Lähetyslentäjät haluaa kirkon lähetysjärjestöksi – Lähetysseura nihkeänä

Lähetyslentäjä Roy Rissanen auttaa potilaskuljetuksissa Mongoliassa. Kuva saatu Lähetyslentäjiltä.

Suomen Lähetyslentäjät ry eli MAF on kansainvälinen järjestö, joka aloitti toimintansa Suomessa 42 vuotta sitten. Se teki pitkään yhteistyötä Suomen Lähetysseuran kanssa, ja on edelleen yhteistyössä esimerkiksi Kansanlähetyksen kanssa.

Nyt Lähetyslentäjät haluaisi päästä yhdeksi kirkon lähetysjärjestöksi. Viime syksynä yhdistys lähetti kirkon ulkoasiain osastolle hakemuksen lähetyksen perussopimuksen solmimisesta.

Lisäksi kirkolliskokousedustaja Paula Lehmuskallio on tammikuussa tehnyt kirkolliskokoukselle aloitteen, joka esittää Suomen Lähetyslentäjät ry:n hyväksymistä kirkon lähetysjärjestöksi. Aloitteen on allekirjoittanut 12 edustajaa, muun muassa Arto Antturi, Riku Rinne, Erkki Koskenniemi, Pekka Simojoki ja Janne Kaisanlahti.

– Tahtoisimme yhdessä seurakuntien kanssa lähettää uusia suomalaisia lähetystyöntekijöitä palvelemaan työssä, joka vie lentokoneiden avulla ilon ja toivon niistä osattomille, Lähetyslentäjien toiminnanjohtaja Janne Ropponen sanoo aloitteen saatekirjeessä.

Lehmuskallio perustelee aloitettaan sillä, että "kirkon lähetystyö, joka on seurakuntien perustehtävä, hyötyy lähetyslentäjien modernista ja ammattimaisesta työstä". Aloitteen mukaan yhteistyön syventämisellä on myönteinen vaikutus kirkon julkisuuskuvaan "sillä lähetyslentäjät ovat huomattavan paljon esillä tiedotusvälineissä mielenkiintoisen ja kiehtovan toimintansa vuoksi". Aloite toteaa, että Lähetyslentäjillä voi olla jopa myönteinen vaikutus kirkon jäsenkehitykseen.

Lähetyslentäjissä on mukana vapaiden suuntien tunnustuskuntia

Lähetyslentäjien hyväksyminen luterilaisen kirkon lähetysjärjestöksi edellyttäisi muun muassa kriteerien muuttamista kohdassa, joka määrittelee millä perustein luterilaisen kirkon lähetysjärjestö voi toimia yhteistyössä muihin tunnustuskuntiin kuuluvien kanssa. Lähetyslentäjissä on mukana vapaiden suuntien tunnustuskuntia.

Kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1979 nyt voimassa olevat periaatteet kirkon lähetysjärjestöksi hyväksymisessä. Piispainkokous käsitteli kirkon lähetysjärjestöiksi hyväksymisen periaatteita tällä viikolla Kotimaa-lehden painoon menon jälkeen. Ajankohtaiseksi asian juuri nyt oli tehnyt Lähetyslentäjien tahto päästä kirkon lähetysjärjestöksi.

Kirkolla on tällä hetkellä seitsemän lähetysjärjestöä, jotka ovat Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Kansanlähetys, Sley, Slef, Suomen Lähetysseura sekä Suomen Pipliaseura.

Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, missä suhteessa seurakuntien talousarviotukea pitäisi jakaa kirkon eri lähetysjärjestöjen kesken ja pitäisikö tukea jakaa niille järjestöille, jotka eivät hyväksy naispappeutta.

Seurakunnat voivat myöntää talousarviotukea myös muille kuin kirkon lähetysjärjestöille. Lähetyslentäjien hanketta päästä kirkon järjestöksi voinee osin selittää sillä, että tämän aseman myötä taloudellinen tuki olisi varmemmalla pohjalla.

Suomen Lähetyslentäjien kautta on tällä hetkellä lähtenyt neljä perhettä MAF:n palvelukseen Australiaan, Tansaniaan, Keniaan ja Mongoliaan. Näistä kolme on Lähetyslentäjien mukaan luterilaisen kirkon lähettämiä, eli Lähetyslentäjien yhteistyökumppanina on joku kirkon lähetysjärjestöistä.

70 kirkkoherraa tukee yhdistyksen anomusta kirkon lähetysjärjestöksi

Lähetyslentäjien verkkosivuilta löytyy lista 70 kirkkoherrasta, jotka tukevat yhdistyksen anomusta päästä kirkon järjestöksi. Kotimaa kysyi muutamalta heistä, tarvitseeko kirkko lisää lähetysjärjestöjä.

– Kysehän on siitä, kykenevätkö kirkon lähetysjärjestöt rakentavaan yhteistyöhön ja lisäävätkö monet järjestöt kirkon tekemää lähetystyötä ja lähetysrakkautta, vai ryhtyvätkö ne kilpailemaan keskenään seurakuntien rahoista, jolloin järjestöjen paljous tulee kirkkopoliittiseksi lyömäaseeksi, Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen vastaa.

Hän sanoo, että on ollut huomaavinaan joidenkin vanhojen lähetysjärjestöjen kielteisessä asenteessa Lähetyslentäjiä kohtaan pelkoa rahoituksen vähenemisestä sen vuoksi, että kentälle tulee uusia tukirahojen jakajia.

– Moniäänisyys tässä suhteessa koetaan vaaralliseksi. Juhlapuheissa ja julkilausumissa se on tietysti suurenmoinen asia.

Lähetyslentäjien anomusta puoltavan Ruokolahden kirkkoherran Leena Haakanan mukaan kysymys on aseman selkiyttämisestä.

– Lähetyslentäjien työ on myös innostavaa ja kiinnostavaa, ja vetoaa hyvin esimerkiksi nuoriin.

– En silti osaa sanoa, pitäisikö jonkun muun järjestön kuulua kirkon lähetysjärjestöjen joukkoon. Perusteena varmaan olisi jo tällä hetkellä käytännössä toimiva kumppanuus tai sitten täysin uusi pelinavaus, joka ei löydä uomaansa näistä perinteisistä järjestöistä, Haakana toteaa.

Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Matti Salomäki sanoo, että lähetystyö tarvitsee uutta potkua ja näkyvyyttä, ja tässä suhteessa hän näkee Lähetyslentäjillä saumaa.

– Mielestäni ei ole hyvä, että kirkon lähetysjärjestöt ovat tästedes maailman tappiin ne seitsemän järjestöä, jotka ovat aseman saavuttaneet. Pitää tehdä tilaa uudelle, Salomäki sanoo.

Jämijärven kirkkoherran Jorma Pitkäsen mukaan kirkon lähetysjärjestöiksi voitaisiin hyväksyä ne järjestöt, joiden toiminta on vakiintunutta, joilla on oma selkeä profiili ja joiden työ on selkeästi luterilaisen tunnustuksen mukaista.

Steffansson: Suurempi määrä lähetysjärjestöjä ohjaisi rahoja ennemminkin hallintoon kuin toimintaan työalueilla

Kirkolliskokousedustaja ja Suomen Lähetysseuran tuore toiminnanjohtaja Rolf Steffansson lähestyi kirkolliskokousedustajia Lehmuskallion aloitteen jälkeen.

Steffansonin mukaan myönteisten päätösten tekeminen saattaisi johtaa siihen, että kirkolla on lähitulevaisuudessa 10–12 lähetysjärjestöä. Näin seurakunnat rahoittaisivat yhä useamman järjestön hallintoa.

"Se vie varoja olennaisesta: hyvän sanoman jakamisesta työalueilla sanoin ja teoin", hän toteaa kirkolliskokousedustajille lähettämässä kirjeessään.

Steffansson muistuttaa myös siitä, että nykyisiltä järjestöiltä vaaditaan oikeutetusti kotimaan kustannusten pienentämistä.

Hän perustelee Suomen Lähetysseuran vetäytymistä pari vuotta sitten Lähetyslentäjien työyhteydestä sillä, että paikalliset yhteistyökirkot eivät enää priorisoineet omassa työssään lähetyslentotoimintaa.

Kuva: LuAnne Cadd / MAF. Lähetyslentäjä Roy Rissanen auttaa potilaskuljetuksissa Mongoliassa.