Lestadiolaisvaikuttaja tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen

Vanhoillislestadiolainen vaikuttaja käytti törkeästi hyväkseen sukulaistyttöä ja sai käräjäoikeudelta tuomion. Onko perusteltua, että henkilön uskonnollinen viitekehys nousee esiin tuomion yhteydessä? Kotimaa24 kysyi asiaa vanhoillislestadiolaisuuden piirissä ilmenneitä hyväksikäyttötapauksia selvittävältä tutkija Johanna Hurtigilta.

Liikkeen piirissä on myös keskusteltu siitä, miksi liike on ylipäänsä ollut paljon esillä puhuttaessa uskonnollisten piirien hyväksikäyttötapauksista. Onko tämä oikeutettua?

- Julkisuus on aina asianosaisille, uhrille ja läheisille lisätaakka, mutta jos herätysliikkeen piirissä on kymmeniä hyväksikäyttötapauksia, se on vakava yhteiskunnallinen ongelma ja lastensuojelukysymys, sosiaalityön tutkija Johanna Hurtig aloittaa, ja perustaa puheensa tutkijana kuulemiinsa hyväksikäyttökertomuksiin.

Toisaalta esimerkiksi se, että henkilön uskonnollinen sidos mainittiin tämän päivän uutisessa, sisältää Hurtigin mukaan riskin, että leimataan uskonnollinen yhteisö. On mahdotonta osoittaa objektiivisesti, minkä yhteisön piirissä hyväksikäyttötapauksia olisi ollut suhteellisesti eniten – sanomattakin on selvää, että yksikin hyväksikäyttötapaus missä tahansa on liikaa.

Hurtig ei ole varma, olisiko tänään tuomion saaneen uskonnollinen tausta kerrottu, jos tuomiota ei olisi edeltänyt iso yhteiskunnallinen keskustelu uskonnollisissa ja myös vanhoillislestadiolaisissa piireissä kerrotuista hyväksikäyttötapauksista. Hurtig kallistuu kannalle, jonka mukaan lestadiolaistaustan mainitseminen puoltaa paikkaansa. Tätä tukee sekin, että tuomittu on ollut liikkeessä vastuullisessa asemassa ja näissä tapauksissa on ennenkin mainittu eri uskonnollisia viitekehyksiä.

Hänen mielestään vanhoillislestadiolaisista piireistä kerrottuja hyväksikäyttötapauksia pitää peilata liikkeen opetukseen, eikä vain yrittää suhteellistaa tapausten yleisyyttä jäsenmäärään muihin vastaaviin yhteisöihin verraten ennen kuin puhuminen olisi oikeutettua.

- Vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa lapsen koskemattomuutta, seksuaalista pidättyväisyyttä yleensä ja sitä, että lapseen kohdistuva väkivalta on väärin. Opetukseen suhteutettuna on erikoista, että liikkeen piirissä on tämäntapaista vakavaa seksuaalirikollisuutta. Sitä ei pitäisi olla lainkaan. Julkisuus voi nostaa esiin epäkohtia, joita yhteisö ei ehkä alkaisi käsitellä ilman sitä. Jos tapauksia on paljon ja niillä on yhteisiä uskoon liittyviä piirteitä, tarvitaan myös julkista keskustelua, Hurtig sanoo.

”Odotan selvitystä luottavaisin mielin”

Vanhoillislestadiolaisesta pedofiliakohusta on käynnissä liikkeen sisäinen selvitys. Tutkija Hurtig hämmästeli selvitystä ja sen tarvetta alkuun, koska hän oli juuri itse kerännyt ilmiöstä tuoreet tiedot.

-Tuntui, että tiedon vastaanottamiselle haluttiin aikalisä.

Nyt hän odottaa selvitystä luottavaisella mielellä.

- Olen tavannut selvityksen tekijää ja olen saanut vaikutelman, että hän on vilpittömästi ja perusteellisesti tekemässä kartoitustaan ilmiöstä ja siihen reagoinnista. Jos häntä kuullaan paremmin, se on hyvä, Hurtig sanoo.

Sosiaalityön tutkija Hurtig tutkii Tampereen yliopistolla sitä, minkälainen uskonnollinen yhteisö on lapsena koetun väkivallan toimintaympäristönä. Tutkimus on laadullinen ja Hurtig on haastatellut siihen 20 henkilöä, jotka ovat kertoneet kokeneensa vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tutkimus on kesken, mutta Hurtigin mukaan yhdistävä kokemus henkilöillä on ollut se, että seksuaalinen hyväksikäyttö on pitänyt antaa anteeksi ja siitä on pitänyt vaieta. Vaikka henkilöt eivät puhu rippisalaisuudesta, siitä on käytännössä kyse.

Hurtig muistuttaa, ettei hänen aineistostaan voi johtaa sitä, etteikö vanhoillislestadiolaisissa piireissä olisi myös tapauksia, joissa ihmisille on haettu nopeasti ammattiapua ja viety asioita poliisitutkintaan.

Tuomittu oli rauhanyhdistyksen puheenjohtajana

Torstaina on uutisoitu laajasti Espoon käräjäoikeuden tuominneen neljä vuotta vankeutta vanhoillislestadiolaiselle vaikuttajalle, joka käytti törkeästi seksuaalisesti hyväkseen lähisukulaistaan.

Hyväksikäyttöjen tapahtuessa 2000-luvun alkupuolella tyttö oli 7–11-vuotias ja mies 39–43-vuotias.

Toinen mies sai ehdollisen tuomion. Hän käytti seksuaalisesti hyväkseen kahta lähisukuista tyttöä. Hän oli alaikäinen, mikä lievensi rangaistusta. Toinen tytöistä oli sama, jota vanhempi mies käytti hyväkseen.

Vanhempi tuomittu on toiminut aiemmin suuren eteläsuomalaisen rauhanyhdistyksen puheenjohtajana ja vanhoillislestadiolaisen liikkeen luottamustoimessa.