"Kuin Impivaaran pojat lukkarin koulussa" – Neljä piispaa avoimina arkkipiispan avioliittopuheesta

Samuel Salmi, Simo Peura, Jari Jolkkonen, Seppo Häkkinen puhuvat siitä, mitä ajattelevat arkkipiispa Mäkisen puheesta.

Arkkipiispa Kari Mäkisen piispainkokouksen avajaisissa 25.1. pitämä puhe on herättänyt julkisuudessa paljon erilaisia tulkintoja ja kysymyksiä.

Mitä arkkipiispa oikein tarkoitti, kenelle hän puhui ja ennen kaikkea, "antoiko hän luvan" papeille vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon? Mikä kirkon kanta avioliittoon on?

Kotimaa24 pyysi neljää piispaa, Samuel Salmea, Simo Peuraa, Jari Jolkkosta ja Seppo Häkkistä kertomaan, miten he arkkipiispan puhetta tulkitsevat. He kaikki ovat joutuneet viime päivinä viranhoidossaan vastaamaan arkkipiispan puhetta koskeviin kysymyksiin, mikä kertoo kirkossa ja julkisuudessa nyt vallalla olevasta hämmennyksestä.

***

Samuel Salmi: "Tunneviesti arkkipiispan puheessa oli se, että siinä annettiin lupa kirkkojärjestyksen vastaiselle toiminnalle"

Oulun piispa Samuel Salmi kertoo pitäneensä arkkipiispan puheenvuoroa yllätyksellisenä.

– Piispallisen kollegiaalisuuden ja tasavertaisuuden kannalta kuitenkin koin, että arkkipiispan puheessa esittämät linjanvedot olivat ristiriidassa sen kanssa, miten tällaisia kysymyksiä omasta mielestäni pitäisi viedä eteenpäin kirkollisessa keskustelussa, Salmi sanoo.

Salmi painottaa, että arkkipiispa voi toki esittää oman näkemyksensä.

– Istuin silti vähän kuin Seitsemässä veljeksessä Impivaaran pojat lukkarin koulussa kuunnellessani arkkipiispan avajaispuhetta.

Salmi kertoo linjanneensa "monien keskustelujen jälkeen" omassa hiippakunnassaan avioliittoasiaa pastoraalisesti jo varsin pitkälle.

– Ne linjaukset ovat olleet kirkkomme perusteiden kannanottojen mukaisia. Siksi arkkipiispan avauspuheenvuoro tuntui minusta jollakin tavalla kuin pöydän pyyhkimiseltä kaikilla niillä ajatuksilla, joita ainakin Pohjois-Suomessa on pidetty esillä, Salmi sanoo.

Kirkkokäsikirjalla on Salmen mukaan taustanaan vahva tunnustuspohja.

– Tästä syystä sen omavaltaista muokkaamista on aina pidetty ongelmallisena ja siitä poikkeamista vääränä toimenpiteenä. Olen aikaisemmin jo sanonut selkeästi, että Kirkkokäsikirja on hyväksytty kirkolliskokouksella kolmen neljäsosan enemmistöllä.

Salmi kertoo itse aloittaneensa pappisurallaan tässä hengessä, eikä Kirkkokäsikirjan tunnustuspohjaa ole hänen mukaansa koskaan kyseenalaistettu

– Oulun hiippakunnassa Kirkkokäsikirjaa ei tulla kyseenalaistamaan tästä eteenpäinkään. Me kunnioitamme kirkolliskokouksen linjaa, johon itsekin olen piispan lupauksessa sitoutunut. Tästä myös hiippakuntani papisto on selvillä ja tietoinen, Salmi linjaa.

Ylipäätään arkkipiispan eräät linjanvedot olisivat Salmen mielestä saaneet olla puheessa selkeämpiä.

– Julkinen puhe piispainkokouksessa on luonteeltaan sellainen, josta kohtuudella voi toivoa, että asia tulee ymmärretyksi ruohonjuuritasolla. Arkkipiispan puheen intentio saattoi olla mikä tahansa, mutta tunneviesti oli puheessa se, että siinä annettiin avioliittoon vihittäessä lupa toiminnalle, joka ei ole kirkollisen järjestyksen mukaista. Näin tätä ovat sitten monet toimittajatkin medioissa tulkinneet, Salmi arvioi.

Salmen mielestään ei pidä ennakoidusti ruveta miettimään, mitä Suomen kirkossa mahdollisesti 10–15 vuoden kuluttua tapahtuu näissä kysymyksissä. Maailma on Salmen mukaan kuitenkin osoittanut, miten herkästi tilanteet muuttuvat ja tulevaisuudessa johtopäätökset voivat olla muuta kuin nyt arvellaan.

Keskustelu avioliittokysymyksen ympärillä liittyy Salmen mukaan nyt myös siihen, mikä on arkkipiispan asema Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.

– Arkkipiispan rooli on minun kategorioissani piispojen pääsihteerin virka. Hänen tehtävänsä on piispojen pääsihteerinä pitää huolta siitä, että piispojen kollegiaalinen ääni kuuluu yhdenvertaisena Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, Samuel Salmi sanoo.

***

Simo Peura: "Puheessaan arkkipiispa ei antanut papeille lupaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja"

Lapuan piispan Simo Peuran mielestä arkkipiispan puhe herätti kysymyksiä, joista olisi ollut hyvä keskustella piispojen kesken.

– Tulkitsen puhetta niin, että kyseessä oli yhden piispan henkilökohtainen puheenvuoro eikä kirkon kanta.

Puheesta kävi Peuran mukaan ilmi, että samaa sukupuolta olevien avioliittoon liittyy monia periaatteellisia kysymyksiä.

– Kyse ei ole vain pastoraalisesta kohtaamisesta, joka sekin on toki tärkeä näkökulma.

Mitä Kirkkokäsikirjaan ja sen sanamuotoihin tulee, Peura korostaa vihkikaavan olevan papeille velvoittava.

– Se on Kirkkokäsikirjan luonne. Ei siitä ole epäselvyyttä.

Kolmanneksi puheessa oli Peuran mielestä tärkeää se painotus, että omalla toiminnallaan pappi ei saa hakeutua konfliktiin ja käräjätupaan.

– Tämä oli varoitus niille papeille, jotka aikovat kirkon kannasta poiketen toimittaa vihkimisiä ja avioliittoon siunaamisia. Samaa sukupuolta olevien parien juhlasta ei pidä tehdä kirkkopoliittisen kamppailun välinettä.

Peura pitää myös pastoraalisesti tärkeänä sitä, että jos pappi kuitenkin poikkeaa kirkon linjasta, vastuuta tapahtuneesta ei sälytetä samaa sukupuolta olevan parin kannettavaksi. Hän korostaa, että puheessaan arkkipiispa ei antanut papeille lupaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja.

– Ei hän olisi voinutkaan antaa sellaista lupaa. Julkisuudessa on tosin väitetty tällaista, mutta se ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Kyrkpressen-lehden haastattelussa hän selkeästi sanoi, että pappi ei voi uuden lain voimaan tultua vihkiä saman sukupuolen edustajia avioliittoon ilman seurauksia, Peura sanoo.

Peura toteaa, että hänen mielestään arkkipiispan puhetta olisi selventänyt, jos siinä olisi todettu piispainkokouksen linjaukset ja kirkkohallituksen selvennykset oikeudellisista näkökohdista.

– Niiden pohjalta kuitenkin toimitaan 1.3. jälkeenkin.

Myös Lapuan hiippakunnassa on piispalle esitetty kysymyksiä piispainkokouksen alkajaispuheenvuoron merkityksistä.

– Minullekin on tullut yhteydenottoja ja kyselyjä, joissa tiedustellaan, että mitä arkkipiispan puhe tarkoittaa. Olen yrittänyt vastata niihin kysymyksiin parhaan kykyni mukaan, Simo Peura kertoo.

***

Jari Jolkkonen: "Jos vahvistuu kokemus, että yksi toimii ohi yhteisten päätösten, kollegiaalisuus voi heikentyä"

Kuopion piispa Jari Jolkkonen kertoo, että piispainkokouksen avauspuheen jälkeen myös hänelle on tullut tiedusteluja siitä, mitä arkkipiispa todella mahtoi tarkoittaa ja mikä nyt on kirkon kanta.

– Näin on käynyt joskus aikaisemminkin, kun arkkipiispa Mäkinen on puhunut. Minä olen vastannut kertomalla, mitkä ovat ne yhteiset päätökset, joiden mukaan kirkossa toimitaan. En koe luontevaksi, että muiden piispojen pitää selittää arkkipiispan puheita parhain päin tai muutenkaan päin, Jolkkonen sanoo.

Myös Jolkkonen pitää tärkeänä, että kenenkään parisuhteesta tai avioliitosta ei pidä tehdä kirkkopoliittisen demonstraation välinettä. Kunnioitusta ja arvostusta on osoitettava muilla tavoilla.

Avioliittolain muuttuminen on kirkon näkökulmasta iso asia. Arkkipiispa totesi puheessaan, että "tulee olemaan tilanteita, joissa pappi omantuntonsa ohjaamana toimittaa avioliittoon vihkimisen ohjeista huolimatta. Kirkko ei siihen kaadu".

Jolkkonen kertoo mietiskelleensä kyseistä kohtaa.

– Minäkin olen joskus yrittänyt ratkaista kirkollisia kiistoja sanomalla, että tämä ei ole pelastuskysymys tai tuohon ei kirkko kaadu. Mutta tällainen viesti ei yleensä toimi, sillä se kuullaan helposti aidon ongelman vähättelynä.

Avioliittolain muuttuessa on kyseisistä papin oikeuksista ja velvollisuuksista Jolkkosen mukaan liikkunut paljon epäselviä tulkintoja.

– Tällaisessa tilanteessa on tärkeää viestiä kirkkaasti ja johdonmukaisesti, vaikka se onkin haastavaa.

Jolkkonenkin toteaa, että piispojen kollegiaalisuuteen on vanhastaan kuulunut, että toisen piispan sanomisiin tai tekemisiin ei mielellään oteta julkisuudessa kantaa.

– Minusta se on yhä hyvä periaate. Toivon, että ihmiset ymmärtävät sitä. Toisaalta periaate ei kestä jatkuvia irtiottoja. Jos vahvistuu kokemus, että yksi toimii ohi yhteisten päätösten, viran hoitaminen yhdessä, siis kollegiaalisuus, voi heikentyä. Piispojen tehtävä on pitää lauma yhdessä, ja se savotta meidän on aloitettava itsestämme, Jari Jolkkonen toteaa.

***

Seppo Häkkinen: "Olin puheen takia hämmentynyt"

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen painottaa, että vanha periaate on ollut, että piispat eivät puutu toistensa viranhoitoon. Siksi arkkipiispan puheen kommentoiminen ei ole hänelle helppoa.

– Puhe oli myös sikäli erikoinen, koska hän sanoi puhuvansa meille muille piispoille. Toisena osapuolena voin siis kertoa, miten sen kuulin. Arkkipiispa itsekin kannusti puheessaan meitä toisia piispoja reiluun ja avoimeen keskusteluun, Häkkinen kertoo.

Häkkisen mielestä arkkipiispan puheessa oli paljon hyviä näkökohtia, joihin voi yhtyä. Tällainen asia on esimerkiksi huomio siitä, että avioliittokeskustelussa on kyse paljon sitä suuremmista asioista.

Puheen kokonaisuudesta Häkkinen kertoo olleensa hämmentynyt.

– Mielestäni hämmennys johtuu puheen monitulkintaisuudesta. Julkisuudessa sitä on arvioitu täysin vastakkaisilla tavoilla.

Häkkisen mukaan piispojen on selkeytettävä keskustelua ja linjattava toimintaa. Se tapahtuu esimerkiksi pitämällä esillä piispainkokouksen avioliitosta tehtyä yksimielistä selontekoa.

Nykyisin korostetaan Häkkisen mukaan kirkon moniäänisyyttä ja moniarvoisuutta. Hän toteaa, että myös piispojen keskuudessa vallitsee erilaisia näkemyksiä. Ongelmana on se, että kirkon elämän tavoitteeksi moniäänisyys ei riitä.

– Piispanviran keskeinen tehtävä on kirkon ykseyden vaaliminen. Kirkon johtaminen muuttuu vaikeaksi, jos vain tyydytään siihen, että kirkko on moniääninen kirkko. Näyttääkin siltä, että ykseyttä tai yksimielisyyttä halutaan entistä vähemmän pitää johtotähtenä. Tämä on johtamisen kannalta äärimmäisen vaikea tilanne.

Piispan virkaa hoidetaan Häkkisen mukaan kolmella tavalla: henkilökohtaisesti, kollegiaalisesti ja yhteisöllisesti.

– Avioliittokeskustelu on paljastanut sen, että piispat hoitavat virkaansa nykyisin korostetusti ensimmäisessä merkityksessä. Kollegiaalinen viranhoito taas on heikentynyt. Se näyttäytyy julkisuudessa linjattomuutena ja seurakuntalaisten levottomuutena. Tästä johtamiskriisistä kirkko kärsii.

Vihkimisasiassa nyt paljon puhuttuun Kirkkokäsikirjaan pätee Häkkisen mielestä vanha teologinen periaate: "Lex orandi lex credendi", eli "Rukouksen laki on uskon laki".

– Se toimii tässäkin. Kirkkokäsikirjan sisältö kuvastaa kirkon uskoa ja oppia. Ei niitä voi irrottaa toisistaan.

Häkkinen kertoo, ettei ymmärrä Kirkkokäsikirjasta käydyssä keskustelussa vetoamista siihen, että vihkikaava ei puhuisi nimenomaan miehestä ja naisesta. Sama koskee kirkkolakia ja -järjestystä.

– Koko kirkon käsitys avioliitosta on ollut itsestään selvästi miehen ja naisen liitto. Vaikka sitä ei olisi Kirkkokäsikirjassa tai kirkkolainsäädännössä nimenomaan korostetusti artikuloitu, ei tätä kirkon omaa käsitystä voida yhteiskunnan lailla muuttaa.

Häkkinenkään ei toivo uuden lain myötä kirkollisia oikeus- tai kanteluprosesseja, mutta hän muistuttaa, että piispana hänellä on pappien ja seurakuntien valvonta- ja kaitsentavelvollisuus.

– Minulla ei ole vaihtoehtoja, jos jossakin asiassa toimitaan vastoin virkavelvollisuuksia. Tässä roolissani en voi nostaa vihkimisasiaakaan eri kategoriaan. Pappien toimintaa koskevat tässä samat työelämän lojaalisuusperiaatteet kuin muussakin työelämässä.

Avioliittolain muuttumisen vuoksi teemasta odotetaan Häkkisen mukaan nyt puheenvuoroja. Hän kertoo medialle lausuntoja antaessaan joutuneensa ottamaan kantaa myös arkkipiispan puolesta ja tulkitsemaan, mitä hän on sanonut.

– Asia on siten näkynyt myös meidän muiden viranhoidossa.

Häkkinen on ohjeistanut avioliittoasiassa hiippakuntansa pappeja. Hän odottaa Mikkelin hiippakunnassa nyt toimittavan piispainkokouksen selonteon ja kirkkohallituksen oikeudellisen selvityksen mukaan.

– Tiedän, että se ei ole kaikkia pappeja tyydyttänyt. Joidenkin mielestä ohjeistus on liian väljä ja toisten mielestä liian tiukka. Minusta pappien on selkeämpää ja turvallisempaa työskennellä, kun he tietävät, miten tässä hiippakunnassa toimitaan, Seppo Häkkinen sanoo.

Piispojen kuvat: Matti Karppinen. Ylärivi: Samuel Salmi (vas.) ja Simo Peura (oik.). Alarivi: Jari Jolkkonen (vas.) ja Seppo Häkkinen (oik.).

Lue myös:

Analyysi: Papit saivat arkkipiispalta luvan vihkiä samaa sukupuolta olevia

Arkkipiispa Mäkinen: Kirkko ei kaadu siihen, jos papit vihkivät sateenkaaripareja