”Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa. Ei estä kukaan, kun matkaa teen”. Juha ”Wat” Vainion tunnettu kesäralli pukee sanoiksi monen unelman. Siihen kuuluu vapaus työstä ja arjen vaivoista. Korvissa kuuluu vain suvituulen kutsu, joka tempaisee mukaan ”järjestelmän rattaissa” pitkän talven rimpuilleen kulkijan.
Kesäloma on osa suomalaista unelmaa silloinkin, kun lomaa ei ole. Kaikillahan sitä ei todellakaan ole. Ei työttömillä, eikä usein myöskään pätkätyöläisillä. Silti lomaa kaivataan ja siitä unelmoidaan. Se on symboli vapaudelle ja huolettomuudelle.
Ja toden totta, kesällä on syytä levätä, jos siihen vain tilaisuus tarjoutuu. Mutta mitä lepo sitten tarkoittaa? Yhdelle siitä voi tulla mieleen riippukeinu tai laiturin nokka, toiselle puutarhatyöt ovat lepoa. Itse koen iloa siitä, että saan lomalla puuhailla ja rakennella mökillä tai liikkua omassa metsässäni. Täysi toimettomuus ei edusta minulle lepoa.
Ehkäpä suhteeni lomailuun ja lepoon on perua kotikasvatuksesta. Äitini, maatalon emäntä, vaati myös kesälomalaisilta osallistumista pieniin kotitilan askareisiin. Jos joku nuorista esitti vastalauseen ja kertoi haluavansa ”rentoutua”, vastasi äitini puolittain huumorilla, mutta osin myös tosissaan: ”Tässä talossa rentoudutaan työtä tekemällä.” Ikänsä kovaa fyysistä työtä tehneen naisen käsitys rentoutumisesta on jäänyt legendaariseksi lausahdukseksi perheessämme.
***
Kirkossa yleensä asialle kuin asialle pitää löytää teologiset perustelut. Löytyykö niitä myös lomalle ja levolle? Kyllä toki löytyy, vaikka Raamatussa ei sinänsä kertaakaan mainitakaan sanaa loma. Levosta sen sijaan puhutaan kymmenissä jakeissa.
Tunnetuin loman ja levon teologian lähde on tietenkin luomiskertomus. Saatuaan kuutena päivänä työnsä päätökseen Jumala katseli kaikkea, mitä oli saanut aikaiseksi ja totesi sen olevan hyvää. Sen jälkeen Luojakin lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Vanhassa Testamentissa kerrotaan myös, kuinka pelloille annettiin kesantovuosi joka seitsemäs vuosi. Viljelymaankin piti saada levätä, jotta se jaksaisi paremmin tuottaa satoa.
Lepo on siis ollut oleellinen osa maailmaa jo sen syntyhetkellä. Se kuuluu myös luonnon kiertokulkuun ja järjestykseen. Jos Luojakin tarvitsi leponsa, emmekö myös me ihmiset voi levätä hyvillä mielin?
Uudesta testamentistakin löytyy loman ja levon teologian juuria. Matteuksen evankeliumin 11. luvussa, Jeesus itse kutsuu seuraajiaan lepoon: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa. Kolumni julkaistu 31.7. Kotimassa.
Lue Jukka Keskitalon kolumneja:
Kolumni: Voisiko joku kirjoittaa pari rukousta yrittäjien puolesta?
Kolumni: Pandemiassa esiin kuoriutui kirkko, joka on uskollinen, osaava ja rosoinen
Kolumni: Kuka saa ja mitä? – Kirkon sisäinen tasausjärjestelmä tulee ottaa luupin alle
Kolumni: Antaisitko rahasi suurseurakunnalle vai yhteisölle, jossa käyt messussa tai kerhossa?
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.