Kommentti: UT2020-käännös herättää tunteita ja ostaa lisäaikaa virallisen kirkkoraamatun kääntämiselle

Kesän epätodennäköisimpiä keskustelunaiheita on uusi raamatunkäännös. Tarkemmin sanottuna Uuden testamentin käännös eli UT2020. Sitä tehdään Pipliaseurassa. Valmis käännös on tarkoitus julkistaasyksyllä.

Kyse ei siis ole virallisesta raamatunkäännöksestä vaan tavallaan yksityisestä hankkeesta, olkoonkin, että Pipliaseura on kirkon lähetysjärjestö eli tärkeä vastuullinen toimija eikä mikään oppisyyhystä sairastunut kuppikunta.

UT2020:n kääntäjät Niko Huttunen ja Tuomas Juntunen ovat saaneet myös ulkopuolista tukea palauteryhmältä.

Käännös tehdään suoraan mobiilialustalle eli tekstiä on tarkoitus lukea ensisijaisesti älypuhelimen näytöltä. Tiettävästi ajatuksena ei ole painaa käännöksestä kirjaa lainkaan, vaan se ilmestyy vain Raamattu.fi-sivustolla, josta löytyy useita eri raamatunkäännöksiä. Ehkä kirjakin kannattaisi tehdä, vaikka nuoriso ei ennakkokäsityksen mukaan kirjoja lue saati osta, mutta vanhempi väki varmasti ostaisi ja lukisi.

Käännösprojekti on ollut kirkon piireissä tiedossa jo muutaman vuoden – muun muassa Kotimaa24 kertoi siitä marraskuussa 2017. Projekti on jatkoa Pipliaseuran Digi-Markukselle.

Helsingin Sanomien laaja juttu (12.7.) käännöshankkeesta nosti sen suuren yleisön huulille. Käännöksen pyrkimys selkeyteen ja sen tuottamat sanavalinnat ovat herättäneet runsaasti mielipiteitä ja tuntemuksia.

Hyvä että Raamattua käännetään ja hyvä että käännöstä kritisoidaan. Ja niin kauan kuin raamatunkäännökset herättävät tunteita, niin kauan kirja on elävä.

***

Pipliaseuran käännöksen yhteydessä on kritisoitu kielen köyhdyttämistä ymmärrettävyyden nimissä, vaikka kohderyhmäksi on ajateltu erityisesti 15–25-vuotiaita.

Suomen Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotila sanoo Helsingin Sanomissa, ettei suomennoksen mallilukija kuulu kirkolliseen sisäpiiriin.

UT2020:n mallilukija on pääkaupunkiseudulla asuva sairaanhoito-opiskelija, joka suhtautuu myönteisesti kirkon toimintaan, mutta joka ei hallitse kristilliseen kieleen liittyviä, usein maalaisyhteisöstä peräisin olevia sanoja.

Niinpä esimerkiksi hapate on korvattu taikinanjuurella, leili pussilla, ruumenet kaikella muulla (jyvien yhteydessä) ja seimi eläinten heinillä.

Selkeytyksillä on paikkansa, esimerkiksi Öljymäki kuulostaa Oliivimäkenä paremmalta. Kyseinen mäki ei siis sijainnut öljylähteen päällä, vaan siellä kasvoi oliivipuita.

Toisaalta opetuslapsen korvaaminen oppilaalla on kyllä typistämistä, sillä oppilas ja opetuslapsi tarkoittavat eri asioista. Opetuslapsi on erityinen oppilas, seuraaja.

Jokaiselle varmaan löytyy lempisana, johon UT2020 on kajonnut ja jonka vuoksi sappi kiehuu. Hyvä niin.

***

Virallinen kirkkoraamattu julkaistiin 1992 eli 28 vuotta sitten. Kielellisesti raamatunkäännöksen ikä on 30–50 vuotta. Uutta virallista raamatunkäännöstä ei ole laitettu vielä liikkeelle.

Jos lähivuosina päätettäisiin tehdä uusin käännös kirkkoraamatusta, niin se olisi valmis aikaisintaan 2030-luvulla. Vertailukohtana mainittakoon, että 1992-käännöksestä tehtiin päätös kirkolliskokouksessa jo 1973.

Ehkäpä UT2020 ostaa lisäaikaa viralliselle käännökselle, kuten vuonna 1972 ilmestynyt Uusi testamentti nykysuomeksi osti fundeerausaikaa 1992-käännökselle.

Kuva: Olli Seppälä. Iitin kirkon katto.

Lue myös:

Uusi testamentti suomennetaan mobiilikäyttäjille – käännöksen odotetaan valmistuvan vuosina 2020–2021

Evankeliumin uudessa käännöksessä ei kävellä sänky kainalossa, kertoo suomen kielen tutkija