Kolumni: Valitkaamme arkkipiispa toisella tavalla

Patrik Hagman, Kotimaan kolumnisti vuonna 2017. Vaakakuva Verkkoon.

Pian valitsemme seuraajan arkkipiispa Kari Mäkisen saappaisiin. Se ei ole mikään pieni haaste. Keskustelun ei pitäisi rajoittua siihen, kuka valitaan, vaan kirkossa pitäisi puhua siitä, miten valinta tehdään.

Kirkko käyttää suurelta osin samaa vaalijärjestelmää kuin Suomen valtio, mikä on käytössä olevan vaalitavan ainoa hyvä puoli. Haittoja on helppo luetella. Vaalijärjestelmä voi johtaa kahtiajakautumiseen, kun toisella kierroksella kohtaavat melkein aina ”liberaali” ja ”konservatiivi” ehdokas. Tämä pakottaa taktikointiin. Jos vaalissa on mukana kaksi naispuolista ehdokasta, kutistuvat heidän mahdollisuutensa tulla valituksi lähelle nollaa. Silloin tuloksena melkein aina on, että puolet valitsijoista kokee hävinneensä vaalit. Tämä vahvistaa kirkon kahtiajakautumista.

Laiskuuttamme pidämme kiinni tästä vaalitavasta, vaikka on olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi Englannin kirkko käyttää siirtoäänivaalitapaa, joka toimii erittäin hyvin. Samaa järjestelmää käytetään Irlannissa kaikissa vaaleissa.

Siirtoäänivaalitapa toimii niin, että äänestäjä laittaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Sitten lasketaan, kuinka moni on valinnut kunkin ehdokkaan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Jos kukaan ehdokkaista ei saa 50 prosenttia äänistä, otetaan vähiten ääniä saaneen ehdokkaan äänet ja jaetaan nämä kakkosvaihtoehdoksi nimetyille ehdokkaille. Näin jatketaan, kunnes joku ehdokkaista saa 50 prosenttia äänistä.

***

Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, ja se onkin ainoa kritiikki tätä vaalitapaa kohtaan. Monimutkaisuus vaikuttaa kuitenkin vain ääntenlaskijoihin. Äänestäjille siirtoäänivaalitapa on helppo, eivätkä edut lopu tähän.

Siirtoäänivaalitavassa voittaja on äänestäjien enemmistön mielestä vähintään ok. Päällimmäisenä tunteena ei ole oman ykkösehdokkaan häviäminen, vaan se, että toiseksi paras ihminen voitti. Tämä tarkoittaa sitä, että ehdokkailla, jotka osaavat polarisoinnin sijaan yhdistää, on paremmat mahdollisuudet voittaa. Tällä on suuri merkitys, jos ajattelemme, että piispan tärkein tehtävä on vaalia kirkon ykseyttä.

Toinen etu on se, että äänestäjän ei tarvitse taktikoida antamalla äänensä sellaiselle ehdokkaalle, jonka uskoo pääsevän toiselle kierrokselle. Äänen voi antaa ehdokkaalle, jonka oikeasti haluaa tulevan valituksi. Jos tämä ehdokas saa vain vähän kannatusta, ei ääni ole ”hukkaan heitetty”. Se vain siirtyy kyseisen valitsijan kakkossijalle asettamalle ehdokkaalle. Kaikki äänet lasketaan.

Jos haluaa ehdottomasti, että valituksi tulee nainen tai vaikka herätysliiketaustainen henkilö, voi asettaa nämä ehdot täyttävän ehdokkaan ensimmäiselle sijalle ja tämän valituksi tulemisen todennäköisyys kasvaa. Silloin ei riskeeraa haluamiensa ehdokkaiden mahdollisuuksia äänestämällä jotain toista. Tällaisessa järjestelmässä ratkaisevaa on vaali eikä ehdokasasettelu.

***

Lopuksi, jättämällä taakseen valtion käyttämän vaalijärjestelmän kirkko näyttäisi itselleen ja maailmalle, ettei se ole osa valtiokoneistoa. Sen sijaan kirkko organisoituisi omien periaatteidensa ja päämääriensä mukaan. Tärkeintä on, että tämä siirtoäänivaalitapa suosii kirkon pyrkimystä olla yhteisö, joka kerää ihmisiä eri taustoista, mielipiteistä ja ajatustavoista yhden pöydän, ja yhden Herran ääreen.

Kirjoittaja on teologi ja kirjailija.

Ruotsista kääntänyt: Noora Wikman-Haavisto

Kuva: Pasi Leino

Lue myös:

Kolumni: Reformaatio on häviäjien historiaa

7 kommenttia

  • Yrjö Sahama sanoo:

    Tämä on eritäin kannatettava ehdotus, piispan kun tulisi olla kaikkien kirkon jäsenten ja työntekijäin piispa. Ehdotetulla vaalitavalla saataisiin yhteyden rakentajiksi semmoisia ihmisiä, joita mikään taho ei kokisi viholliseksi. Samanlainen vaalitapa soveltuisi kyllä myös presidentinkin vaaliin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tomi Karttunen sanoo:

    Aiemmin meilläkin oli käytössä samantapainen äänestysjärjestelmä. Uudistusta kannattaa harkita. Joskus vanhassa vara parempi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Topi Haarlaa sanoo:

    Erittäin suositeltavaa. Vaikka juuri on uudistettu, ei olisi pahitteeksi tämän suuntainen jatkotyöstö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Arkkipiispan valinnan menetteyltavann suhteen kirkko voisi kääntyä yhden ihmisen, miehen, puoleen , jota kirkko pitää jumalanaan. Hänellä on vielä siellä vieressään poikansa, joka on realistisesti elänyt täällä planeetallamme ja hänellä on varmasti asiaa koskevaa perustietoa. Näin valintapäätös olisi kirkon opin mukainen ja siitä ei kukaan voisi valittaa.

    Tämä on täysin realistinen ja rehellinen lähestymistapa kirkon opin mukaisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Terhi Paananen sanoo:

    Piispan voisi valita myös työryhmä. Näin tapahtuu esim. Norjan kirkossa. Viime viikolla valittiin Kari Veiteberg Oslon piispaksi. Myös Englannissa piispan valinta on annettu työryhmälle. Ryhmässä on kuusi jäsentä kirkolliskokouksesta ja kuusi jäsentä siitä hiippakunnasta, johon piispaa valitaan. Mukana ovat myös molemmat arkkipiispat ja muistaakseni pari muuta, ehkä lakiasioiden tuntija ja joku muu. Tai oikeastaan työryhmä ehdottaa kahta kahta, jotka se laittaa suosituimmuusjärjestykseen. Näistä kahdesta sitten kuningatar ja pääministeri valitsevat. Englannissakin kun vielä on valtionkirkko.

    Minusta työryhmän käyttö olisi paras vaihtoehto piispanvaalissa. Työryhmä pystyy perusteellisesti haastattelemaan piispaehdokkaita ja suhteuttamaan heidän osaamistaan hiippakunnan tarpeisiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    Tohtori Maija Setälän mukaan äänestys vaikuttaa demokratian luonteeseen, demokratian vahvistamiseen ja elävöittämiseen, legitimiteettiin ja hallintojärjestelmään. Vastoin yleistä luuloa äänestäjäkuntaa polarisoivat 50/50 % äänestykset ovat toimivan demokratian tunnusmerkki. Vapaissa oloissa tärkeät ja laajat aiheet näyttävät johtavan polarisaatioon ja diktatuureissa yksimielisyyteen.

    Ei siis tule pitää pahana että kaksi kilpailevaa kanditaattia päätyy lähes tasapeliin vaan toimivan demokratian merkkinä kirkossa. Eri asia on sitten mikä vaalitapa parhaiten toteuttaa vaikuttaisi demokratian luonteeseen, demokratian vahvistamiseen ja elävöittämiseen, legitimiteettiin ja hallintojärjestelmään kirkossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    Jotkin vaalit vois suorittaa ottamalla kirkon/hiippakunnan/seurakunnan jäsenistä satunnaisotoksen riippuen esim 5000/2000/1000 ja sitten puhelin- tai kirjekyselyllä äänet henkilöiden/asioiden kannatuksesta. Tämä saattaisi olla demokraattisempi tapa kuin nykyinen suhteellisen pienen aktiiviporukan äänestäminen.

    Ilmoita asiaton kommentti