Kommentti: Pappi siviilivihkijänä ei olisi win-win-tilanne, vaan lose-lose-tilanne

Sormukset, kuvattu Kotimaa-lehteen

Kirkolliskokous pyöritti viime viikolla uusimman kierroksen avioliittokeskustelua. Kirkon eduskunta otti vastaan piispainkokouksen teettämän selvityksen vihkioikeudesta luopumisesta. Emeritaprofessori Eila Helanderin toteuttama selvitys lähetettiin valiokuntiin. Sen suurempia päätöksiä ei tehty.

Edustajat käyttivät kuitenkin hyväkseen tilaisuuden puhua samaa sukupuolta olevien vihkimisestä – jälleen kerran.

Viimeviikkoisesta keskustelusta voi nostaa esiin yhden hyvän ja huonon suunnan.

Hyvä ensin. Kirkolliskokouksessa orasti kompromissihenki. Edellinen täysistunto järjestettiin keväällä. Sen jälkeen papit ovat vihkineet kymmeniä homopareja. Se motivoi ratkaisuihin, mikä on hyvä, sillä tulehtuneessa tilanteessa jokaiselle sillanrakennusyritykselle on nostettava hattua.

***

Huono kehityssuunta on se, että kirkolliskokouksessa virisi innostus tehdä papeista siviilivihkijöitä. Ajatusta piti esillä ennen kaikkea perinteisellä avioliittokannalla oleva Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen. Hän ryhtyi muotoilemaan kirkolliskokoukselle Helanderin selvitykseen pohjautuvaa kompromissiesitystä.

Hämmennystä herätti, että maanantaina Turtiainen esitti kirkolliskokoukselle erilaista kompromissia kuin tiistaina. Maanantaina hän ylisti Helanderin johtopäätöstä. Sen mukaan kirkko pitäisi kiinni vanhasta avioliitto-opetuksestaan mutta sallisi sen rinnalla samaa sukupuolta olevien vihkimiset niille, joiden raamatuntulkinta sitä edellyttää.

"Oletteko te valmiita kompromissiin ja sen myötä kirkolliseen konsensukseen, vaan haluatteko niin sanottuun tappiin asti pitää kiinni siitä, minkä näette nyt ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi tässä asiassa? Sanon tämän siitäkin huolimatta, että minua pidettäisiin tässä asiassa takinkääntäjänä", Turtiainen puhui edustajatovereilleen. Moni kiitteli häntä vastaan tulemisesta.

Tiistaina Turtiainen halusi tarkentaa ehdotustaan. Yön yli nukuttuaan hän esitti kompromissiksi sitä, että pappi voisi toimittaa siviilivihkimisen ja sen yhteydessä piispainkokouksen salliman rukouksen avioparin kanssa ja puolesta.

Turtiainen ei muuten ole ensimmäinen, joka ehdottaa pappien toimittamaa siviilivihkimistä. Aiemmin siitä on puhunut ainakin kirkolliskokousedustaja Matti Perälä.

***

Turtiaisen mielestä siviilivihkimisen ja parisuhderukouksen yhdistäminen olisi win-win-tilanne. Siis sellainen, jossa kaikki voittavat. Turtiainen tuntuu uskovan, että tässä mallissa parit sukupuoleen katsomatta voisivat saada häihinsä papin ja kirkko instituutiona jatkaisi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ei. Todellisuudessa malli olisi lose-lose-tilanne, siis sellainen, jossa kaikki häviävät.

Homopari, joka toivoo häihinsä pappia, ei halua siviilivihkimistä, vaan kirkollisen vihkimisen. Kirkollinen vihkiminen pitää sisällään juridisen toimenpiteen ja kirkollisen siunauksen. Nyt juridinen toimenpide haluttaisiin eristää korostetun maalliseksi, jotta voitaisiin varmistua, että pappi ei siunaa, vaan rukoilee.

Vuonna 2011 hyväksytty kanssa ja puolesta -parisuhderukous on epäsuosituksi osoittautunut kompromissiyritys. Se ei kelpaa, koska se koetaan siunauksen kieltämiseksi. Vielä tänä vuonna seurakunnissa on kiistelty siitäkin, missä rukouksen saa toimittaa.

Entä papit sitten? He tuskin haluavat vihkiä tavalla, josta on irrotettu Jumalan siunaus. He haluavat välittää siunausta. Siksi he opiskelivat papeiksi eivätkä lakimiehiksi. Ja perinteisellä avioliittokannalla olevat? Eikö heistä tuntuisi, että heitä höynäytetään silmänkääntötempulla?

Kirkkoa pidetään jo kaikkia miellyttävänä kikkailijana. Pappien siviilivihkimisten myötä maine kärsisi entisestään. Nyt esillä ollut kompromissi pelastaisi parhaassa tapauksessa kirkolliskokouksen, mutta ei kirkkoa.

***

Pappien toimittamat siviilivihkimiset ovat teoriassakin vielä monen mutkan takana.

Mitä lakimuutoksia tarvittaisiin pappien toimittamiin siviilivihkimisiin? Paljonko se maksaisi? Missä siviilivihkimisiä saisi toimittaa? Vihkisivätkö luterilaiset papit myös muihin uskontokuntiin kuuluvia niin kuin siviilivihkijät tekevät?

Jouni Turtiainen sanoi viime viikolla Kotimaa24:n haastattelussa, ettei tiedä, kuinka kauan kompromissi kestäisi. Hän uskoi kuitenkin, että malli voisi tuoda kirkkoon linnarauhan. Tällä hän tarkoittaa, että keskustelu asiasta lakkaisi toistaiseksi.

Se on epärealismia.

Kuva: Matti Karppinen

Lue myös:

Kirkolliskokouksessa virisi kiinnostus tehdä papeista siviilivihkijöitä – "Käännetään kaikki kivet"

Avioliittoaiheesta kirkolliskokouksessa noin 60 puheenvuoroa – Räsänenkin sai puhua loppuun

25 kommenttia

  • Matti Perälä sanoo:

    Jos pappi vihkii, niin kyllä hän sitten vihkii Jumalan kasvojen edessä. Vihkimisilmoitukseen laitetaan rasti ruutuun joko siviilivihkiminen tai kirkollinen vihkiminen. Ehdotin viimeksi valiokuntien mietittäväksi kruksin paikkaa. Jonkunhan tässä pitäisi liikahtaa. Joko yhteiskunta sallisi, että pappi vihkii niin kuin pappi vihkii mutta saa kruksata lomakkeeseen siviilivihkiminen. Tai sitten kirkko hyväksyy, että yksittäinen pappi voi merkitä rastin ruutuun kirkollinen vihkiminen. Tämä keskustelu on ajat sitten irronnut mistään järkevästä mittakaavasta. Lähdin vuosi sitten käytännöllisestä näkökulmasta ja Suomen avioliittolain näkökulmasta, johon kirkkokin omalta osaltaan soveltajana kuuluu. Totta kai tiedän, että kirkko saa säilyttää näkemyksensä yhtä lailla kuin saa kiistellä loputtomiinkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Papiston vihkimisen katsominen siviilivihkimiseksi olisi täydellinen tappio kirkon autonomian kannalta.

    Kirkolla on perustuslain sallima autonomia. Yksikään muu laki ei voi sitä kumota. Niinpä ei pidä sitä kumota edes avioliittolain tähden. Askel askeleelta kirkon autonomian kumoaminen veisi pohjan pois kaikelta muultakin autonomialta, viimeisimpänä ehkä kirkkolain 1§ ja sen mukana lopettaisi kirkon yleisinhimilliseksi kansalaisjärjestöksi ilman minkäänlaista kosketuskohtaa Raamatun sanomaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Roto: “Askel askeleelta kirkon autonomian kumoaminen veisi pohjan pois kaikelta muultakin autonomialta, viimeisimpänä ehkä kirkkolain 1§ ja sen mukana lopettaisi kirkon yleisinhimilliseksi kansalaisjärjestöksi ilman minkäänlaista kosketuskohtaa Raamatun sanomaan.”

      Ilmeisen oikeaan osunut profetia. Näin tullee ajan mittaan hyvin suurella todennäköisyydellä tapahtumaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kompromissien etsiminen on hyvä, muttaolen kirjoituksen kanssa samaa mieltä. Turtiaisen esittämä malli koettaisiin juuri kirkon varsinaisen palvelun kiertämiseltä ja kieltämiseltä. Helanderin malli on parempi. Se pitää vain perustella myös teologisesti, jolloin Helanderin ehdotuksen sisältöä joudutaan säätämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Toivo Loikkanen. Eikö kirkon teologian pitäisi nousta Raamatusta ja etsiä keinoja soveltaa sitä nykyaikaan eikä etsiä enemmän tai vähemmän keinotekoisia “teologisia” perusteluja, joilla nimenomaan irrottaudutaan Raamatusta? Mieluummin sitten luovutaan vihkioikeudesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Hyvä kirjoitus Mari Teinilältä!!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Siksi he (papit) opiskelivat papeiksi eivätkä lakimiehiksi”

    Siksipä juuri, että papit ovat pappeja eikä lakimiehiä niin heidän tulisi toimia myös vihkimisissä niinkuin kirkon papit toimivat, kirkon järjestyksen mukaisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    On varsin merkillistä (toisaalta kuitankaan ei), että tätä yhtä Raamatun mainitsemaa epäpuhtautta ajetaan yleisesti hyväksytyksi ja toivomalla, että se myös kirkossa siunattaisiin. Jumalan edessä me tosin olemme kaikki ja monin tavoin syyllisiä ja epäpuhtaita, kirouksen ansainneita. Mutta mikä onkaan kirkko, joka alkaa julistaa laittomuutta lailliseksi, sillä “synti on laittomuus” nimestä riippumatta (1.Joh. 3:4). Kirkossa se varsin hyvin tiedetään. Tai ainakin pitäisi.

    Kenelle kirkko tekee palveluksen riitaantumalla itsensä kanssa, mikäli spn-liitot hyväksytään, sillä niinhän tässä tulee käymään vaikka mitä muuta vakuuteltaisiin? Yksimielisyyttä ei synny, eikä päivännäön kestäviä teologisia perusteluita asialle tule löytymään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kosti: ” mikäli spn-liitot hyväksytään, sillä niinhän tässä tulee käymään vaikka mitä muuta vakuuteltaisiin?”

      Näin on. Se on väistämätön tosiasia. Kysymys on vain siitä millä aikataululla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      kimmo: “Näin on. Se on väistämätön tosiasia.”

      No käy kuinka käy, mutta spn-ratkaisua ei voida perustella millään teologisesti kestävällä tavalla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Kosti: “spn-ratkaisua ei voida perustella millään teologisesti kestävällä tavalla.”

      Äläs sano, niistä teologisesti oikeista ratkaisuistahan äänestetään kirkolliskokouksissa, eihän niihin kukaan tai mikään muu voi vaikuttaa. Ja siksi toiseksi, eikös sitä sanota, että tutkimattomat ovat Herran tiet?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      kimmo: “Tutkimattomat ovat Herran tiet”

      Siinä olet oikeassa enemmän kuin luuletkaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Yleinen kaikkia kansalaisia koskeva vihkimisoikeus on vain valtion ao. viranomaisilla. Uskontokuntien toimihenkilöillä on Suomen lain mukaan rajoitettu vihkimisoikeus: Uskontokuntien piirissä voidaan omia jäseniä vihkiä kunkin uskontokunnan sääntöjen mukaisesti. Tällainen avioliitto on ilman valtion viranomaisen vahvistusta lainvoimainen, mikäli yhteiskunnallisen lain ehdot täyttyvät, so. molempien puolisoiden vapaasti annettu tahdonilmaisu, täysi-ikäisyys ja esteettömyys. Ev.lut.kirkon papilla on siis vihkimisoikeus vain kirkkojärjestyksen sallimissa rajoissa, ei muuten. Johdonmukaista olisi, että papin omavaltaisesti toimittama kirkon sääntöjen vastainen vihkiminen katsottaisiin myös juridisesti pätemättömäksi, hengelliseltä kannalta katsoenhan se onkin pätemätön. Nykyoloissa saattaisi tosin olla selvintä, että juridinen ja uskonnollinen vihkiminen erotettaisiin kokonaan toisistaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Minusta aviloliittoon vihkimisessä on paljon itse juridista toimitusta arvokkaampi osa, avioparin ja heidän parisuhtensa siunaaminen.

    Vaikka kirkko luopuisikin vihkioikeudesta, ja kaikki parit vihittäisiin siviiliviranomaisissa, se ei ratkaisisi kysymystä siunaamisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      “Vaikka kirkko luopuisikin vihkioikeudesta, ja kaikki parit vihittäisiin siviiliviranomaisissa, se ei ratkaisisi kysymystä siunaamisesta.”

      Tästä olen samaa mieltä. Sen sijaan olen pettynyt siitä, miten vähän arvostetaan esirukoilua parin kassa ja heidän puolestaan. Yhteinen esirukous on kuitenkin se paras mitä papilla on parille antaa, olivatpa he mitä sukupuolta tahansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Tulipa mieleen ajatus tuosta vihkioikeudesta luopumisesta ja Hentilän sekä Kivimäen kommenteista. Entäs jos kirkko ei siunaisikaan mitään avioliittoa sinänsä vaan kirkkoon maistraatin jälkeen tulleet mitä sukupuolta tahansa olevat henkilöt, jotka sitä haluavat. Siis itse avioliittoa ei siunattaisi vaan olisi yhteinen esirukous uudessa elämäntilanteessa kyseisten henkilöiden puolesta. Se ei liene mahdollista vaan kirkko haluaa siunata nimenomaan avioliiton?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Sen verran tässä kommentoin Meri Toivasta itsekin, että olen todellakin pitänyt (ja edelleen pidän) Helanderin johtopäätöstä hyvänä kompromissin pohjana. Sanoin jo heti maanantaina puheenvuorossani, että se olisi hyvä pohja “muutetussakin muodossa”. Seuraavana päivänä esitin oman kompromissini eli sen muutetun muodon Helanderin pohjaesityksestä.

    Jos vielä mietimme, kuinka asiassa voitaisiin päästä eteenpäin, niin “kahden avioliitto-opin” -teologialla siihen (ainakaan vielä) päästä. Jotain muuta on esitettävä. Itse esitin pappien vihkioikeuden laajentamista siviilivihkimisen puolelle. Sitä varten tulisi olla sivutoimilupa ja mahdollisesti maistraatin edellyttämät täydennysopinnot.

    Mutta se, mitä tässä voitettaisiin, olisi vihkipapin myötä kirkon läsnäolo vihkiparin tärkeässä hetkessä, jolloin ei tarvitsisi erikseen esim. julkista notaaria toimittamaan vihkimistä ja pappia toimittamaan rukoushetkeä, vaan sama henkilö voisi hoitaa kummankin toituksen.

    Missä sitten vihittäisiin? Vaikka vihkiparin kotona, puutarhassa tai hääjuhlahuoneistossa – kuten nykyisinkin toimitaan kirkollisten vihkimisten kanssa.

    Olen erittäin tietoinen kompromissini heikkouksista. Eihän se muuten olisi kompromissi, vaan asian ratkaisu. Joten eikun tekemään parempia kompromisseja, joihin saataisiin päättäjät mukaan niin, että päästäisiin eteenpäin

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Saadakseen vihkioikeuden siviilivihkijänä kirkon papilla tulisi olla suoritettuna oikeustieteellinen loppututkinto. Toki meillä kirkossa sellaisiakin pappeja on, En kuitenkaan näkisi perustelluksi myöntää seurakunnan papinvirassa olevalle sivutoimilupaa toimimiseen siviilivihkijänä. Henkilö joka on vain pappisvirassa, mutta ei papin virassa, ei sellaista edes tarvitsisi.

      En puoltaisi sivutoimilupaa, koska järjestely, jossa kirkon pappi toimisi samassa tilaisuudessa kahdessa eri roolissa, hämärtäisi papin roolia nimenomaan hengellisen viran hoitajana. Kirkon hengellinen rooli kostuu, kun kirkon oppien vastaisen vihkimisen toimittaa kokonaan eri henkilö. Näkökulma papista “valtiovallan edustajana” on ollut vahvasti esillä niissä perusteluissa, miksi eräät papit ovat toimineet vastoin piispojensa ohjeita. Tämä ei kuitenkaan vastaa kirkon auki kirjotettua kantaa.

      Nykyinen tilanne on jo kompromissi: luterilainen kirkkomme ei, toisin kuin esimerkiksi katolinen kirkko, sovella kirkkokurillisia toimenpiteitä kirkon jäseniin, joiden parisuhde ei vastaa kirkon opetusta. Tälle kompromissille meillä on teologiset perusteet.

      Kirkkomme edustaja ei siis vihkitoimituksella edesauta samaa sukupuolta olevien välisen avioliitoon syntymistä, mutta jo vihitty pari voi tulla asiansa kanssa esirukoiltavaksi, kuten kuka tahansa muukin seurakuntalainen. Tässä asiassa hän on siis täysin yhdenvertaisessa asemassa muiden seurakuntalaisten kanssa.

      Saamaa sukupuolta olevien vihkimistä on verrattu kirkon käytäntöön vihkiä eronneita uuteen avioliittoon. Tähän ei kuitenkaan ole yksiselitteistä kieltoa Raamatussa. Esimerkiksi ortodoksinen kirkkomme vihkii vielä kahdesti eronneen uuteen avioliittoon. Samaa sukupuolta olevaa paria ei vihitä.

      Ilmoita asiaton kommentti