Mielipide: Pappisvirka on avattava myös siihen päteville vapaaehtoisille

Papinpaita

Seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä vihittiin diakonian virkaan Oulussa toukokuussa. Asiasta kertovassa Kotimaan (6.6.) jutussa kirkkohallituksen asiantuntija Titi Gävert totesi, että soisi mahdollisen vihkimyksen myös aktiivisesti vapaaehtoistyötä tekeville teologeille. Gävert osui ajatuksessaan naulan kantaan. Pappisvirka on kirkossamme viipymättä avattava myös siihen päteville vapaaehtoisille.

Seurakunnissa ja järjestöissä toimii useita teologeja, jotka eivät ole virka- tai työsuhteessa eivätkä nosta palkkaa. Oman työn ohella työskentelevien lisäksi kyse on esimerkiksi tuoreista teologian maistereista, jotka ovat vielä vailla ensimmäistä työpaikkaansa. He ovat opintojensa aikana saaneet kutsumuksen papin työhön ja seuraavat nyt kutsumustaan seurakunnan vapaaehtoisina esimerkiksi jumalanpalveluksissa, rukous- ja raamattupiireissä ja diakoniatyössä.

***

Olen seurannut vierestä, kuinka teologiystäväni ovat käyttäneet viikossa tuntikausia jumalanpalvelusyhteisön kehittämiseen sekä sen vapaaehtoisten rekrytointiin ja kouluttamiseen. He ovat vastanneet laitoshartauksista, järjestäneet tapahtumia ja valmistelleet saarnoja. Päivänselvästi hengellistä työtä tekevät teologit eivät kuitenkaan ole kelvanneet hiippakuntien ordinaatiokoulutukseen.

Toisin on niiden teologien laita, jotka on palkattu asiantuntijatyöhön Kirkkohallitukseen, yliopistoon tai järjestöihin: viimeisen parin vuoden sisällä piispamme ovat vihkineet papeiksi muun muassa yhteys-,
 projekti- ja kirkollisen työn koordinaattoreita, teologian opettajia, ammattiliiton järjestökoordinaattorin ja radiotoimittajan. On vaikea ymmärtää, miksi seurakuntatyötä tekevät teologit jäävät vaille vihkimystä, kun keskushallinnon asiantuntijat ja yliopisto-opettajat sen saavat.

***

Mitään todellisia esteitä vapaaehtoisten teologien pappisvihkimykselle ei ole. Heidät on jo opintojen aikana todettu päteviksi kirkon virkaan. He ovat tehneet seurakuntaharjoittelun ja soveltuvuustestit sekä usein jo käyneet piispan juttusilla.

Mitä sitoutumiseen tulee, on hyvä muistaa, että tällä hetkellä elämänmittaiseen pappisvirkaan vaaditaan vain kuuden kuukauden työsuhde. Vapaaehtoiset taas olisivat jo osoittaneet sitoutumisensa ennen kuin seurakunta tai järjestö heidät vapaaehtoisina virkaan kutsuisi.

Tulevaisuudessa kirkolla tuskin on varaa maksaa palkkaa kaikille papeilleen. Maailman mittakaavassa palkallinen työsuhde vihkimyksen edellytyksenä näyttäytyy jo nyt kummajaisena. Onkin asennemuutoksen aika: pappeja tulee vihkiä kirkon palvelukseen, ei sen palkkalaisiksi.

Saara-Maria Pulkkinen

informaatikko

Turku

***

Kuva: Olli Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.