Kuolemaa käsittelevä dokumenttiteatteri tuo lavalle kirkon väkeä – mukana pappi Kai Sadinmaa

Arkkuja

Teatterifestivaali Baltic Circlessä saa kantaesityksensä dokumenttiteatteriteos Kuolema työssä, jonka esiintyjinä nähdään haudankaivaja, pappi, kanttori ja hautaustoimistotyöntekijä. Lavalle astuvat pappi ja kirjailija Kai Sadinmaa, haudankaivaja, suntio, seurakuntamestari Matti Puumalainen, kanttori Kaisu Rauhamaa sekä näyttelijä Sara Paavolainen, joka on työskennellyt viime vuosina suntiona hautausmaalla ja hautaustoimistossa. Festivaali järjestetään 13.11.–18.11. Helsingissä.

Baltic Circlen tiedotteessa kerrotaan, että dokumenttiteatteriteos yhdistää sekä hautajaiset että teatteriesityksen. Esitys lähestyy kuolemaa arjen työrutiinien, tilastotiedon sekä esiintyjien omien kokemusten kautta aikana, jolloin kuolema on viety kauemmaksi ihmisten arjesta laitoksiin ja asiantuntijoiden käsiin.

– Kuolema ja hautajaiset ovat kulttuurissamme tabuja: emme mielellämme puhu, saati kysele niistä. Asenteemme kuolemaa kohtaan voi kuitenkin opettaa paljon yhteiskunnassamme tapahtuvista muutoksista, esityksen ideoinut Semjon Aleksandrovski kertoo tiedotteessa.

Idean esitykseen hän sai työskenneltyään muutama vuosi sitten Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Aleksandrovski oli kiinnittänyt huomiota sen suuriin hautausmaihin sekä keskustellut haudankaivajaksi esittäytyneen Puumalaisen kanssa. Lisäksi hän oli tutustunut lehtiartikkeliin siitä, kuinka Suomi on yksi Euroopan nopeimmin ikääntyvistä maista.

Aleksandrovski johtaa pietarilaista Pop Up Teatr -nimistä ryhmää, joka tekee esityksiä julkisiin tiloihin ja erilaisiin konteksteihin. Esityksen visuaalisesta tilasuunnitellusta vastaa moskovalainen kuvataiteilija Ksenja Peretruhina. Kaksikko on työskennellyt yhdessä aiemminkin, ja heidän töitään on palkittu venäläisellä Golden Mask -teatterifestivaalilla.

Kyseessä ei ole perinteinen teatteriesitys käsikirjoituksineen, eikä esitystä harjoitella pitkään.

– Olemme lähteneet työmme lähtökohdista tähän mukaan ja esiinnymme omina itsenämme. Esitys tapahtuu teatterin lavalla, mutta keskustelemme myös yleisön kanssa, Sara Paavolainen kertoo Kotimaa24:lle.

Paavolaisen mukaan suomalaisilla on läheisen kuoltua kaipuu pyhän kosketukseen.

– Elämme hämmentyneessä maallistuneessa yhteisössä, jossa ei olla uskovaisia tai kuuluta kirkkoon ja ihmisiltä puuttuu tietoa siitä, miten toimitaan, kun joku kuolee, ja mitä tämän jälkeen tapahtuu. Esitys on yksi avaus puhua kuolemasta ja tehdä se vähemmän pelottavaksi ja tutummaksi ihmisille. Hautaustoimistojen ja seurakuntien tehtävä on jäsentää ihmisille sitä, miten kuoleman kanssa työskennellään.

Baltic Circle on kansainvälinen teatterifestivaali, jonka pääjärjestäjänä on Q-teatteri ry. Festivaali ottaa kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja haastaa vuoropuheluun. Kuolema työssä on osa Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) koordinoimaa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa NOKKA-hanketta, joka rakentaa yhteyksiä suomalaisten ja venäläisten teatterintekijöiden kesken.

Esitykset tiistaina 13.11. kello 18.00 ja keskiviikkona 14.11. kello 18.00 Kanneltalolla, Klaneettitie 5. Liput 12–20 euroa.

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

2 kommenttia

  • Risto Korhonen sanoo:

    “Kuolema ja hautajaiset ovat kulttuurissamme tabuja: emme mielellämme puhu, saati kysele niistä.”

    “Elämme hämmentyneessä maallistuneessa yhteisössä, jossa ei olla uskovaisia tai kuuluta kirkkoon ja ihmisiltä puuttuu tietoa siitä, miten toimitaan, kun joku kuolee, ja mitä tämän jälkeen tapahtuu.”

    Olen mielestäni aika tyypillinen suomalainen, mutta en tunnista lainkaan yllä väitettyjä asioita. Suomessa kuolema ei ole tabu (onko jossain?). Vähänkin tiedotusvälineitä seuraavat ovat varmasti huomanneet, että kuolemasta puhutaan jatkuvasti. Uskovaisuus tai kirkkoon kuuluminen eivät kuolema-asioihin vaikuta. Tuollainen käsitys johtunee jonkinlaisessa uskonnollisessa kuplassa elämisestä.

    Kuolema kuuluu luonnollisena osana kaikkien elämään. Jotkut pelkäävät sitä enemmän, jotkut vähemmän. Puhetta kuolemasta kuitenkin piisaa ja hautajaisia pidetään tämän tästä. Tietenkään vainajia ei esimerkiksi enää pestä ja pueta omassa pihasaunassa. Mutta onpa yhteiskunnassa muuttunut moni muukin asia vaikkapa sadan viime vuoden aikana.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Tämä hokema “kuolema on tabu” näköjään elää ja voi hyvin. Arkikokemus on aivan päinvastainen. Lapsetkin tottuvat asiaan, kun lemmikkieläimiä saatellaan kuolemaan. Kaikilta on kuollut omaisia, naapureita tai tuttavia. Siitä seuraa hyvin usein oman kuoleman pohtiminen. Testamentin tekeminen on myös asia, jossa asiaa pohditaan lähiomaisten kanssa. Samoin on hoitotestamentin laatimisen kanssa, Eläköön kuolema !

    Ilmoita asiaton kommentti