neulalla ja langalla – piispankaavun teko alkoi syksyllä yhdestä toiveesta
Seuraava artikkeliRamez Ansara ei murehdi turvapaikanhakijoiden rippikoulumotiiveja – valtaosasta tulee kristittyjä

Ei näytettäviä viestejä