Kommentti: Koronavirus herättää uskonnollista keulintaa ja halua vetää mutkat suoriksi

Koronavirusepidemia on nostanut esiin kommentteja Jumalan vihasta, tahdosta ja herätyksestä. Toistaiseksi äänenpainot ovat onneksi olleet suhteellisen maltillisia. Yksittäisiä keulimisia on silti havaittu.

Kotimaa24:n blogeissakin asiaa on käsitelty eri tavoin. Ylläpito on joutunut poistamaan muutaman blogin ja kirjoittamaan ohjeet otsikolla Älä hengellistä koronavirusta: "Kyse on kaikenlaisesta hysterian lietsomisesta, huhujen tai väärien tietojen levittämisestä, yksityisten 'koronatotuuksien' julistamisesta ja pandemian hengellistämisestä."

Ylläpidon blogin alla on runsaasti kommentteja aiheesta.

***

Asiaa on käsitelty myös muissa julkaisuissa. Seurakuntalainen.fi:n blogissa helluntailiikkeen Ristin Voitto -lehden entinen päätoimittaja Leevi Launonen kertoo eräästä karismaattisen seurakunnan pastorista. Tämä lähetti ministereille viestin ja vaati, että Suomen hallituksen pitäisi antaa seurakunnille erityislupa poiketa yleisistä rajoitusmääräyksistä, jotta ne voisivat jatkaa vapaata kokoontumista.

"Hän näytti ajattelevan, ettei seurakuntien tarvitse ottaa huomioon normaaleja lainalaisuuksia viruksen tartuntariskin suhteen. Monet muutkin hengelliset vaikuttajat pyrkivät ottamaan asiassa vahvan mielipidejohtajan ja jopa profeetan roolin", Launonen kirjoittaa.

Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela puolestaan otsikoi pääkirjoituksensa: Korona kutsuu myös rukoukseen.

"Meitä kaikkia kutsutaan kääntämään pelkomme ja ahdistuksemme myös rukoukseksi. Ainakin seuraavia asioita kannattaa rukoilla: että tämä tilanne johtaisi kristittyjen ja kaikkien ihmisten heräämiseen ja Kristuksen puoleen kääntymiseen..."

***

Koronaviruksen synnyttämä epävarmuus herättää siis uumoilua siitä, olisiko nyt herätyksen alku ja paikka.

Herätykset ovat dynaaminen osa kirkon historiaa. Meikäläiset herätysliikkeetkin ovat pohjimmiltaan samanaikaisen uskonnollisen heräämisen synnyttämiä kansanliikkeitä. Nyttemmin ne ovat toiminta-, lähetys- ja palvelujärjestöjä, joita joku kutsuu myös perinneliikkeiksi.

Liikkeet vaalivat historiallisina hetkinä syntyneitä oivalluksia Jumalan toiminnasta ihmismielessä.

Usein huomautetaan, että hengelliset herätykset ovat liittyneet rajuihin ulkoisiin tapahtumiin, kuten lamaan, sotiin tai kulkutauteihin. Näinkin on ollut. Lisäksi Jumalan ajatellaan puhuvan kansakuntien ja ihmisjoukkojen kohtaloiden kautta. Jumala nähdään historian herrana.

Poikkeuksellisten tapahtumien uskotaan ravistelevan ihmisten itseriittoisuutta ja havahduttavan elämän pohjimmaiseen epävarmuuteen. Tämä puolestaan synnyttäisi hakeutumista sinne, missä on turvaa ja selitys kaikelle: Jumalan luokse. Miksi ei siis nytkin, moni saattaa miettiä mielessään. Mitä pahempi pandemia, sitä laajempi herätys.

Uskonnollisessa ajattelussa on välillä taipumus vetää mutkat suoriksi – ikään kuin Jumalan luvalla.

***

Evankelis-luterilaisen kirkon Aamenesta öylättiin -sanastosivulla herätys määritellään näin: "Herätyksellä tarkoitetaan uskonnollista murroskokemusta, jossa ihminen tulee tietoiseksi Jumalan todellisuudesta ja omasta syntisyydestään."

Jumalan todellisuus tarkoittaa todellisuuden muuttumista ikään kuin läpinäkyväksi. Kaikki ei olekaan vain sitä, miltä se näyttää. Henkinen ja hengellinen todellisuus kulkevat avoimesti muun todellisuuden rinnalla. Maailma avautuu ja elämä rikastuu. Toki maailma voi sulkeutua ja köyhtyäkin, jos herätys sattuu tiukkapipoisessa uskonnollisessa yhteisössä.

Aamenesta öylättiin -sivustolla jatketaan vielä: "Herätykseksi nimitetään myös sitä kollektiivista liikettä, jossa ihmisryhmä siirtyy samanaikaisesti uskonnollisesta välinpitämättömyydestä henkilökohtaiseen kristilliseen uskoon."

Välinpitämättömyys onkin uskon vihollinen numero yksi, ei se, että joku aktiivisesti vastustaa uskopohjaista maailmankatsomusta tai että joku vilpittömästi etsii merkityksiä uushenkisyydestä.

***

Yleensä herätykset ovat saaneet bensaa liekkeihinsä joukkokokouksista. Koronaviruksen synnyttämä tilanne on tässäkin mielessä uusi ja outo: superevankelistojen stadionkeikat on peruttu, samoin pienempienkin julistajien pippalot.

Netti tarjoaa apuaan, mutta onko se muuta kuin ensiapua suurkuluttajille? Miten herätys voisi syntyä striimausten ja YouTube-videoiden seurauksena? Ja onko herätys edes mikään kirkon työn tavoite?

Toisaalta: kirkko saattaa poikkeusoloissa tavoittaa netin kautta katveessa olleita jäseniään. Ehkä sitäkin voi kutsua herätykseksi.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.