Heli Viinikainen, 39, on ensimmäistä kauttaan Joroisten seurakunnan kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen. Pari luottamushenkilövuotta on jo takana, mutta Viinikaisella on tunne, ettei hän ole pystynyt juurikaan vaikuttamaan asioihin, joiden vuoksi aikanaan lähti vaaleihin ehdolle.
– Joku aikaisempi luottamushenkilö kehotti varautumaan siihen, että jos kunnallisella tasolla on päätöksenteko ja uudistusten tekeminen hidasta, niin seurakunnassa se on todella hidasta.
Tietotekniikan aineopettajaksi opiskellessaan Viinikainen sai luottamushenkilökokemusta ylioppilaskunnan ja ainejärjestön toiminnassa. Kun lapset olivat syntyneet, perhe muutti Joroisiin Kolman kylälle.
– Olen mukana meidän kyläyhdistyksessä. Kolman koulu on lakkautettu, joten hiljaista toiminta on. Kauneimpia joululauluja ja muita tapahtumia pyritään kuitenkin järjestämään ja sillä lailla pitämään yllä jonkunlaista aktiivisuutta. Kaikkeen ei tarvitse lähteä kauas. Voi olla ihan kivoja juttuja tässä omilla nurkillakin.
Lasten ja nuorten saamat hyvät fiilikset tuovat kirkolle jatkuvuutta
Toiminnan kehittämisen halu sai Viinikaisen suostumaan myös seurakuntavaalien ehdokkaaksi.
– Olen kiinnostunut yleensäkin siitä, miten asiat hoidetaan. Oli minulla myös ajatuksia, mitä toimintaa nuorille tai työikäisille seurakunta voisi tarjota. Joroisissa vaikuttajat ja luottamushenkilöt ovat suhteellisen iäkkäitä. Olen toiseksi nuorin valtuustossa, ja nuorinkin on samana vuonna syntynyt.
Joroislaisia on reippaat 5 100 asukasta, ja suunnilleen tuhat vähemmän kuuluu evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Valtatie viisi kulkee halki tämän Kuopion hiippakunnan eteläisimmän kunnan. Kunnassa on yläaste ja lukio, mutta ammatillista koulutusta ja muuta jatkokoulutusta on haettava vaikkapa Varkaudesta tai Mikkelistä.
Seurakunnan toiminnassa ei ole paljon nuoria aikuisia. Viinikainen haluaisi vaikuttaa siihen, että toiminnan painopiste siirtyisi lähemmäs lapsia ja nuoria.
– Meillä on vielä mahdollisuus tavoittaa heidät. Jos kotiseurakunnasta ja sen toimintaan osallistumisesta saa täällä hyvän fiiliksen, se voi jatkua sitten jossain muualla. Ettei erottaisi kirkosta sen takia, ettei ole saatu muuta kokemusta seurakunnasta kuin päiväkerho, ja sitten se lysti loppuu siihen.
”Samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen kertoisi tasa-arvosta”
Luottamushenkilönä Viinikainen haluaisi tuoda enemmän esille ihmisarvoon liittyviä kysymyksiä, sillä uskonnolla perustellaan hänen mukaansa välillä kamaliakin asioita.
Uskonto ei ole Viinikaiselle kirkossa istumista, saarnojen kuuntelua tai Raamatun lukemista, vaan toisen ihmisen huomioimista, kunnioitusta ja tasa-arvoa.
– Olisi hienoa nähdä, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen kuuluisi kirkon normaaliin toimintaan. Se osaltaan kertoisi tasa-arvoisesta kirkosta, siitä että kirkko ja seurakunta ovat avoimia kaikille.
Viinikainen piipahtaa toisinaan seurakuntatalolla muuten vain kuulumisia vaihtamassa.
– Uuteen kirkkoherraan en ole vielä hyvin tutustunut, mutta koen, että henkilökunnan kanssa on helppo keskustella ja tuumailla niitä näitä. Toki valtuutettujen ja neuvoston jäsentenkin kanssa, mutta heitä näkee harvemmin.
”Välillinen tapa valita kirkkoherra oli oikea ratkaisu”
Joroisten uusi kirkkoherra Jarkko Piippo aloitti työnsä marraskuun alussa. Seurakunnalle haluttiin talousasioihin ja johtamiseen perehtynyt johtaja, ja valinta tapahtui välillisellä vaalilla.
– Pidimme tärkeänä haastatella ehdokkaat perusteellisemmin, ettei valinta tapahtuisi pelkästään vaalisaarnoihin painottuen eli sen perusteella, miltä hakijat vaikuttavat ja kuulostavat.
Välillinen vaalitapa oli Viinikaisen mielestä oikea ratkaisu siitäkin syystä, että äänestysprosentti on ollut seurakuntavaaleissa yleensä alhainen. Toisaalta kirkkoherran valinta puhutti runsaasti sekä seurakuntalaisia että valtuutettuja.
– Kun huomio on kirkkoherran valinnassa, niin ei ehditä miettiä monia muita asioita niin paljon. Toki metsäsuunnitelma on silti tehty ja taloutta pyritty saamaan tasapainoon siinä sivussa.
Näkemyserot ovat yllättäneet
Mitä hyvältä luottamushenkilöltä seurakunnassa vaaditaan?
– Hirvittävän pitkää pinnaa! Sellainen minulta puuttuu. Ja sanomisten suodattamista, naurahtaa Viinikainen.
– Seurakuntahan pyörii pitkälti arvojen ja ihmisten henkilökohtaisten näkemysten ympärillä. Tässä hommassa olen tavannut monia, joilla on todella erilaisia arvoja kuin minulla.
Seurakunnan luottamushenkilönä toimiminen on ollut antoisaa ja mielenkiintoista, vaikka näkemyserot ovat päässeet vähän yllättämäänkin. Viinikainen yrittää aina perustella omat kantansa, vaikka hänestä välillä tuntuu, ettei niitä edes haluta ymmärtää tai kuunnella.
– Tarkoitus kai olisi keskustelemalla selvitä. Ihmisillä on kuitenkin niin erilaisia kantoja asioihin, ettei niistä yhteisiä voi muodostaa. Ehkä se silti on joskus mahdollista, vaikkei minun kaudellani olisikaan.
Viinikainen ymmärtää kaikesta huolimatta myös kokeneempia luottamushenkilöitä.
– Asiat on aina tehty tavalla, jonka he ovat havainneet hyväksi. Sitten tulee joku, joka kysyy, voitaisiinko tehdä toisella tavalla tai jotain muuta. Muutos vaatii työtä ja riskin ottamista, ja se on iso askel.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Kuva: Esa Paakkanen. Heli Viinikaisen sylissä on Siiri-tytär.