Kuinka kirkkoon pukeudutaan? – Varma valinta on asiallinen ja hillitty tyyli

Körttiukko- ja -akka Nivalssa herättäjäjuhlilla

Kirkko saattaa asettaa pukeutumiselle haasteita, varsinkin jos ei ole tottunut siellä käymään.

Kirkko ei ole mikään arkinen kioski kulman takana. Varsinkaan jumalanpalvelukseen ei ole tapana poiketa ohimennen lenkkivaatteissa, vaikka ei sekään täysin kiellettyä ole.

Useimmat pysähtyvät ainakin hetkeksi miettimään, mitä laittaa päälle, kun on asiaa kirkkosaliin. Kannattaa välttää ylipukeutumista kuten myös alipukeutumista. Mutta jos pitää valita jompikumpi, niin pikkuisen ylipukeutuminen on vähemmän nolostuttavaa kuin selvästi alipukeutuminen. Tai riippuu toki ihmisestä ja tilanteesta.

Seuraavassa vinkkejä ja pohdintaa, miten kirkollisiin tilaisuuksiin pukeudutaan.

1. Jumalanpalvelus

Perinteisesti kirkkoon on menty hieman arkista juhlavammassa asussa. Sama koskee niin miehiä kuin naisia. Vanha kansa saattoi käyttää tummaa kirkkoasua. Toki vieläkin näkee, että moni laittaa parempaa päälle kirkkoon lähtiessään.

Yleissääntö voisi olla: laita päälle asiallista ja hillittyä. Mitäkö se tarkoittaa? Sen määrittelee jokainen tykönään. Lienee kuitenkin selvää, että tässä yhteydessä kirkuvat neonvärit eivät ole hillittyjä, eivätkä yökerhoasua muistuttavat vetimet asiallisia.

Vanha Raamattuun pohjaava tapa edellytti, että naiset peittävät kirkossa päänsä. Sen vuoksi vieläkin näkee naisia hattu tai huivi päässään jumalanpalveluksessa. Valtaosa suomalaisista naisista on kuitenkin kirkossa avopäin. Miesten sen sijaan ei sovi missään olosuhteissa pitää hattua päässään kirkossa, vaan paljastettu pää on ainoa oikea ratkaisu ja kunnioituksen merkki.

Nykyisin kirkkopukeutumisessa ei ole tiukkoja sääntöjä. Onneksi, voisi sanoa. Monenlainen pukeutuminen on hyväksyttävää niin iän kuin oman tyylin mukaan. Nuori pukeutuu eri tavalla kuin hänen isovanhempansa. Ja jos jonkun imago vaatii esimerkiksi aina ja kaikkialla punaisia cowboy-kenkiä, niin tervetuloa.

Tärkeämpää kuin se, mitä laittaa päälleen, on se, että ylipäätään tulee kirkkoon.

2. Hartaushetki

Hartaus- tai rukoushetket, hetkipalvelukset tai iltakirkot ovat pukeutumisen näkökulmasta astetta epämuodollisempia kuin jumalanpalvelukset. Arkipukeutuminen on riittävän juhlallisista. Iltakirkkoon voi myös puikahtaa lenkkipuvussa.

Joskus ajateltiin, että vaikka kirkkohetkeen voi tulla epämuodollisesti pukeutuneena, on siihen liittyvälle ehtoolliselle tultaessa syytä olla hieman siistimpi ja juhlallisempi asu. Tullaanhan ehtoollisen aikana kirkon etuosaan, ja muut saattoivat nähdä ja arvioida pukeutumista.

On kaunis ajatus, että pukeutuminen ilmentää kunnioitusta tilaisuutta kohtaan. Pukeutuminen ei kuitenkaan saa olla este hartaushetkeen tulemiselle.

3. Kaste

Kaste on iso juhla. Siihen on siis syytä pukeutua sen edellyttämällä kunnioituksella, oli tilaisuus sitten kirkossa tai kotona.

Mikä sitten on itse kunkin juhlallinen pukeutuminen, se vaihtelee kulttuuri- ja elinpiirin mukaan. Toinen kokee olonsa luontevaksi tummassa puvussa, toiselle riittää kauluspaita juhlatunnelman luojaksi. Naisilla pukeutumisen tarjoamat mahdollisuudet ovat luonnollisesti suuremmat.

Kastejuhlaan pukeutumiselle ei ole mitään sääntöä, mutta useimmissa tapauksissa juhlaan kutsutut luonnollisesti tuntevat paitsi lapsen myös hänen vanhempansa. Etukäteistieto perheen "tyyli-ilmapiiristä" auttaa oman asun valinnassa.

Kastejuhlan erityisin asu on luonnollisesti kastettavalla, nimittäin kastemekko. Sen kanssa ei voi kukaan kilpailla. Kastemekko voi olla suvun vanha, itse tehty tai seurakunnalta lainattu.

4. Konfirmaatio

Konfirmaatio on juhla, jossa kirkkopukeutuminen hakee ehkä eniten rajojaan.

Nuorten juhlapukeutuminen voi vanhemmista ihmisistä tuntua hämmentävältä. Varsinkin tytöillä saattaa olla päällään niukkoja hameita ja avonaisia puseroita, jos päivän muoti niin vaatii. Kesäaikaan niitä saattaa nähdä myös kirkonpenkissä sukulaisten ja kavereiden päällä. Ei liene myöskään harvinaista nähdä – varsinkin pojilla – lenkkareiden vilahtelevan alban alta.

Muoti kuitenkin vaihtelee ja vaatii omat erikoisuutensa, mikä pitää vain hyväksyä. Nuorten pukeutumisen paheksuminen on ehdottomasti kielletty, ellei halua pilata juhlatunnelmaa ja tehdä itsestään tiukkapipoa.

Konfirmaatiovieras pukeutuu juhlan edellyttämällä tavalla sen mukaan, miten itse kunkin lähi- tai sukulaispiirissä on tapana. Kyse on iloisesta tapahtumasta, joten tummaan kirkkopukeutumiseen ei ole erityistä syytä. Useimmat konfirmaatiot ovat kesällä, mikä myös ohjaa pukeutumista hieman kevyemmäksi. Kukkamekko ja rento irtotakki sopivat varttuneemmallekin pariskunnalle.

5. Häät

Häihin pukeudutaan niin kuin tärkeisiin juhliin on tapana pukeutua. Eli parasta päälle. Kirkkohäiden toimituspaikka, kirkko, ei aseta muita vaatimuksia kuin, että siellä ei esiinnytä liian paljastavissa puvuissa.

Vanha etiketti sanoo, ettei häissä kukaan muu kuin morsian saa pukeutua kokovalkoiseen. Tosin modernit häät antavat myös hääparille monia vapauksia ja värimahdollisuuksia.

Tapakulttuuri sanoi myös, ettei kenenkään pidä yrittää lyödä hääparia laudalta – he ovat juhlan keskiössä – eivät vieraiden yritykset hätkähdyttää pukeutumisellaan.

Häihin saattaa liittyä monia vanhoja ja uusia pukeutumisetikettejä, joita voi harkiten rikkoa – varsinkin asusteilla. Hääkutsussa saattaa myös olla pukukoodi, joka on hyvä ottaa huomioon.

Vanha tapa edellytti pariskunnilta samantasoista pukeutumista, mutta nykyisin näkee paljon pariskuntia, jossa mies yrittää olla vaatetuksellaan sporttisen rento ja nainen haluaa olla juhlava. Tämäkin on sallittua.

Morsiamen hääpuku on kokonaan oma juttunsa. Se on yleensä kaikkien katseiden kohde ja siitä esitetään arvioita. Poikkeuksetta puku on kaunis, kuten morsiankin. Ja sulhanen komea.

6. Hautajaiset

Hautajaiset on surujuhla, ja surun väri on musta. Hautajaisvieras ei voi mennä pieleen pukeutumisessaan, jos hän valitsee mustan asun. Naisten kirkkaan väriset asut eivät ole paras valinta hautajaisiin, ellei halua kertoa tällä jotain. Miesten vaalea arkitakki hautajaisissa ei myöskään ole loppuun asti ajateltua.

Perinteisesti miehillä on ollut hautajaisissa tumman puvun lisäksi musta päällystakki ja valkoinen kaulaliina. Tämä kaunis tapa lienee monin paikoin unohtunut ihan käytännön syistä: mustalla pitkällä päällystakilla on arjessa vähemmän käyttöä. Naisten hautajaisasuun, varsinkin omaisilla, on takavuosikymmeninä kuulunut musta, hattuun kiinnitetty suruharso.

Hautajaispukeutumisen nyrkkisääntö voisi olla: mieluiten mustaa ja huomiota herättämätöntä. Tämä ei tarkoita, ettei voisi olla tyylikkäästi pukeutunut – sekin on tapa osoittaa kunnioitusta.

Kuten edellä jo todettiin, miesten ei ole sopivaa esiintyä kirkossa hattu päässä, mutta hautajaisissa tähän on poikkeus. Nimittäin arkunkantajat voivat laittaa hatun päähänsä jo sisällä, jos ulkona on kylmä tai pakkanen ja matka haudalle pitkä. Luonnollisesti olisi suotavaa, että jos päähinettä käytetään, kaikilla kantajilla olisi sellainen – ei mielellään kuitenkaan mainospipoa. Sama koskee mustia hansikkaita. Kaikilla tai ei kenelläkään.

7. Kirkkokonsertti

Kirkkokonserttia voi pukeutumisen näkökulmasta verrata hartaushetkeen. Tarvittaessa voi tulla epämuodollisesti pukeutuneena, mutta moni haluaa laittaa parempaa päälle, kuten tekisi jos tilaisuus olisi konserttisalissa. Musiikki on kuitenkin kirkkokonsertin keskiössä, ei kuulijoiden vaatetus.

Asiallinen pukeutuminen on myös kunniaosoitus esiintyjää kohtaa, joka usein on juhlallisesti pukeutuneena. Sekä esiintyjä että yleisö haluavat antaa konsertille arjesta kohottavan tunnelman.

Myös kirkkosali itsessään on vahva tunnelman luoja kaikissa siellä järjestettävissä tilaisuuksissa.

*

Rukous vaatekaapin edessä

Herra,

anna minulle tyylitajua,

silmää ja hoksottomia,

että osaisin aina pukeutua

tilanteen edellyttämällä tavalla.

Ihan itseni vuoksi

ja sinun kunniaksesi.

Aamen.

Juttu julkaistu Askelessa 7–8/19. Kuva: Olli Seppälä. Körttiukko- ja akka -veistokset Nivalan herättäjäjuhlilla 2019