Kommentti: Kirkon keskusteluihin verrattuna kansanedustajan ja työttömän kohtaamattomuus oli normijuttu

Kuplat

Kansanedustaja Susanna Kosken (kok) ja työttömän Anna-Maija Tikkasen kohtaaminen televisiossa 14.5. on nostattanut somekohun. Miten voi kansanedustaja olla noin kopea ja epäempaattinen?

Koski ja Tikkanen kohtasivat ensimmäisen kerran viime syksynä Ylen Kuplat-sarjassa. Silloin Tikkanen heitti Koskelle haasteen, että tämä koittaisi, miltä tuntuu elää toimeentulotuen perusosan varassa (hieman vajaat 500 euroa kuukaudessa). Koski lupasi tarttua haasteeseen.

Nyt uudessa kohtaamisessa Koski sanoi, ettei haaste ollut mielekäs.

"Ei ole keskustelun ja lopputuloksen kannalta kovin hedelmällistä, että kansanedustajan palkan kanssa pohtisimme toimeentulotuen riittämistä. Kulurakenne on ihan itsestään selvästi erilainen. Tässä työssähän pystyy viikkokausia elämään käymättä esimerkiksi lainkaan ruokakaupassa", Koski totesi.

Kaikkiaan Kuplat-ohjelman tuorein jakso oli rakennettu voimakkaasti vastakkainasettelun varaan. Se tosin olisi ollut selvä ilman alleviivaustakin. Eduskunnan käytäviä korkokengissään kopiseva Koski ja rollaattorilla ulkona hengitysmaski kasvoillaan kulkeva Tikkanen ovat kaukana toistensa todellisuuksista. Kuinka muuten voisi ollakaan?

Lopputulokseksi jää, kuten Tikkanen summasi, ettei Koski voi ymmärtää, miltä hänen todellisuutensa tuntuu ja millainen se on. Kuplat eivät kommunikoi.

Ohjelma kirvoitti somessa kireitä kommentteja Kosken epäempaattisuudesta, kylmästä suhtautumisesta, oikeistolaisesta välinpitämättömyydestä heikossa asemassa olevia kohtaan.

Niin on, jos siltä näyttää – vaikka nähty ohjelma oli arvatenkin leikattu paljon pitemmästä keskustelusta. Koski vaikutti kylmäkiskoiselta, joten hän hävisi pelin.

***

Puhe kuplista ja erillistä maailmoista on ajankohtaista. Suomi on paitsi lintukoto myös pesä täynnä kuplia.

Varsinkin kirkon piirissä kohtaamattomuutta on jo harjoitettu tovin. Ainakin seuraavissa asioissa on saatu vastakkainasettelua: raamattunäkemykset, opillisuus, virkakysymys, sateenkaarivihkimiset sekä konservatiivit vastaan liberaalit.

Kirkon silmälasien läpi katsottuna Kosken ja Tikkasen keskustelu kuulosti tutulta. Toisella on (ulkokohtainen) yleisnäkemys, toisella oma elämä ja sen ratkaisut. Teoria (poliittinen ideologia) ja arki harvoin kohtaavat.

On luonnollista, että yhteiskunnan tai kirkon eri laidoilta tulevien ihmisten välillä valitsee kohtaamattomuus. Onneksi lähimmäisenrakkaus ja sivistys ovat siltoja, jotka mahdollistavat toisen asemaan eläytymisen. Jotkut osaavat sen luonnostaan, toiset joutuvat keskittymään ja miettimään asenteitaan kriittisesti.

Tosin henkilökohtaisen tason kohtaamisesta ei läheskään aina seuraa, että poliittis-aatteellisesti (tai teologis-opillisesti) muuttaisi käsityksiään. Voi käydä niinkin, että asenteen kiristyvät.

***

Tulkitsen niin, että Koski tarjosi tv-ohjelmassa parasta, mitä hänellä oli, eli oman poliittiseen aatemaailmansa. Tosin Tikkaselle siitä ei juuri nykyisessä tilanteessa ollut iloa tai hyötyä. Lopputulos oli se, mitä saattoi pelätä tai ehkä ohjelmantekijä jopa toivoa. Syntyi kohu, joka antoi aihetta jatkojuttuihin.

Se on sanottava Kosken eduksi, ettei hän ilmiselvästi yrittänyt kalastella poliittisia irtopisteitä esittämällä kansan syvien rivien ymmärtäjää.

Katso Susanna Kosken ja Anna-Maija Tikkasen kohtaaminen Yle Areenasta.

Kuva: Kuvakaappaus Yle Areenasta

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

11 kommenttia

  • Markku Virta sanoo:

    Kirkon piirissä on paljon hyvää kohtaamista. Myös sellaista hyvä kohtaamista jossa joudutaan sanomaan “ei” itse asialle, mutta samalla onnistutaan tekemään tilaa ihmisen tunteille. Näinhän vanhemmatkin toimivat lasten kanssa. Ja näin kirkossakin toimitaan useasti. Aikuisetkin saavat kohdata toisiaan näin.

    Se, että onko K24 sopiva alusta analysoida tällaista kohtaamista, onkin eri juttu. Mutta täällä arjessa me kirkon työntekijät onnistutaan aika useasti livenä. Vaikka K24 tai muilla foorumeilla ei onnistuttaisikaan.

    Oli viisasta jättää sanomatta kumpiko puoli on kumpi “Toisella on (ulkokohtainen) yleisnäkemys, toisella oma elämä ja sen ratkaisut.”, liberaali vai konservatiivi. Todennäköisesti molemmilla puolilla on molemmin päin. Tai sitten päin vastoin, kuten meillä Savossa sanotaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Terhi Saarinen sanoo:

    Voi Markku, Markku, reflektoi vähän, mitä kirjoitat – pyydän. Rinnastat nyt perustevaliokunnanmietinnöstä eriävien midlipiteiden esittäjät lapsiin, joille perustevaliokunnan enemmistö on sanonut “ei”, kuten vanhemmat sanovat lapselleen “ei”.

    Sinä kutsut tällaista hyväksi kohtaamiseksi.

    Oletko kirjoittanut kommenttisi vakavissasi vai oletko samankaltainen kuplassa eläjä, kuin itseä uuskonservatiiviksi luonnehtiva kokoomuslainen Susanna Koski?

    Jos olet ollut tosissasi, saattaisin luonnehtia sinua täysveriseksi paternalistiksi (paternalismi tarkoittaa a) isän ylivaltaa ja sen korostamista ja 2) toiseen henkilöön kohdistuvaa määräilyä).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Virta sanoo:

    Itse asiassa en rinnasta mitään. Kommentoin kohtaamista kirkossa. Voisitko sinä Terhi Saarinen osoittaa missä rinnastan ja mitä rinnastan.

    Ja sitten. Useimmilla meillä on kyky sanoa lapselle “ei”. Ja useimmilla on kyky sanoa lapselle “ei” siten, että lapsen tunteelle tulee tilaa. Kaikessa kohtaamisessa, olipa asiasisältö mikä hyvänsä, tulisi olla tilaa molempien tunteelle. Me osaamme tehdä tämän yleensä kun puhumme lapsille. Mihin se kyky katoaa kun eteemme tulee toinen aikuinen? Ei sen tarvitsisi kadota minnekään. Voisimme yhä kohdata aikuisiakin siten, että teemme tilaa heidän tunteilleen, vaikka olisimme asiasta eri mieltä. Tämä oli pointtini. Ehkä en ilmaissut itseäni riittävän selvästi.

    Koin kommenttisi loukkaavana ja totaalisesti pointtini missaavana. “Voi Markku, Markku” aloituksen koen ylimielisenä. Kaikki tämä saa minut ärtyneeksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Terhi Saarinen sanoo:

      Markku Virta, olen aiemminkin kommentoinut sinun hyvin samantyyppistä kommenttiasi vastikään. Tuo kommenttiketju liittyi -yllätys, yllätys- samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Tuolloinkin kirjoitit siitä, että tunteita syntyy, kun tulee raja vastaan jne. Muistan kuitenkin oman kommenttini hyvin. Totesin sinulle, että kirkkohan voisi sitoutua kustantamaan psykoterapian, jossa ei-heteroseksuaalit voisivat työstää poissulkemiseen liittyviä tunteitaan. Toisaalta kirkko voisi pitää avioliittonäkemyksensä. Ja ne jotka ovat sitä toitottaneetkin mm.täällä, tuskin terapiaa tarvitsisivat, koska totuuden omistamisen kokemukseksen täytyy olla hyvin hyvin voimaannuttavaa.

      No niin, sinulla on nyt loukkaantumisen tunne. Itse en aio pyytää nyt anteeksi, koska en tunne mitään katumusta enkä koe myöskään tarvetta muuttaa toimintaani. Saat siis selviytyä loukkaantumisen tunteestasi itse, kuten minä olen selviytynyt kaikista niistä loukkaavista sanoista ja teoista, jotka minuun ja kaltaisiini on kohdistunut elämäni vajaan 50 vuoden aikana. Näin suloista on kosto! :)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Jos vähän vähemmän loukkaantuisimme siitä, mitä kanssamme eri mieltä levat sanovat, voisi avautua edes jonkinmoisia mahdollisuuksia toisiaan kunnioittavien vastustajien kohtaamiselle. Tällaista kirkkomme kipeästi tarvitsisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Virta sanoo:

      Ihan totta, loukkaantumista vain on hankala kieltää itsessään kun loukkaantuu. Jos Yrjö Sahama tarkoitit minua, niin en loukkaantunut vaan ärsyynnyin. Sille en voi mitään ja se on ihan ok.

      Ei loukkaantunmista voi oikeasti kieltää. Se ei vain poista vastuuta puhua asiallisesti ja olla asiallinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kovasti loukkaantuneena ilmoitan, että kahden aikuisen kohtaaminen on aivan eri asia kuin aikuisen ja lapsen, tai kahden lapsen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Virta sanoo:

      Olen tietoinen että kahden aikuisen kohtaaminen on erilaista kuin aikuisen ja lapsen kohtaaminen.

      Kahden aikuisen kohtaamisessa avainasemassa on se, että tunteille annetaan tilaa. Useimmat osaavat tehdä tämän kun ovat kohdakkain lapsen kanssa. Se toimii myös aikuisten kanssa. Asiakaspariskunnat oivaltavat tämän välittömästi: he kykenevät puhumaan toisilleen siten, että tunteille annetaan tilaa, vaikka asiasta oltaisiin eri mieltä.

      Kumma että tämä kohtaamisen yhteydessä tapahtuva tunteille tilaa antaminen ei herätä mitään kommenttia, mutta halua tarttua sanapariin lapsi-aikuinen riittää kyllä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Teemu Kakkuri sanoo:

      Kohtaamista helpottaa kovasti, jos aikuiset pysyvät aikuisina. Usein se on vaikeaa, kun lapsi puskee esiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Teemu Kakkuri sanoo:

    Somekeskusteluista voi saada hieman vinoutuneen käsityksen kirkon kyvystä toinen toisensa kohtaamiseen ja sisäisestä ilmapiiristä. Jos suurin osa ihmisistä kohtaa uskonnon ja kirkon pian vain mediassa, sillä on vaikutuksensa.

    Uskon kuitenkin, että kirkossa olemme ennemminkin saman kuplan sisällä kuin kovin monessa eri kuplassa. Koski ja Tikkanen edustivat monessa suhteessa eri maailmoja. Sosio-ekonominen eroavuus on niistä näkyvin, mutta myös persoonallisuudet olivat hyvin erilaisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • May Roth-Edelmann sanoo:

    Meillä olisi suurempi mahdollisuus päästä eteenpäin kasvussa ihmiseksi, jos vähän särkisimme kuplia, päästäisimme lähellemme “toisenlaisessa todellisuudessa eläviä.”

    Esim. vahvassa seurakuntayhteisössä, Partiojärjestössä, Punaisessa Ristissä, Martoissa aktiivisesti toimiessamme valikoituu ryhmiimme ihmisiä, joilta saamme koettavaksemme erilaisia rikkauksia kuin kuukauden tulomäärä. Paljon ja vähän tienaavat voivat asettua samalle viivalle henkilökohtaisten taitojensa mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti