”Matti Väisänen on piispani ja meitä on monta”

Keminmaan seurakunnan seurakuntapastori, Paavalin synodin puheenjohtaja Johan Helkkula sanoo pitävänsä hengellisenä esipaimenenaan Luther-säätiössä toimivaa piispaa Matti Väisästä eikä Oulun hiippakunnan piispaa Samuel Salmea. Helkkulan mukaan kirkossa on muitakin pappeja, jotka eivät koe hiippakuntapiispoja hengellisiksi esipaimenikseen.

Naispappeuden vastustamisessa profiloitunut kirkollinen järjestö Paavalin Synodi pitää perinteisen Paastonajan kirkkopäivänsä huhtikuun puolivälissä Helsingissä Evankelisella opistolla Pyhän sydämen kappelissa.

Päivillä luterilaisten pappien kanssa on sulassa sovussa myös Luther-säätiön edustus. Säätiön vs. dekaani Esko Murto avustaa messussa ja päätösjuhlassa puhuu Luther-säätiössä toimiva piispa Matti Väisänen. Paavalin synodin puheenjohtajan Johan Helkkulan mukaan säätiöläisiä on ennenkin ollut mukana.

- Tunnustusrintama on laaja keskustelufoorumi. Paastonajan päivät järjestää Paavalin synodi. Synodin keskeinen ajatus on, että Raamattu ja tunnustus ovat ne lähteet, joista kirkon oppi ja elämä ammennetaan. Ne ovat piispojen ja piispainkokouksen yläpuolella, Helkkula sanoo.

Paastonajan päivien teemana on Mieheksi ja naiseksi. Helkkulan mukaan paino on nykyisessä kirkollisessa ilmastossa, jossa on muun muassa hyväksytty rukous parisuhteen rekisteröineiden puolesta, sanalla ”ja”.

”Olemme siirtyneet piispattomaan aikaan kirkossa”

- On ilo, että hän tulee. Hän on meidän piispamme, Helkkula lausahtaa spontaanisti, kun häneltä kysyy Väisäsen läsnäolon syistä päivillä.

Mitä Keminmaan luterilaisen seurakunnan seurakuntapastorina työskentelevä Helkkula tällä tarkoittaa? Hän jatkaa pitävänsä säätiössä toimivaa Matti Väisästä hengellisenä esipaimenenaan.

- Kirkossa on monia kaltaisiani. On hyvin herkkä paikka lähteä asiasta julkisesti kovin paljon sanomaan. Toiset sanovat sen vahvemmin. Toiset kaikessa hiljaisuudessa elävät todeksi sitä, että voivat kokea hengen yhteyttä hänen kanssaan.

- Olemme siirtyneet ”piispattomaan” aikaan kirkossa. Sen jälkeen on saatu Luther-säätiön ja Missionsprovinsenin kautta piispa. Hyvin laajasti myös ihan tunnusrintamakentässä ja herätysliikkeiden kentässä olevat ajattelevat, että hengellistä yhteyttä ei ole luterilaisen kirkon piispojen kanssa. Todellinen paimenen ääni kuuluu Matti-piispalta, Helkkula väittää.

Helkkula kertoo pitävänsä hallinnollisena esimiehenään Oulun piispaa Samuel Salmea, mutta siis hengellisenä esipaimenenaan Matti Väisästä.

- Olemme alustavasti Matin kanssa keskustelleet tästä asiasta. Käytännössä ajatus on se, että koen hänet sielunhoitajaksi, hengelliseksi tukijaksi ja esirukoilijaksi. Hänessä ilmenee myös ykseyden ja yhteyden virka. Hän edustaa sitä uskoa, mitä Raamattu ja tunnustus edustaa.

Aiemmin myös luterilaisen kirkon pastori, Luther-säätiöstä virkavapaalla oleva dekaani Juhana Pohjola on kertonut pitävänsä Matti Väisästä kaitsijanaan hengellisessä mielessä.

Luterilainen pappi Matti Väisänen vihittiin Missionsprovinsenin piispaksi palvelemaan Luther-säätiössä maaliskuussa 2010. Elokuussa samana vuonna hän menetti pappisvirkansa luterilaisessa kirkossa.