Kommentti: Tila kapenee ja kuplat pullistuvat – Kirkon 2020-luvulla nykyiset kehityssuunnat voimistuvat

Kotimaan muiden medioiden journalisteille tekemän kyselyn mukaan vuoden 2019 uskontouutinen oli apulaisoikeusasiamiehen linjaus, joka suositti, että koulujen ei pitäisi järjestää juhlia kirkkotilassa. Uutinen myös antaa sävyn kirkon 2020-luvulle.

Uskonnon ja koulun nihkeästä kulttuurisesta yhteiselosta kertoi myös uutinen siitä, että Kangasalla kouluissa olisi kielletty nousemasta seisomaan, kun joulujuhlassa lauletaan Enkeli taivaan -virren viimeinen säkeistö. Uutinen osoittautui liioitelluksi, mutta se tuntui monista kiusallisen uskottavalta. Ilmapiiri nyt vain on sellainen.

Kouluissa kyllä opetetaan 2020-luvulla edelleen uskontoa, mutta muutoin sen läsnäolo on tiukasti säädeltyä ja mahdollisista pienistäkin rajankäynneistä nousee haloo. Paineet uskonnonopetuksen muuttamiseksi jollain tavalla kaikille yhteiseksi lisääntyvät.

Uskonnon näkymiseen julkisessa tilassa liittyi myös toinen viime vuoden paljon esillä ollut uutinen eli kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) tviitti ja vanha pamfletti. Kummassakin oli kyse siitä, millä sanoilla ja raamattusitaateilla homoseksuaalisuus voidaan tuomita.

Räsäsestä tuli poliisin tutkinnan ansiosta uskonsoturi ja mahdollisesti syytteen tai tuomion myötä vielä uskonnon-/sananvapauden marttyyri. Heitä on tulossa lisää 2020-luvulla.

***

2020-luvun trendi tulee olemaan uskonnon näkymisen vähentyminen entisestään kaikkialla julkisessa tilassa. Uskontoallergia-sana koetaan loukkaavana, mutta siihen sisältyvä ilmiö jatkaa vaikutustaan. Uskonnonvapaus menettää sanaan liittyvän positiivisen merkityksen.

Islamin merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa kasvaa, ja jossain vaiheessa 2020-luvun lopulla – tai viimeistään seuraavalla vuosikymmenellä – se joutuu myös uskonnottomuuden vaatimusten silmätikuksi. Varsinkin, jos ei synny uutta suomalaista avaraa tapaa olla muslimi ilman kytkentää tiukkoihin konservatiivisiin uskontulkintoihin. Sitä ennen silmätikkuna on luterilaisuus, koska se on valtauskonto

Tulevana vuosikymmenenä ortodoksinen kirkko venäläistyy, katolinen kirkko kansainvälistyy. Vapaat suunnat odottavat isoa herätystä, mutta sitä ei tule 2020-luvuilla.

Kristilliset järjestöt joutuvat tosiasioiden eteen eli raha loppuu. Niiden on pakko tehdä laajemmin yhteistyötä ja lyödä hynttyitä yhteen.

***

Yleinen suvaitsevaisuus ei jatkossakaan kuulu aktiiviseen uskonnottomuuteen, sillä uskonnon vilahduskin voi ärsyttää ja loukata suunnattomasti. Yhden ihmisen tekemä kantelu viranomaisille voi johtaa isoihin seurauksiin.

Uskontosensitiivisyys on osin seurausta koko alkuvuosisadan jatkuneesta kirkosta eroamisesta. Eronneita on jo niin paljon, että kirkon kannalta sillä on muitakin vaikutuksia kuin verotulojen pieneneminen. Kasteiden määrä vähenee jatkossakin, samoin kirkollisten avioliittoon vihkimisten.

2020-luvulla kirkko päättää, että myös samaa sukupuolta olevat voidaan vihkiä. Päätös lisää vastakkainasettelua ja kirkon perinnesiipi kaivautuu entistä syvemmälle asennemaastoon. Oikeassa olemisen äänenpainot saavat kimakampia sävyjä..

Samaan aikaan uusi hengellisyys – esimerkiksi kristillinen meditaatio ja jooga – saa laajempaa jalansijaa seurakunnissa, vaikka ei siitä valtavirtaa tule. Ylipäätään erilaiset avarammat uskonnäkemykset korvaavat pedagogislähtöisen eli kasvatuksen merkitykseen luottavan kansakirkollisuuden. Hengellisen elämän moninaisuus kukoistaa kirjavana kuin kesäinen kukkaniitty. Kaikki kukat saavat kukkia.

Naisten uskonnollisuuden kokemuksen muuttuminen ja vähentyminen – varsinkin nuorten naisten – tulee vaikuttamaan kirkon itseymmärrykseen entistä vahvemmin. Miesten opilliset norsunluutornit kaatuvat, kun yksilöllisyyttä ja henkisyyttä korostavat näkökulmat saavat suunvuoron. Kirkon perinteinen uskon kapulakieli koetaan yhä vieraammaksi.

***

2020-luvun kirkon ajautuminen yhä selvemmin marginaaliin voi tuoda sille myös helpotusta. Enää ei tarvitse huolehtia yhteiskunnallisesta asemasta tai ajatella virkamiesmäisesti, vaikka ajattelu kirkon hallinnossa pesiikin vielä pitkään. Kirkko voi keskittyä olemaan vain yhteisönrakentaja ja Jumala-uskon vaalija.

Kansankirkkoaate tulee tiensä päähän 2020-luvulla. Paikallisseurakunnan oheen rakentuu varsinkin kaupungeissa kuplautuvia messu- ja muita yhteisöjä.

Kuplautuminen lisää vastakkainasettelua kirkossa, mutta voi myös vähentää sitä. Kuplaihmiset kun eivät enää ole lainkaan toistensa kanssa tekemisissä. Veli ei enää ole edes vihollinen, vaan yhdentekevä.

Kirkollinen päätöksenteko muuttuu entistä vaikeammaksi. Jos konservatiivinen suunta saa luottamuselimissä vielä nykyistä vahvemman aseman, kirkosta eroaminen lisääntyy, koska kirkollisveroja maksavan enemmistön toivomat uudistukset eivät etene. Ero uskoneliitin ja maksajan välillä kasvaa entisestään mikäli mahdollista.

Jos taas liberaalimpi suunta pääsee luottamuselimissä selvästi niskan päälle ja pyrkii jättämään konservatiivisen suunnan näkemykset huomiotta, seurauksena on katkeruutta ja kuplautumisen muuttumista bunkkeroitumiseksi.

***

Nyt kirkkoon kuuluu alle 69 prosenttia suomalaista. 2020-luvun lopulla kirkossa pitää tottua ajatukseen, että kirkkoon kuulumisprosentti alkaa viitosella. Tällä tulee olemaan suuri henkinen vaikutus kirkon itseymmärrykseen. Viimeistään silloin alkaa valmistautuminen siihen, että enemmistö suomalaista ei enää ole evankelisluterilaisen kirkon jäseniä – siis vasta pakon edessä, kuten monet muutkin kirkon uudistukset.

Ilmastomuutos ja sen torjunta voi synnyttää omanlaistaan kristillistä liikehdintää. Minkälaista, se jää nähtäväksi.

***

Myönteistäkin kirkossa tapahtuu 2020-luvulla: syntyy yhteisöllisiä innovaatioita. Mutta se on pienimuotoisempaa ja paikallisempaa kuin isojen trendien vaikutus. Yhä edelleen ihmiset löytävät uskosta pohjaa ja merkitystä elämälleen, yhä edelleen kirkoissa käydään ja lähimmäisenrakkaus on kovaa eettistä valuuttaa.

Leimallista 2020-luvulla kirkossa on suru vanhan menettämisestä. Se kalvaa ja uuden löytäminen pelottaa sekä kirkon väkeä että instituutioita. Tunnelin päässä alkaa kuitenkin näkyä valoa ja mahdollisesti viheriäisiä niittyjä.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Lue myös:

Analyysi: Naisten uskonnollisuuden vähentyminen vaikuttaa merkittävästi kirkon tulevaisuuteen

"Linjaus kuvannee hyvin nykyaikaa" – Vuoden uskontouutinen on koulujen joulujuhla

Kirkon toimintaan osallistuvien määrä romahti 20 vuodessa – "Ei kaupunkien vaan koko kirkon ongelma"