Kommentti: Seurakuntayhtymän kuitteja selattuani tekee mieli antaa luottokorttia vinguttaneille vakava moite

Pienessä huoneessa on hiljaista, kun toimittajat selaavat kuitteja, matkalaskuja ja niiden selvityksiä tietokoneen ruuduilta. Vähitellen alkaa kuulua naurunhörähdyksiä. Lopulta on pakko kommentoida ääneen summia ja selityksiä, vaikka ollaan eri lehdistä ja jokainen vartioi omaa juttuaan.

Olemme Helsingin seurakuntayhtymän tiloissa katsomassa, mitä Maura Auditin selvitys yhtymän 50 johtohenkilön ja kirkkoherran luottokorttiostoista ja matkalaskuista on tuottanut. Erityisesti meitä kiinnostavat Helsingin hiippakunnan piispan Teemu Laajasalon kuitit hänen ajaltaan Kallion kirkkoherrana.

Summista noin ylipäätään ei ole skandaaliksi, eikä mitään älytöntä ole ostettu. Maura Auditin mukaan maksuihin on annettu riittävät selitykset. Huomiota tarkastajat ovat kuitenkin kiinnittäneet siihen, että kolmannen osapuolen antamia tositteita puuttuu huomattavasti. Näin ollen ei ole ollut mahdollista varmistaa aukottomasti, kuuluuko kulu seurakuntayhtymän tai seurakunnan maksettavaksi. Erityisesti näitä tositteita on puuttunut Teemu Laajasalolta.

***

Tarkemmin tutkittujen johtohenkilöiden selvityksistä jotkut ovat pitkiä ja seikkaperäisiä. Virallisesti riittäväksi selvitykseksi näyttää myös kelpaavan se, että kuitissa lukee ”onnittelukukat”, ”neuvottelu”, ”työlounas” ja henkilön nimi. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta pian huomio kiinnittyy siihen, että työlounaita on nautittu ulkona usein saman talon työntekijöiden kanssa työnantajan laskuun. Sellaisia tapaamisia varten on olemassa omat työhuoneet, kokoustilat tai työnantajan omat ruokalat. Työtovereiden yhteiset lounaat ulkona tavataan yleensä maksaa omasta pussista.

Runsaasti on myös ajettu taksilla. Se tuntuu erikoiselta Helsingissä, missä julkista liikennettä on näppärää käyttää. Aina ei tietenkään ehdi kulkea bussilla, ratikalla, metrolla tai seurakuntayhtymän tarjoamalla polkupyörällä, mutta useimmiten syynä kiireelle on vain huolimaton ajankäyttö.

Lisäksi silmään pistävät kotikäynneille työnantajan laskuun ostetut lahjat. Yleensä papit vievät vieraillessaan koteihin yhteisesti sovittuja lahjoja, kuten seurakunnan hankkimaa hengellistä kirjallisuutta. Liittyvätkö ylimääräiset lahjat siihen, että kyse on johonkin omaan sidosryhmään kuuluvasta henkilöstä? Tämänkin eron papit tavallisesti osaavat tehdä, ja ostavat tuttaville lahjoja omilla rahoillaan.

***

Helsingin seurakuntayhtymän johtajan Juha Rintamäen mukaan yhtymälle on tulossa uusi ohjeisto, joka koskee edustamista, vieraanvaraisuutta ja henkilöstön muistamista. Läpinäkyvyyttä lisätään myös johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden sidonnaisuusilmoituksilla. Tämä on hyvä seuraus Maura Auditin tekemästä tarkastuksesta.

On ehdottomasti niin, että suurin osa Helsingin seurakuntayhtymän työntekijöistä käyttää työnantajan rahaa aralla omallatunnolla ja kunnioittaen yhteisiä pelisääntöjä. Se on kunnioittavaa suhtautumista seurakuntalaisiin, joiden verovaroilla työtä tehdään. On ikävää, että heidän maineensa on nyt kärsinyt muutaman sellaisen johtohenkilön vuoksi, jotka ovat vinguttaneet luottokorttiaan höllemmillä periaatteilla. Parin tunnin kuittisouvin jälkeen tekee mieli antaa jälkimmäisille vakava moite. Toisten rahoja ei saa käyttää kuin omiaan.

Kuva: Olli Seppälä. Helsingin seurakuntien virastotalo Kalliossa.

Lue myös:

Ulkopuolinen tarkastaja sai Teemu Laajasalolta riittävät selvitykset – kiinnitti huomiota kahteen majoitukseen

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliYhteinen rukoushuone kristityille, juutalaisille ja muslimeille etenee Berliinissä
Seuraava artikkeliMikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksiä

Ei näytettäviä viestejä