Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas sai joukon terveydenhuollon ammattilaisia vetoamaan lapsiasiavaltuutettuun

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas

Noin neljäkymmentä psykiatrian, psykoterapian ja seksuaaliterapian ammattilaista vetoaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilaan, jotta tämä ottaisi huolelliseen tarkasteluun konservatiivikristittyjen nuorille tuottaman seksuaalietiikan oppaan.

Kesällä ilmestyneen Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjan taustalla on parikymmentä kristillistä kirkkoa ja järjestöä. Kirjan on kustantanut Sley-Media Oy. Kotimaa24 on käsitellyt opasta useissa uutisissa ja kommenteissa, joihin on linkit tämän jutun lopussa.

Vetoomuksen mukaan oppaan käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta loukkaavat ihmisoikeuksia.

"Esimerkiksi kouluissa opetetaan tavalla, joka on nykyaikainen ja tieteellisen näkemyksen mukainen. Miten käy rippikouluikäisen nuoren mielessä, kun opetus koulussa vastaa tieteellisiä käsityksiä ja rippikoulun opetus on yhdenvertaisuuden suhteen vakavalla tavalla aikaansa jäljessä", vetoomuksessa kysytään.

Allekirjoittajien mukaan kirjassa esitetty näkemys on sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen "kaikkea muuta kuin armontäyteinen ja sielunhoidollinen". Vetoomuksessa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten opas käsittelee itsetyydytystä ja miestä perheen päänä.

"Käsityksemme mukaan opas loukkaa ihmisoikeuksia, seksuaalioikeuksia, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Toivomme, ettei tämänkaltaisen opetuksen uhreja enää tulisi lisää", vetoomuksessa todetaan.

Vetoomukseen on kerännyt nimiä teologian tohtori, pappi Peppi Sievers, joka on koulutukseltaan myös psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja psykoanalyytikko. Sievers kertoo Kotimaa24:lle, että allekirjoittajien nimet on julkaistu vain lapsiasiavaltuutetulle lähetetyssä versiossa. Sieversin mukaan allekirjoittajissa on eniten seksuaaliterapeutteja ja lääkäreitä.

Lapsiasiavaltuutettu: Allekirjoitan vetoomuksen näkemykset

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila julkaisi tiistaina blogissaan kirjoituksen, jossa hän sanoo allekirjoittavansa vetoomuksen näkemykset. Hän myös lainaa isoja osia vetoomuksesta, jota ei muuten ole julkaistu verkossa. Samalla Kurttila vastaa avoimeen kirjeeseen, jonka Sleyn Suur-Helsingin piirivastaava Soili Haverinen kirjoitti hänelle lokakuussa.

"On hengellistä väkivaltaa olla rakastavinaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ihmistä sellaisena kuin hän, mutta samalla antaen ymmärtää, että parannuksen paikka olisi. Ylipäänsä ihmisten jaottelu enemmistöihin ja vähemmistöihin on lopetettava – olemme ihmisiä kaikki", Kurttila kirjoittaa.

Hän toteaa perustaneensa vuonna 2015 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida ja seurata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien lasten oikeuksien toteutumista. Lisäksi hän kertoo tehneensä vuonna 2017 valtioneuvostolle aloitteen uskonnonvapauslainsäädännön uudistamiseksi.

"Esitykseni on, että uskonyhteisöjen lapsen edun mukaisuutta tulisi seurata ja niitä tukea tunnistamaan voimassa oleva lainsäädäntö", Kurttila kirjoittaa.

Hän lisää, että Kutsuvat sitä rakkaudeksi -julkaisua tarkastellessaan hän joutuu toteamaan, että aloite on edelleen ajankohtainen.

Kuva: Meri Toivanen. Kutsuvat sitä rakkaudeksi -oppaita jaossa Maata Näkyvissä -festareilla tämän vuoden marraskuussa.

Lue myös:

Konservatiivit päivittivät seksioppaansa nuorille – ajan kuluminen sai ottamaan kantaa homouteen

Kommentti: Konservatiivijärjestöjen seksiopas nuorille on lempeä päältä ja ankara sisältä eikä vastaa kirkon valtavirran opetusta

Kirkon kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen konservatiivien seksioppaasta: Ahtaat roolit saavat jäädä Raamatun aikaan

Kutsuvat sitä rakkaudeksi -seksiopas jaossa Maata Näkyvissä -festareilla – kirja julkaistiin myös verkossa

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

209 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Opettamista ei rippikoulussa oikeasti tapahdu, jollei oppimista tapahdu. Ei se ole opettamista , että luennoidaan asioista, joihin kuulijoilla ei ole mitään kiinnostusta. Jotta nuorella olisi tarve oppia jotain, niin hänellä pitäisi ensin olla kristillinen usko. Hengellisille opetukselle syntyy tarve vasta sen jälkeen kun uskotaan niillä olevan suuri merkitys. Nyt kuitenkin yritetään opettaa uskon perusasioita lapsille, joilla ei ole henkilökohtaista kontaktia kyseiseen teemaan. Tästä johtuen nuoret ja ohjaajat elävät aivan eri maailmoissa. Opetus menee täysin yli hilseen ja ohjaajat käyttävät kaikki voimavaransa opettamiseen. Nuorten kohtaamiseen henkilökohtaisella tasolla ei jää aikaa, eikä mahdollisuuksia. Rippikoulun tulisi olla nuorisotyön alku. Opetus tulisi suunnata sinne jatkoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka kuinkas suhteutat ympäristön paineen tuohon oppimisen “tarpeeseen”?

    Ainakin mun aikana tiettyjen asioiden ulkoaoppiminen oli ehtona konfirmaatioon pääsylle eli siinä motivaatiota ja “tarvetta”. Eihän sitä halunnu olla ulkopuolella ja tuoda “häpeää” vanhemilleen, eikä olis saanut rippilahjojakaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Hyvähän se on että rippikouluja pidetään. Monille se on oikeasti alku ja innostus osallistua nuorisotyöhön. Joillekin jopa paikka jossa saa kuulla Jumalan kutsun ja jopa tulla uskoon.

    Olin unohtanut ulkoläksyt. Olet Ari oikeassa, että ne jokaisen tulee oppia ulkoa. Ulkoa opettelu ei tainnut meitäkään auttaa sisälle uskoon, silloin kun papille niitä tenttasimme. Sanat eivät meitä askarruttaneet, eikä uskoon sisälle johtaneet. En muista opinko edes niitä silloin. Sen vain muistan miten vaikeaa aikaa se minulle oli, kun yksin jouduin rippikoulun käymään kansanopistossa. Jostain syystä se oli jäänyt aiemmin käymättä ja siellä se oli sitten hoidettava. Enpä olisi silloin uskonut että joskus olisin itse rippikoulutunteja pitämässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jos kuitenkin palaisin tuohon aiheeseen. Rippikoulun jälkeen, erityisesti pojat heräävät tunnepuolen kysymyksiin seurusteluasioissa. Joskus siinä 9 luokan keväällä. Siinä kehitysvaiheessa nuoret on avoimia ottamaan vastaan opetusta seurustelusta ja avioliitosta. Pari tuntia hujahtaa läpi, pelkkien kysymysten vastaamisessa. Mitään omaa luentorunkoa ei tarvita. Nuorten tarve saada tietoa on tuossa vaiheessa huima. Me aikuiset helposti kuvittelemme, että nuorilla on riittävästi tietoja aiheesta. Tunnesuhteiden hoitamisesta heillä on hyvin vähän mitään käsitystä. Jostakin kummasta syystä tuon yhden kevään jälkeen tilanne muuttuu. Seuraava yhtä suuri kiinnostus herää vasta siinä 40v paikkeilla, kun iskee oma avioliitokriisi.

    Ilmoita asiaton kommentti