Kolumni: Suomalainen koulutus tunnetaan kaikkialla, ja hiipunutta mainetta on pidettävä teoilla yllä

Kotikaupunkini Oulu on vanha ja kunnianarvoisa koulukaupunki. Pohjoisesta haettiin jo vuonna 1609 kuningas Kaarle XIV:lta lupaa perustaa koulu Ouluun. Koulu oli pääosin köyhille tarkoitettu, mutta muutkin lapset pääsivät kouluun. Kaikkein varakkaimmat lähettivät lapsensa kouluun Helsinkiin ja jopa ulkomaille.

Koulukokeiluja on harrastettu ennenkin. Vuonna 1890 Ouluun perustettiin koulu ”heikkolahjaisille ja pahantapaisille”, mutta kokeilu epäonnistui, kun ”pahantapaiset” saivat vallan koulussa eivätkä opettajat olleet halukkaita tulemaan sinne edes lisäpalkan houkuttelemana. Näin kertoo Oulun koulun historia.

Oulun triviaalikoulussa opiskelivat monet tulevat Suomen suuruudet kuten J. V. Snellman, J. L. Runeberg ja Sakari Topelius. Topelius oli opettajiensa harmiksi kiinnostunut enemmän ”ryöväritarinoista” kuin latinan opiskelusta. Topeliuksesta tuli myöhemmin kaikkien rakastama Suomen satusetä.

***

Koulutus tuo Suomelle myönteistä tunnettavuutta kaikkialla maailmassa. Meppinä jouduin jatkuvasti kertomaan eurooppalaisille kollegoille ”Suomen ihmeestä”. Maine eli brändi oli seurausta Pisa-menestyksestä. Tuota mainetta on teoilla pidettävä yllä. Maine oli jo hiipumassa.

Erityisen tärkeää on huolehtia ehkä maailman korkeatasoisimmasta opettajien koulutuksesta ja varmistaa kaikin keinoin, että opettajan ammatti säilyy vetovoimaisena. Sekin on rapautumaan päin.

Koulutus ja sivistys ratkaisevat – ei enempää eikä vähempää kuin Suomen ja Euroopan tulevaisuuden. Koulutusta ei pidä katsoa kuitenkaan ainoastaan talouden, innovaatioiden tai kilpailukyvyn näkökulmasta, vaan ennen kaikkea hyvän elämän näkökulmasta. Kun tietää enemmän, luulee vähemmän.

Kulttuuri, koulutus ja sivistys ovat olleet pitkään veitsi kurkulla EU-maiden julkistalouden kriisien seurauksena. Nyt korjataan kurssia. Koulutuksen kunnianpalautus on käynnissä ainakin Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa.

***

Olen erityisen tyytyväinen subjektiivisen päivähoidon palauttamiseen. Korkeatasoinen lasten päivähoito on tasa-arvon kannalta mitä tärkein. Myös oppivelvollisuuden pidentäminen ansaitsee kiitoksen. Sitä OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vertasi jopa peruskoulu-uudistukseen.

Mieleeni on jäänyt vahvasti Rikosseuraamusviraston pitkäaikaisen johtajan vastaus hänelle osoitettuun kysymykseen, miten rikollisuutta voitaisiin vähentää. Hän ei esittänyt kovempia rangaistuksia, vaan esitti toivomuksen koulupudokkuuden estämisestä. ”Pahantapaisuus” on estettävissä, ja se pitää estää, varhaisella puuttumisella.

Kirjoittaja on ex-meppi.

Kuva: Jukka Granström

Lue myös Liisa Jaakonsaaren muita kolumneja:

Kolumni: En kannata salakuljetusta, mutta ihmiset on aina pelastettava varmalta kuolemalta

Kolumni: Euroopan parlamentti on kuin maanosan omatunto, josta vallitsee eräs suuri väärinkäsitys

Kolumni: Vihaan ei saa tottua – mutta on hyvä muistaa, että se ei ole syy vaan seuraus jostain

Kolumni: Populistit julistavat eri mieltä olevat kansan vihollisiksi

Kolumni: Paradoksi on EU, joka puolustaa ihmisoikeuksia ja vähät välittää romanien asemasta

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliHelsingin, Hämeenlinnan ja Lahden ortodoksiset seurakunnat yhdistyvät – taustalla iso hallinnonuudistus
Seuraava artikkeliKolumni: Oppi on kirkon kansallislaulu, jonka radikaali uudelleentulkinta voi johtaa joutsenlauluun

Ei näytettäviä viestejä