Kommentti: Enkelihengellisyyttä, chakroja, värähtelyä – miksi uushenkisyys pelottaa kirkon väkeä?

Aila Mäkinen ja Henri Järvinen seurakuntien Hiljainen tila -osastolla Minä olen -messuilla Finlandia-talossa

Astuin sisään Finlandia-talon suureen saliin. Se oli miltei täynnä. Lavalla oli Tim Whild, ylösnousemusasiantuntijaksi tituleerattu. Whild puhui kirjasta, jonka hän on kirjoittanut yhdessä tunnetun enkelikirjailija Diana Cooperin kanssa. Kirja on suomennettu nimellä Arkkienkelin opas ylösnousemukseen.

Kirjan arkkienkeli on nimeltään Metatron. Hahmo ei kuulu perinteiseen kristillis-kirkolliseen enkeligalleriaan, juutalaiseen kabbalistiseen mytologiaan kylläkin. Moderni enkelihengellisyys tunnistaa Metatronin, samoin populaarikulttuuri.

Whildin sanoma on tarkoitettu jokaiselle, "joka haluaa kohottaa maapallon uusien ja entistä korkeampien energiavärähtelyjen myötä oman värähtelytasonsa viidenteen ulottuvuuteen". Hän puhui muun muassa chakroista, eräänlaisista ihmiskehon energiakeskuksista, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaisesti terveyteen.

***

Finlandia-talossa Helsingissä järjestettiin viikonvaihteessa 9.–10.2. Minä olen -messut. Oman määrittelynsä mukaan ne "kokoavat yhteen kehon, mielen ja hengen hyvinvoinnista sekä ihmisen henkisestä kasvusta kiinnostuneet ihmiset".

Minä olen -messut ovat nykyisin painottuneet henkiseen hyvinvointiin, kun taas syksyllä pidettävät Rajatiedon messut tarjoavat ehkä raskaamman kattauksen elämänkatsomuksellista ja uususkonnollista kasvua.

Minä olen -messuilla oli paikalla myös Helsingin seurakuntien osasto. Se ansaitsee hatunnoston sensitiivisyydestä. Osasto oli hyvin "naamioitunut" ja nimeltään Hiljainen tila. Hiljainentila.fi on Helsingin seurakuntien ylläpitämä kristillistä meditaatiota, retriittejä ja ylipäätään uutta spitritualiteettia esittelevä sivusto.

Seurakunnat olivat mukana Minä olen -messuilla nyt seitsemättä kertaa. Kokemukset ovat kannustaneet jatkamaan. Finlandia-talon ylimmän kerroksen tasanteella oli tarjolla erilaisia hoitoja. Yksi niistä oli mahdollisuus puhua papin kanssa.

Ja kyllä, uushenkisestä etsinnästä sekä kehon ja mielen hyvinvoinnista kiinnostuneet ihmiset poikkeavat myös papin puheille. Jouten papinpukuinen ei istunut. Eräskin nainen näytti pyyhkivän keskustelun aikana kyyneleitä.

***

Visiitin Minä olen -messuille luulisi kuuluvan jokaisen kirkon hengellistä työtä tekevän ohjelmaan. Niin ei kuitenkaan ole. Osa vierastaa ajatusta kuin hapansilakan syöntiä. Pitäisikö tästä päätellä, että he eivät halua tutusta maisemaan ja ympäristöön, jossa kirkko osaltaan työtään tekee? Toivottavasti ei.

Kirkon sanomalla on yhtymäkohtia myös uushenkiseen liikehdintään. Tätä rajapintaa ei pidä pelätä, vaan tutkia uteliaasti.

Perinteinen kirkollinen puheenparsi tai herätyskristillinen Jeesus-julistus tuskin saavuttaisi vastakaikua messuyleisön keskuudessa. Puhetapa, klangi, fiilis ja "värähtely" olisivat vääränlaisia.

Jos ihmiset eroavat kirkosta ja suuntaavat silti "sisämaan retkille", miksi he eivät löytäneet oman kirkkonsa perinteestä ja käytännöistä mitään vastaavaa? Ehkä siksi, että kukaan ei ole kertonut. Tai tiennyt. Tai uskaltanut nähdä.

Kuva: Olli Seppälä. Papit Aila Mäkinen ja Henri Järvinen Hiljaisuuden tilan osastolla Minä olen -messuilla Finlandia-talossa.

Lue myös:

Enkeli-innostusta tutkinut professori: "Enkelit koetaan ystäviksi, joille voi kertoa kaiken"

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.