Kysely: Työntekijöiden asenteet ovat suurin este seurakuntalaisten oma-aloitteiselle toiminnalle

Ajokieltomerkki Siuntion kirkolla

Suurimmat esteet seurakuntalaisten oma-aloitteiselle toiminnalle ja vapaaehtoistyölle seurakunnissa aiheutuvat työntekijöiden asenteista ja seurakuntien varovaisesta toimintakulttuurista. Tämä selvisi kirkkohallituksen tekemästä laajasta kyselystä.

Kysely suunnattiin seurakunnille, seurakuntayhtymille ja tuomiokapituleille kesä-syyskuussa 2017. Siinä kysyttiin vastaajien näkemyksiä kirkon tulevaisuuteen liittyvistä uudistuksista. Kysely on osa kirkolliskokouksen keväällä 2017 kirkkohallitukselle tehtäväksi antamaa toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla tähdätään kirkon organisaation ja toimintakulttuurin uudistamiseen.

Yleisesti seurakunnan henkilöstön kykyä kohdata seurakuntalaisia ja organisoida vapaaehtoistyötä pidettiin hyvänä. Kuitenkin 68 prosenttia vastaajista katsoo, että työntekijöiden asenteet ja varovainen toimintakulttuuri estävät seurakuntalaisten oma-aloitteista toimintaa.

Asenteiden uudistamisen lisäksi henkilöstön kykyä kohdata seurakuntalaisia voitaisiin vastaajien mukaan parantaa täydennyskoulutuksella. Lisäksi vastaajien mielestä kohtaamisiin olisi varattava riittävästi aikaa. Muina keinoina kyselyssä tulivat esiin hyvien mallien jakaminen, rohkeus vastuun jakamisessa sekä sosiaalisen median hyödyntäminen ja muu tehokas tiedottaminen.

Tulevaisuuden kirkosta toivotaan yhteisön olohuonetta

Kirkolliskokouksen tulevaisuuslinjausten mukaan kirkkotilojen tulisi olla monikäyttöisiä yhteisön keskuksia, jotka olisivat mahdollisimman usein avoimina seurakuntalaisille. Samaa mieltä oli 90 prosenttia kirkkohallituksen tekemään kyselyyn vastanneista. Vastaajien mukaan kirkkotilojen monipuolinen käyttö olisi koko kirkon kannalta tavoiteltavaa.

94 prosenttia vastaajista kertoi, että heidän omassa seurakunnassaan kirkkotiloilla on jo nyt jumalanpalvelustoiminnan lisäksi muutakin käyttöä. Kirkoissa järjestetään esimerkiksi konsertteja, luentoja ja nuorten tapahtumia.

Kuitenkin lähes puolet kyselyyn vastanneista seurakunnista arvioi, että kirkkotilojen monimuotoinen käyttö vaatisi paljon melko hankalasti toteutettavia toimenpiteitä tai olisi kokonaan mahdotonta toteuttaa.

Osa vastaajista kertoi, ettei perinteisten kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkkojen moninaiskäyttö ole mahdollista. Kyselyn yhteydessä hiippakunnille järjestetyissä työpajoissa todettiin myös, että kirkkotilan monimuotoiselle käytölle haasteita tuottavat muun muassa kirkkojen kiinteät penkit.

Nuorten vaikutusmahdollisuudet ovat heikot

Kirkkohallituksen kyselyssä moni vastaaja kertoi, että nuorten vaikutusmahdollisuudet seurakunnassa ovat heikot. Nuorille ei ole erikseen järjestetty vaikuttamiskanavia, ja vaaleilla valitut nuoret luottamushenkilöt joutuvat usein luopumaan paikastaan tai keskeyttämään työskentelyn opiskeluista johtuvan muuton tai armeijan vuoksi.

Neljä viidestä vastanneesta oli sitä mieltä, että paras tapa vahvistaa nuorten osallisuutta päätöksenteossa olisivat vapaamuotoiset tapaamiset nuorille ja päättäjille. Kannatusta saivat myös hiippakunnalliset nuorisoparlamentit ja seurakuntien nuorisovaltuustot.

Keinoiksi nuorten äänestysaktiivisuuden parantamiseksi tarjottiin äänestysmahdollisuuden järjestämistä kouluilla, kohdennettuja kampanjoita ja verkkoäänestyksen mahdollisuuden tutkimista.

Muita kyselyssä kartoitettuja teemoja olivat muun muassa hiippakuntarajojen tarkistaminen, virka- ja työsuhteisiin sekä työntekijöiden palkkaamiseen liittyvät muutokset, kirkon virka- ja hallintoterminologian uudistaminen sekä kirkon keskusrahastomaksun alentaminen.

Kyselyyn vastasi seurakunnissa kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto, seurakuntayhtymissä yhteinen kirkkoneuvosto ja hiippakunnissa hiippakuntavaltuusto tai tuomiokapituli. Kyselyn vastausprosentti oli 64. Kysymykset olivat pääsääntöisesti monivalintakysymyksiä. Kooste vastauksista on luettavissa Sakasti-palvelussa.

Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi kokouksessaan eilen tiistaina palautteiden pohjalta laaditun tulevaisuuslinjausten etenemissuunnitelman. Kirkkohallitus antaa palautekoosteen ja etenemissuunnitelman kirkolliskokoukselle tiedoksi. Palautetta hyödynnetään jatkotyöskentelyn aikana.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Laaja kysely: Kirkossa ollaan tyytymättömiä erityisesti tuomio-alkuisiin termeihin

4 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Kirkolliskokouksen tulevaisuuslinjausten mukaan kirkkotilojen tulisi olla monikäyttöisiä yhteisön keskuksia, jotka olisivat mahdollisimman usein avoimina seurakuntalaisille. Samaa mieltä oli 90 prosenttia kirkkohallituksen tekemään kyselyyn vastanneista. Vastaajien mukaan kirkkotilojen monipuolinen käyttö olisi koko kirkon kannalta tavoiteltavaa.” uutinen

    Mahtavatko tämän sateenvarjon alle mahtua myös esim. Sleyn tms. joukon kokoontumiset? Hehän ovat seurakuntalaisia ja osallistuvat oman paikalliseurakuntansa toimintaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Pasma sanoo:

    Tässähän hallinto kysyy itseltään, missä mättää ja hallinto vastaa itselleen, että ne ovat nuo työntekijät, joilla on asenteissa vikaa. Kun hallinto kysyy itseltään, miten saataisiin kirkoista monikäyttöisempiä, mitäpä hallinto vastaa itselleen? Se on melko hankalaa ellei mahdotonta, kun on kulttuurihistoriallisia arvoja ja kirkonpenkit kiinni lattiassa…

    Kun tehdään isoa muutosta olisi jo aika kysyä mielipiteitä myös seurakuntalaisilta, joille kirkkoa halutaan uudistaa. Samalla tapaa tulisi aidosti ottaa käyttöön koko henkilöstön osaaminen ja kysyä myös heiltä ajatuksia, mitä kannattaisi tehdä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Syynä kun ovat asenteet, niin niitä ei muuteta noin vain. Aseteet eivät tule tyhjästä. Niilläkin on syynsä. On eräs tyypillinen piirre, joka leimaa seurakuntien toimintaa. Ehkäpä se on muokannut asenteen vapaaehtoisten oma-aloitteeseen toimintaan. Jollei muutosta saada asenteen takana olevaan vaikuttajaan, niin asenne palaa hyvin pian entiseen uomaansa. Mikäli se siitä uomasta yleensä nousee.

    Seurakunnan toiminnan järjestämiseen kuuluu olennaisena osana monenlaiset riskit. On tarkasti varottava muiden varpaille astumista. Monet uudistukset kaatuvat siihen, että yhden toiminta voi joltakin osalta sivuta, jonkun toisen reviiriä.

    Vuosia sitten ehdotin silloisessa kotiseurakunnassa messu-ilmoitusten elävöittämistä netissä. Siihenhän olisi hienot mahdollisuudet nyt. Samalla hinnalla, eli ilmaiseksi voidaan luoda mitä sisältörikkaampia ilmoituksia. Seurakunnan tiedottaja oli kyllä asiasta kiinnostunut, mutta papit laittoivat topin. Heidän mielestään muutoksen esti teologiset syyt. Niinpä tiedottaja ei voinut luoda vetäviä ilmoituksia messuista, kun se olisi mennyt pappien reviirille.

    Toisessa seurakunnassa lainasin purkillisen muovailuvahaa päiväkerhotiloista. En saanut sitä hankittua silloin muualta. En vain käsittänyt millaisen sopan siitä itselleni keitin. Perhetapahtuma oli mielestäni seurakunnan yhteistä toimintaa ja mieleeni ei edes pälkähtänyt, etten voi mennä omin lupini ottamaan purkkia. Tapahtuman seurauksena sain ylemmältä taholta määräyksen pyytää tekoani anteeksi.

    Jos nyt joku tietämätön työntekijä voi aiheuttaa vastaavan sopan, niin mitä kaikkea saattaa tietämätön vapaaehtoinen saada aikaan. Lisäksi se soppa kaatuu sen niskoille, jonka vapaaehtoisesta on kyse. Olen ollut havaitsevinani, että seurakunnan työntekijät tekevät työtään hyvin turvattomissa olosuhteissa. Mikäli astuvat vähääkään oman reviirinsä ulkopuolelle.

    Vapaaehtoiset tekevät sitä jatkuvasti. Heiltä ei voi odottaa sitä, että ottavat huomioon työntekijöiden välisiä raja-aitoja. Niistä kun, heillä ei ole mitään käsitystä.

    Eikä siinä vielä kyllin. Kuka tahansa ulkopuolinen voi puuttua mihin tahansa vapaaehtoisen tekemiseen, sanoihin, tai mitä nyt kukakin saattaa päähänsä saada.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      Tässä on taas syytä nostaa esille kysymys, miksi tarvitaan uskovien ja jumalan väliin jonkinlainen filtteri, jonkun järjestön välittäjän?

      Voisiko jopa olla niin. että tämä on itse filtterin toivomus, koska muuten tähän joukkoon kuuluvien palveluita ei tarvittaisi? Kautta ihmiskunnan historian, tällaisista ‘itsensä filtteriksi tarjoutuvista’, ei ole ollut pulaa. Jopi mikä jopi, mutta pääasia että Minä siihen pääsen.

      Seurakuntalaisille ei siinä jää kuin vikisemisen rooli. Monelle se näyttää riittävän.

      Ilmoita asiaton kommentti