Kolumni: Valiokunta perustelee avioliittoa tunnustuskirjoilla ja jättää sielunhoidon sivuun

Sormukset

Tämän viikon kuuma teologinen aihe oli kiistatta kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietintö. Asiakirja käsitteli kirkon avioliittokäsityksen laajentamista.

Mietinnön valmistumista edelsivät seuraavat tapahtumat: Viime vuoden alussa 22 kirkolliskokousedustajaa teki aloitteen, jossa esitettiin, että kirkko laajentaisi avioliittokäsitystään koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Kirkolliskokouksen yleisvaliokunnan mielestä aloite oli hyvä, joten kirkolliskokous pyysi kirkon uskosta ja opista vastaavaa perustevaliokuntaa pohtimaan aloitetta. Perustevaliokunta jauhoi kantaansa luonnos luonnokselta. Viime viikolla se sai valmiiksi 54-sivuisen mietintönsä, jossa ehdotettiin avioliittokäsityksen säilyttämistä ennallaan. Viisi perustevaliokunnan jäsentä oli eri kannalla.

Jo ennen kuin kirkolliskokous pääsi puimaan mietintöä, se ruodittiin läpi blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Toisten mielestä mietintö oli argumentoitu hyvin, toisten mielestä huonosti. Kriitikot sanoivat, että mietintö keskittyi puolustamaan ennalta lukkoon lyötyä perinteistä linjaa. Mietinnön nähtiin takertuvan avioliiton ihanteeseen kouristuksenomaisesti. Perustevaliokunnan tulkittiin kuvittelevan, että vasta aloitteen hyväksyminen toisi kirkkoon kaksi avioliittokäsitystä. Se on todellisuutta jo nyt! moni parkaisi.

***

Aloite ja mietintö toivat kirkkaasti esiin kirkossa vallitsevat näkemyserot. Aloitteen mukaan yhteiskunnan muutokseen pitää reagoida. Mietintö kuittasi, että kirkko on haastanut yhteiskunnan kehityksen ennenkin. Aloite painotti tieteellisen tiedon merkitystä. Mietintö korosti, kuinka tiede ei voi vastata kysymykseen Jumalan tahdosta. Aloitteessa pidettiin viisaana sisarkirkkojen mallin seuraamista. Mietintö näki vertailussa ongelmia.

Puhtaimmillaan ero näyttäytyi raamattukäsityksissä. Mietinnössä perinteistä kantaa puolsivat Raamatun jakeet, jotka ottivat suoraan kantaa joko avioliittoon tai homoseksuaalisuuteen. ”Mietinnön tapa käsitellä nykyhetken homoseksuaalisuutta ja liittää siihen Raamatun tekstejä on yksioikoinen ja kohtuuton”, eksegetiikan dosentti Kari Latvus kirjoitti blogissaan. Selkeänä piirtyi myös erimielisyys siitä, onko avioliitto luterilaisessa teologiassa kehällinen vai uskon kannalta olennainen kysymys.

Sekin kävi selväksi, että kun perustevaliokunta linjaa, se puhuu tunnustuskirjoista ja jättää sielunhoidon teologian vähälle. Aloitteessa mainittiin raamatuntulkinnan tärkeänä avaimena lähimmäisen paras. Mitä sanoi siihen mietintö? Vaiensi näkemyksen viileän rauhallisesti toteamalla, ettei lähimmäisen parasta ole kovinkaan yksinkertaista tietää.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

"Jumalan siunauksesta tämä kokous ei päätä" – Näin kirkolliskokous pui avioliittokäsityksen laajentamista

Kirkon avioliittokäsityksen laajentamista ehdottaneelle aloitteelle tyrmäys – perustevaliokunta jakautui

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

10 kommenttia

  • Markku Hirn sanoo:

    Vai lähtökohtana on lähimmäisen paras? Jos lähimmäinen on homoseksuaalinen pari joka haluaa liitolleen kirkollisen vahvistuksen?Millä lailla heidän parhaansa vaati sitä että heitä ei vihitä?

    Ja sitten he jotka eivät voi tunnustaa homoseksuaaleja oikeiksi kristityiksi jolleivat he “luovu” homoseksuaaliseta taipumuksestaa? Olisiko jollakin oikeaoppisella resepti siihen miten sellainen “luopuminen” tai “parantuminen” voisi tapahtua jotta homoseksuaalit voitaisiin hyväksyä oikeiksi uskovaisiksi? Tuhannen kerran: Aikuisten homoseksuaalisuus on heidän olemuksensa osa niinkuin ruskeasilmäisille on heidän silmiensä väri.

    Ongelma on siis se, että homoseksuaalisuus on olemassa mutta että heitä on vaikeata tunnustaa muiden ihmisten kaltaisiksi ja jumalanlapsiksi . Siksi heitä ei voi pitää tasaarvoisena muitten ihmisten kanssa. Siksi heille ei voi antaa samoja palveluksia. siis kirkko hyväksyy tässä erityistapauksessa ohjenuoraksi rasistisen ajattelun jonka mukaan homoseksuaaliset ovat jotain muuta kuin tavalliset ihmiset.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ville Hassinen sanoo:

    “Perustevaliokunnan tulkittiin kuvittelevan, että vasta aloitteen hyväksyminen toisi kirkkoon kaksi avioliittokäsitystä. Se on todellisuutta jo nyt! moni parkaisi.”

    Moneen otteeseen on sanottu, että kirkon avioliittokäsityksestä ei olisi vielä selvyyttä. Jos oikein ymmärsin, niin perustevaliokunnan mietinnössä on pyritty sanoittamaan kirkon käsitys asiasta auki. Eli siinä on kirkon oma virallinen opetus asiasta. Asiassa olisi tehty selvyys ja kolumnissa sanotaan parkaisusta kahdesta käsityksestä. Eikö tämä “parkaisu” paremminkin taasen sotke asiaa?

    Toisaalta kolumnissa hämmästelen tuota sielunhoidon perspektiiviä. En ole vielä kertaakaan eläessäni onnistunut itse ujuttamaan sielunhoidon näkökulmaa avioliittoon, mitä itse asiaa juuri nyt muistelen. Kiinnostaisi tietää, että miten se sinne kuuluu? Näin tämän kolumnin sisällä se kuulostaa vähän tarkoituksella oksastetulta näkökulmalta, jota ei suoranaisesti tarvittaisi. Voin olla silti väärässä ja saattaa olla, että olen sielunhoidon näkökulmaa saattanut joskus hyödyntääkin tunnistamatta sitä sellaiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Kristillinen sielunhoito ei voi olla neutraalia psykoterapiaa. Kun suunnastaan epävarma ihminen tulee papin tai muun kirkon viranhaltijan luo keskustellakseen elämäntilanteestaan, hän on oikeutettu saamaan eettisiin dilemmoihin kristilliseen etiikkaan perustuvan neuvon. Tämä toki tarjotaan kuunnellen herkällä korvalla asianomaisen omaa tulkintaa tilanteestaan, mutta karhunpalvelus tehdään jos toisinn kuin Jeesus sanotaan: “Mene ja tee edelleen syntiä”.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Yrjö Sahama, mitä luet toteamusesi “suunnastaan epävarma ihminen” alle? Tämän jutun ja keskusteluketjun kontekstissa?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Sahama: “Kun suunnastaan epävarma ihminen tulee papin tai muun kirkon viranhaltijan luo keskustellakseen elämäntilanteestaan, hän on oikeutettu saamaan eettisiin dilemmoihin kristilliseen etiikkaan perustuvan neuvon.”

      Jumala varjelkoon suunnastaan epävarmoija ihmisiä saamasta eettisiin dilemmoihinsa minkään sorttisiin uskontoihin tai henkimaailman hommeleihin perustuvia neuvoja. Onhan se nähty surullisen usein, mihin se voi johtaa – Itsesyytöksiin, kelpaamattomuuden ja huonommuuden tunteisiin, mielen sairauksiin ja pahimmillaan itsetuhoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Jorma Hentilä ansaitsee asialliseen kysymykseensä asiallisen vastauksen. Nykytilanteen päällimmäinen kysymys lienee suhtautuminen seksuaalisen suuntautumiseen, jossa voi olla ahdistavaa epävarmuutta omasta identiteetistä. Tällöin sielunhoidossa on pyrittävä löytämään reitti joka toisaalta ei lisäisi ahtaalla olevan ahdistusta mutta toisaalta ei myöskään turhenna Jumalan sanan ohjeita. Tämä on varmastikin vaikeaa ja epäonnistumisiakin tapahtuu,mutta yrittää pitää. Mutta on toki paljon muitakin elämäntilanteita, joissa uskova tuntee tarvetta saada opastusta Jumalan sanan valossa. Se, joka hakeutuu vapaaehtoisesti kristilliseen sielunhoitoon, hake nimenomaan kristillistä näkökulmaa pulmiinsa. Sitoutumaton psykoterapia voi paljon vapaammin harkita vaihtoehtoisia ratkaisuja puhtaasti humaanisin perustein, ja siksi voi suositella pulmalisessa tilanteessa myös tämmöisen asiantuntijan puheille menoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jorma Hentilä sanoo:

      Kiitos Yrjö Sahamalle asiallisesta vastauksesta. Kirkon perheneuvonta on ymmärtääkseni jo vuosikymmenet ollut valmis avoimesti kohtaamaan seksuaalisen suuntautumisensa tai oikeammin sanottuna homoseksuaalisten tunteidensa kanssa kamppailevan ihmisen ja etsimään yhdessä hänen kanssaan sitä tietä, joka on hänelle ominta ja aidointa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Suutari sanoo:

    Nykyajan humanistit haluavat johdonmukaisesti sivuuttaa avioliiton allegorisen merkityksen Raamatussa ja Jumalan historiassa: mies ja nainen – Kristus ja seurakunta. Tämän kuvan sekoittaminen laittaisi Raamatun kaikki kielikuvat turhiksi.

    Mikä siinä on niin vaikeaa, että on perinteinen avioliitto ja muut liitot erikseen? Jos ihminen saisi päättää, hän haluaisi varmaan elääkin ikuisesti langenneena, eikä mennä ikinä taivaaseen. Tässähän on kysymys aivan samasta asiasta – ei haluta tyytyä siihen että elämä on rikkinäistä ja avioliitto on kuvaus alkuperäisestä ja taivaasta. Sitä ei saa hämärtää..

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Suutari: “Mikä siinä on niin vaikeaa, että on perinteinen avioliitto ja muut liitot erikseen?”

      Suomessa on ollut tapana elää Suomen lakien mukaan. Suomen avioliittolaki ei tunne mitään sellaista instituutiota kuin “perinteinen avioliitto” tai “kristillinen avioliitto”. Suomen avioliittolaki tuntee ainoastaa yhden sorttisen avioliiton, jonka nimi on “avioliitto” ja tämä avioliitto on ollut laillinen myös homoseksuaaleille pareille 01.03.2017 lähtien.

      Suutari: “hän haluaisi varmaan elääkin ikuisesti langenneena, eikä mennä ikinä taivaaseen”

      Ikuisesti en ainakaan minä halua elää. Vajaat sata vuotta riittää oikein hyvin, yli menevät vuodet ovat jo ylimääräistä bonusta. Lankeemuksesta en tiedä mitä se on, taivaan jätän mielihyvin väliin ja mahdollisen minulle varatun taivaspaikan arvottavaksi sitä himoitsevien kunnon kristittyjen kesken.

      Suutari: “avioliitto on kuvaus alkuperäisestä ja taivaasta”

      No, kelle on ja kelle ei. Jos avioliitto on kuvaus taivaasta, niin monelle taivas on siinä tapauksessa helvetti (ei koske omaa 51-vuotista liittoani rakkaan frouvani kanssa). Nykyään joka toinen avioliitto ajaa karille, että pohja rytisee – vastannee tuskin kansan suurimman osan käsitystä taivaasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antti Hämäläinen sanoo:

      HYvä Timo, juuri näin. Meillä on kristillinen miehen ja naisen välinen avioliitto, ja sitten myös muunlaisia liittoja. On täysin absurdia, ettei tämän moninaisuuden kanssa voida elää, varsinkin kun se nyt on tosiasia.Maistraatissa vihitään kaikki, siis kaikki pääsevät naimisiin, ei pitäisi tässä olla mitään valittamista. Suomen laki ei kiellä kirkon oikeutta omaan avioliiton määritelmään, vaan vahvistaa sen. Sama oikeus on Vapaakirkossa ja Helluntailiikkeessä, ortodokseilla ja katolisilla jne.

      Ilmoita asiaton kommentti