Luterilaisten saarnataito hukassa? – Pappien kouluttajat vastaavat Timo Soinin kritiikkiin

Riihimäen keskukirkon saarnatuoli

Kun messussa on saarnan aika, Juhani Holmaa usein vähän jännittää.

– Välillä saarnasta tulee outo, messun kokonaisuudesta irrottautuva esitelmä. Messu on alusta loppuun kristinuskon ytimessä, mutta joskus käy niin, että saarnassa pappi eksyy kontekstista, Kirkon koulutuskeskuksessa jumalanpalveluselämän kouluttajana työskentelevä Holma sanoo.

Hän kommentoi ulkoministeri Timo Soinin viime viikolla Kotimaa24:lle esittämää kritiikkiä. Katolilaisen Soinin mukaan luterilaisella kirkolla on julistuksessaan vaikeuksia erottaa kristinuskon ydin ja kehälliset asiat.

"Jos ihmiset osaavat vielä saarnata, sillä on myös kuulijoita. Mutta eivät ihmiset halua mennä kenenkään omia elämänfilosofioita tulkitsemaan", Soini lausui ja kehotti pappeja rohkeaan julistustyöhön.

Tuomasmessun perustajat Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen antoivat niin ikään hiljattain synkän kuvan luterilaisen kirkon saarnoista Tuomasmessu-lehden haastattelussa. Valtosen mielestä saarnoista voisi jopa luopua "ainakin, jos puhujalla ei ole tekstissään edes yhtä uutta oivallusta".

Juhani Holma kertoo hänkin seuranneensa huolestuneena kirkon saarna- ja sananjulistuskulttuuria. Ongelma on hänen mielestään ensisijaisesti tyylissä, mutta tyylin ongelmat vuotavat helposti sisältöön.

– Retoriikan taju on hukassa. Joskus saarna on tajunnanvirtaa sen sijaan, että siinä keskityttäisiin tiiviisti ytimeen. Se tekee luterilaisen kirkon saarnoista esitelmämäisiä.

Holma ei toisaalta täysin allekirjoita Soinin luomaa jakoa ytimeen ja kehälliseen.

– On hyvä, että elävästä elämästä tuodaan tarttumapintoja. Kyllä saarnan pitää kestää se, että se parhaalla mahdollisella tavalla liitetään elämään.

"Ydin ei muutu, mutta tapa puhua siitä elää ajassa"

Homiletiikan eli saarnataidon kouluttajana Kirkon koulutuskeskuksessa työskentelevä Mika Aspinen kiittelee Timo Soinia siitä, että hän on pannut itsensä likoon julkaisemalla oman pääsiäissaarnansa. Ja kun Soinin kaltainen taitava kynänkäyttäjä kritisoi kirkon julistustyötä, sitä kannattaa Aspisen mielestä kuunnella.

Hän kertoo kuitenkin Juhani Holman tapaan vierastavansa Soinin luomaa vastakkainasettelua ytimen ja kehällisen välille.

– Soinin ajatukseen siitä, että julistuksessa tulisi keskittyä kristinuskon ytimeen, on sinänsä helppo liittyä. Erimielisyyttä siitä, pitääkö saarnan olla Kristus-keskeinen, ei saada aikaan. Mutta jos koko maailma on Jumalan luomaa, mikä sitten on kehällistä?

– Ydin ei muutu, mutta tapa puhua siitä elää ajassa. Yleensä kun joku sanoo, ettei kirkko keskity ytimeen, hän tarkoittaa, että ydintä ei sanoiteta sillä tavalla kuin hän toivoisi.

Aspinen muistuttaa, että saarnavuoro saattaa seurakuntatyössä tulla vastaan kymmeniä kertoja vuodessa. Silloin pappi joutuu miettimään, miten kristinuskon ydin puetaan sanoiksi siten, ettei pelkästään toisteta samoja sanoja.

– Saarna tulisi valmistaa niin, että siinä liitytään ytimeen ja myös siihen aikaan, jossa eletään. Kukaan ei väitä, että tässä oltaisiin erityisen hyviä, mutta ne, joille tehtävä on uskottu, ovat hyvin tietoisia tehtävän haasteellisuudesta. Siksi ajattelen, ettei kritiikki osu maaliin, Aspinen sanoo.

– Ydinongelma ei ole se, että papit eivät saarnaa Kristuksesta. Se olisi epäreilu väite. Pikemmin papit kipuilevat sen kanssa, miten sanoittaa viesti tuoreesti, merkityksellisesti ja puhuttelevasti.

Saarnan muotoon liittyvät ongelmat ovat hänen mielestään koko suomalaisen kulttuurin ongelmia. Puhetaidon opetusta on Suomessa ollut tähän asti vähän. Kehnoja puhujia löytyy niin kirkosta kuin muualtakin yhteiskunnasta.

– Jos nykymallinen saarna, tai mielikuva siitä, ahdistaa sekä pitäjää että kuulijaa, niin kyllähän meillä täytyy olla varaa kehittää sitä.

Nuorisossa lupaus paremmista saarnoista

Juhani Holma ja Mika Aspinen kehuvat molemmat nuoria pappeja.

– Olen kuullut monia nuorten pappien saarnoja, jotka ovat lähteneet evankeliumitekstistä ja haastaneet kuulijaa uskon ja elämän näkökulmasta. Nuoret ovat toivon merkki sananjulistamisen tilanteen parantumisesta, Holma sanoo.

Aspinen uskoo niin ikään tilanteen paranevan vähitellen, kun esiintymään tottuneet sukupolvet astuvat saarnastuoliin. Hän kertoo huomanneensa omien lastensa koulunkäyntiä seuratessaan, että puhetaidon opetus on tullut kouluihin.

Saarnaa valmistelevia kollegoitaan Juhani Holma kehottaa keskittymään yhteen teemaan ja pyrkimään kuulijoiden kanssa dialogiin. Aspinen toivoo saarnan valmistelijoilta intoa ja rohkeutta.

– Ole liikkeellä omalla persoonallasi. Saarnaamisessa saa olla erilaisia tyylejä. Innostuneisuus tekstiä kohtaan välittyy myös kuulijoille. Jos tekstissä on ollut jokin haastava kohta, sekin saa näkyä, Aspinen sanoo.

– Yksittäisiä taikakeinoja tai patenttiratkaisuja saarnan valmistamiseen ei ole. Jos olisi, ne olisi varmaan jo julkaistu.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Tuomasmessun perustajat peräävät rohkeutta – "Hyvä vaan, että kirkkokansa kohisee", Olli Valtonen sanoo lehdessä

Ulkoministeri Soini pääsiäissaarnansa palautteesta: "Jos osataan vielä saarnata, on myös kuulijoita"

"Kirkon tehtävä ei ole mukautua vaan auttaa perille" – Timo Soini piti pääsiäissaarnan blogissaan

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

14 kommenttia

  • Politiikassa on ajatus: Pääasia, että puhutaan, sisällöllä ei niin väliä. Jokainen äänestää nimeä, jonka muistaa jostain yhteydestä, silloin on tärkeää, että muistaa.

    Hengellisyyteen viittaavat asiat pitäisi olla erilaisia. Vuoden jokaiselle sunnnuntaille ja pyhäpäivälle on tekstit ja niitä käytetään. Kysymys on kai siitä, että jos Raamatun kohta on vain niinkuin avaus-sanat ja sitten puhutaan muusta, niin se ei ole kristillistä ja harvoin myöskään kiinnostavaa. Eikö saarnan valmistelu lähde rukouksesta sen sanankohdan äärellä, joka on käsikirjassa. Ainoa kysymys Herrallemme: Mitä tahdot tänään puhua tämän kohdan yhteydessä!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Entinen puoluejohtaja ja hevosmies Timo Soini osaa tuon retoriikan, jolla nakellaan täkyjä valistumattomalle rahvaalle. Hänen uskonnollisia saarnojaan on turha ylistellä, kyllä Timo osaa tälläkin saralla kosia kuulijoitaan. Että hän kehtaa, ja kyllä kehtaakin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Joo, vähän ihmetyttää, miksi näihin Soinin täkyihin kukaan viitsii tarttua. En tunne Suomen poliittisesta historiasta pahempaa takinkääntäjää kuin Soini. Lupasi ennen vaaleja olla köyhien puolella ja kun vaalien jälkeen pääsi hallitukseen, otti ensimmäiseksi sairailta ja jakoi lisää rikkaille.

      Soinin kirjoitus Juudaasta oli mauttomuuden huippu.

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005252617.html

      Omantuntonsa paatumisen mekanismin Soini paljastaa itse:

      “On tullut tehtyä ja sanottua kaikenlaista ja syntiä on tullut tehtyä, mutta sen saa anteeksi. Siinähän koko juonen ydin on.”

      Opilla on merkitystä. Katolinen oppi ja Ut:n oppi asuvat eri talossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    “Retoriikan taju on hukassa. Joskus saarna on tajunnanvirtaa sen sijaan, että siinä keskityttäisiin tiiviisti ytimeen.”

    Mooses oli niin huono puhumaan, että hänen veljensä Aaron toimi puhujana hänen puolestaan. Paavalin puhe ei kuulijoiden mukaan ollut minkään arvoista, heikkoa.

    Uskonnot tarvitsevat karismaattisia puhujia. Epäilen, ettei Jumalalla ole kovin paljon käyttöä heille. Mihin Jumala tarvitsisi edes loistavia puhujia? Uskonnot, kirkot, toki tarvitsevat, koska ne kamppailevat keskenään maailman tarjoamasta elintilasta, perimmiltään vallasta.

    Loistavat puhujat, niin uskonnolliset kuin poliittiset helppoheikit, ovat pääsääntöisesti egonsa lumoissa. Apostolin sanoin lihansa vallassa.

    Koskettivimmat “saarnat” olen kuullut “heikoilta” julistajilta, jotka takeltelevat sanoissaan eikä puheesta löydä etukäteen rakennettua kehystä. Heillä on sanoma, kun heikkoudestaan huolimatta sen sydän arkana tuovat esiin.

    Arvostetaan sitä, mikä on väärentämätöntä luterilaisuutta, sekoittuneena suomalaiseen luonteeseen. Katolisuuden matkimisessa on menty muutenkin liian pitkälle eikä se kuitenkaan ole estänyt kirkon jäsenkatoa. Ehkä se on jopa kiihdyttänyt eroamista. Sitä enemmän tunnen itseni vieraaksi luterilaisuudessa, mitä enemmän on plagioitu katolisuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ajeltiin kotiin vaimon kanssa ja oltiin juuri kuunneltu ylipitkä saarna. Muistettiin siitä ensimmäinen kertomus, kumpikin. Mitään muuta ei mieleen jäänytkään. Olisiko niin, että jos saarnaaja keskittyy yhteen aiheeseen, niin kuulija kokee sen tärkeänä. Jolloin se myös painuu mieleen. Hyppelehtiminen aiheesta toiseen kertoo kuulijalle sen, ettei ne asiat ole merkityksellisiä. Joten ne voikin unohtaa. Selittäisiköhän tuo sitä, ettei useinkaan kirkosta poistuessa, muista mitä saarna edes käsitteli.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Eikös ne mahda olla noin kymmenen minuutin saarnoja nykyään kirkoissa, mitä sisältänevätkin sitten.

    Jeesus auttoi ihmisiä aikalailla lyhytpuheisesti Raamatun mukaan, toisaalta voi kyllä kysyä, mihin meillä on niin kova kiire lepopäivisinkin, jos saarnan sopiva kesto on se kymmenisen minuuttia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Kun vanha pappi saarnaa samalla nuotillaan sanomatta mitään olennaista, niin kyllä siinä kymmenminuuttisessakin on puolet liikaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Pentti Korhonen :”Kun vanha pappi saarnaa samalla nuotillaan sanomatta mitään olennaista, niin kyllä siinä kymmenminuuttisessakin on puolet liikaa.”

      Mikä olisi olenneaista? “Herstoryko”, joka lyttäisi Raamatun vain patriarkaalisena epäolennaisuutena?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Annetut aiheet tuttuakin tutummista kuluneista tekstipätkistä ovat vuosisatojen aikana sadoissa tuhansissa saarnoissa niin loppuunkaluttu, että sääliksi käy pastoria joka kuvittelee keksivänsä tai yrittää keksiä niistä jotain oikeasti uutta sanottavaa puhumattakaan kokonaan uusista näkökulmista,joista käsin tekstin selittäminen on pappislupauksessa jopa kielletty. Laiskimmat luultavasti kaivelevat arkistoista ikivanhoja saarnoja ja hieman tekstiä modernisoiden ja muunnellen adoptoivat ne omikseen..

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Saarnan tulisi välittää kuulijoilleen jotakin olennaista päivän tekstin sanomasta. Jotta näin voisi tapahtua, olisi toisaalta avattava tekstin merkitystä selittämällä, mitä se on tarkoittanut kirjoittamisaikanaan ja toisaalta avattava tekstin herättämiä virikkeitä nykykristityn elämään. Saarna voi sisältää lakia, ts. Jumalan sanasta nousevia elämänohjeita, mutta aina sen on sisällettävä myös evankeliumia, siis Jumalan armolupauksia. Kaikki tämä pitäisi pystyä tekemään niin, että sekä satunnainen kirkossakävijä että vakiokävijä saavat jotakin ajattelemisen aihetta. Ehkäpä olisi ideaa myös siinä, että jumalanpalveluksen jälkeen ainakin silloin tällöin voisivat halukkaat jäädä papin kanssa keskustelemaan saarnan pohjalta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Keravalla systeemi oli jonkin aikaa. Keskusteltiin saarnan pohjalta, mutta aina ei tainnut itse saarnaaja olla paikalla. Ei se taida oikein toimia, jos toinen pappi sen keskustelun vetää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Kävin kirkossa joka sunnuntai viisi vuotta. Lopetin, kun papit pitivät samat saarnat vuodesta toiseen. Näkivät, että asiakkaat olivat ne samat. Älyllistä laiskuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti