Kommentti: Paavi muutti Isä meidän -rukouksen sanamuotoa – mitä siitä pitäisi ajatella?

Risti seinässä, Las Palmas

Paavi Franciscus on muuttanut Herran rukouksen eli Isä meidän -rukouksen italiankielistä sanamuotoa. Se on merkittävää, sillä Roomasta ovat roihahtavat historiallisesti uskon monet tulet.

Asiasta ovat uutisoineet lukuisat ulkomaiset viestimet, Suomessa muun muassa Yle.

Isä meidän -rukouksen pyyntö "äläkä saata meitä kiusaukseen" tulee paavin mukaan saattaa jatkossa muotoon "älä salli meidän langeta kiusaukseen".

Vanha tai perinteinen sanamuoto on paavin mielestä ollut Jumalaa syyllistävä. Franciscus huomauttaa, että Jumala ei kuitenkaan johdata meitä syntiin, vaan kiusaukseen johtaa Saatana. Tämä on paavin mukaan "Saatanan erikoisalaa".

Herran rukouksen uusi italiankielinen sanamuoto hyväksyttiin Italian piispainkokouksessa toukokuussa. Sen mukainen rukouksen sanamuoto painetaan seuraavaan italiankielisen alueen messukirjaan eli Messale Romanoon.

Rukouksen sanamuotoihin ei katolisen maailman muissa kielissä ole näillä näkymin tulossa muutosta.

Ja sanottakoon se nyt tässä: suomen kielellä Herran rukousta voidaan rukoilla ihan niin kuin tähänkin asti on tehty, kaikissa Suomen kirkoissa.

***

Mitä italiankielisen rukoustekstin muutos pohjimmiltaan tarkoittaa? Italiaa taitamattomana en osaa siihen kunnolla vastata, mutta asia on kaikessa pienuudessaan tai teologisessa mittavuudessaan mielenkiintoinen.

Kielestä toiseen kääntäminen on aina prosessi, jossa viesti uhkaa muuttua. Usein se myös muuttuu. Tämä on yksi syy siihen, miksi kirjallisuuden ja varsinkin Raamatun kaltaisten pyhien tekstien kääntäminen on haastavaa.

Eri kielten sanat eivät semanttisesti peitä aivan samoja lohkoja todellisuudesta. Käännänkö siis sananmukaisesti, vai käännänkö ajatuksen? Molemmissa tapauksissa lopputulos saattaa olla likiarvo.

Törmäsin kielten merkityssisältöjen erilaisuuteen vuosikymmeniä sitten ollessani vaihto-oppilaana Japanissa. Kiinnitin huomiota siihen, että kun tumma kuusi- tai setrimetsä, tai vaikkapa tuore merilevä oli minun mielestäni japaniksi puhuttaessa vihreää, japanilaiset käyttivät usein sanaa, joka käännettäisiin suomeksi sininen.

Myöhemmin olen törmännyt samaan ilmiöön muualla maailmassa ja muissa kielissä. Eri kielet jakavat näkyvän valon spektrin väreihin eri tavoin. Näin tapahtuu kielestä toiseen siirryttäessä monelle muullekin ilmiölle.

Suotta ei ole sanottu jotenkin niin, että kieleni rajat ovat maailmani rajat. Uusi kieli avaa usein myös uuden tavan nähdä ja kokea maailma.

***

Takaisin Herran rukoukseen. En tohdi kommentoida paavi Franciscuksen italiankielisen rukouksen muuttamista sen kummemmin, mutta suomenkielisessä versiossa olen itse – varmaankin monen muun tavoin – ajatellut "kiusaukseen saattamisen" passiivisena.

Ei Jumala tosiaankaan ketään kiusaa, kuten jo Martti Luther Vähässä Katekismuksessa selittää.

Samoin Luther osoittaa tekstissään myös kiusauksien oikean lähteen: "Pyydämme tässä rukouksessa häneltä suojelusta ja varjelusta, etteivät Saatana, maailma ja oma itsekäs minämme pettäisi meitä, johtaisi meitä väärään uskoon, epätoivoon eivätkä muuhun suureen häpeään ja pahuuteen."

Tarkkasilmäisimmät kommentaattorit ovat jo huomauttaneet, että onhan saman Herran rukouksen pyynnön sanamuoto muuttunut suomeksikin.

Matteuksen evankeliumin nykyinen (1992) suomennos nimittäin kuuluu: "Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen." Vuoden 1938 käännöksessä taas sanottiin esimerkiksi messussa tänäkin päivänä käytetyn rukouksen kaltaisesti: "Äläkä saata meitä kiusaukseen."

***

Vanhojen rukouksien ja uskontunnustuksien sanamuodot ovat vuosisataisesta ulkoluvusta ja toistamisesta johtuen kivettymiä, joiden muuttaminen on herkkää ja vaativaa työtä. Siihen tarvitaan sekä teologisia, kielitieteellisiä että kirjallisia näkökulmia.

Toisaalta vanhat tekstit ovat myös alun perin läpikotaisin ajateltuja, eikä muutoksiin näin muodoin ole juuri tarvettakaan, ei ainakaan kirkkopoliittisten tai muiden päiväperhoihin verrattavien ilmiöiden vuoksi.

Olen joskus kuitenkin miettinyt, kuinka kauan meidän suomalaisten on oltava Herran rukouksessa kreikan ja latinan kielien vankeja: "Isä meidän" olisi sujuvaksi suomeksi tietysti "Isämme".

Sanamuodot elävät aikaansa, ja joskus ne voivat hieman muuttua. Tärkeintä kaiketi on, että jaksamme rukoilla niillä sanoilla, jotka meille on annettu.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.