Mikko Harjunpää hymyilee vastoinkäymisistä huolimatta

Ääni puhelimessa hymyilee. Kuin olisimme vanhoja tuttuja.

– Totta kai. Tervetuloa! Mikko Harjunpää vastaa kysymykseen, saako häntä tulla haastattelemaan kotiin Espooseen.

Harjunpään vaimo, sairaalapastori ja joogaopettaja Heli Harjunpää tuo pöytään smoothiet: kolmea hedelmää, soijamaitoa, kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeniä.

Voimajuomaa paksulla pillillä imeskellessään Mikko Harjunpää kertoo hiljattain ilmestyneestä soololevystään. Se oli pitkään hautunut unelma. Hän antoi bändille nimeksi ”Harjunpää ja Hyvät Ystävät”. Kannessa hymyilee onnellinen mies.

– Levyn tekeminen 22 vuoden tauon jälkeen oli kuin uinahtaneen identiteetin herättelyä. Ammattimuusikkoystävät lähtivät mukaan pihalla olevan vanhan soittajan juttuun.

Edelliset albumit Harjunpää teki perustamansa gospelbändi A&O:n ja Harjunpää orkesterin kanssa. Se oli aikaa, jolloin hän työskenteli nuorisotyönohjaajana Espoon Olarin seurakunnassa.

***

Levyn nimikappale Katseessa kaunis maailma on ylistys pitkälle liitolle ja nuoruuden vaimolle, jonka hiuksissa hehkuu hopeaa.

Kun Bassoradion DJ Hiihtopipo kuuli bändin ja levyn nimen, hän irvisti ja sanoi: ”Voiko juustoisempaa enää olla.”

Artisti tunnustaa, että onhan levyssä paatosta, mutta mitäs siitä.

– Isot tunteet ja rakkaudellisuus ovat hienoja asioita, vaikka ne ovat toisten mielestä korneja kliseitä. Realismin haluan kuitenkin säilyttää, Harjunpää sanoo.

Levyllä realismi näkyy hänen mielestään siinä, että rakastavaiset kuluvat vanhoiksi myös auringonpaisteen ja suolaisten suukkojen keskellä.

– Yltiöpositiivisuutta haluan karttaa. Näille kilometreille päässyt mies on jo nähnyt varjonsa.

Viime vuoden keväällä duuri oli hakusessa. Kun Radio Nova myytiin ja Mikko Harjunpää irtisanottiin musiikkipäällikön tehtävästä, elämä meni kunnolla mollin puolelle. Hän oli ollut osa Novan tarinaa melkein alusta asti, 18 vuotta, ja rakasti työtään.

– Meitä oli iso joukko, joille Nova oli enemmän kuin työpaikka. Olimme olleet mukana rakentamassa kaupallisen radion menestystarinaa.

Harjunpää alkoi haistaa vaaran merkkejä jo ennen kuin saksalainen Bauer Media osti Novan. Menestyksen edellytykset ‒ tutkimus, markkinointi ja kehittäminen ‒ eivät enää olleet ytimessä. Harjunpää tiesi, mitä se tarkoitti.

Uusi omistaja kutsui kahvihuoneesta jokaisen työntekijän vuorollaan keskusteluun. Kolme neljästä tuli huoneesta ulos irtisanottuna.

– Se oli vahva syrjään siirtämisen ja hylätyksi tulemisen kokemus.

***

Harva ajattelee, että kaupallisen radiokanavan musiikkipäällikön työ voi olla kutsumusammatti. Mikko Harjunpää koki sen niin.

– Ihminen ajaa töistä kotiin ja kuuntelee matkalla radiota. Perillä hänellä on tunne, että asuntolaina on pienempi ja puoliso ihanampi kuin matkan alussa. Tämä oli minun tavoitteeni.

Musiikkipäällikön työ oli ajan hengen haistelua. Hän oli siinä hyvä. Hän havaitsi jo kauan sitten myös media-alaa lähestyvän syvän murroksen. Alanvaihto tulisi eteen monelle.

Hän ryhtyi valmistautumaan. Hän opiskeli työnohjaajaksi ajatuksenaan siirtyä jossakin vaiheessa vuorovaikutustaitoja tarjoavaan koulutusbisnekseen.

Kun Mikko Harjunpää heräsi ensimmäiseen aamuun, jolloin vanhalle työpaikalle ei enää tarvinnut lähteä, olo oli silti karu. Hän ajoi Kehä ykkösen varteen huoltamoon lounaalle, katseli muita siellä istuvia ikäisiään ukkoja ja ajatteli, että tämmöistä on nyt sitten työttömän elämä.

– Mietin, että tuleeko minusta myöhäistä keski-ikää käyvä mies, jolle ei ole enää käyttöä ja joka ripustautuu vaimoonsa.

Lounaan ääressä hän kävi läpi surua siitä, että yhteinen elämä entisten työkavereiden kanssa oli loppu.

– Olin hämmentynyt ja mietin, miten minulle voi käydä näin.

***

Seuraavana päivänä hymy palasi. Hän luki päivän lehdestä kirjoituksen, jonka mukaan yli 50-vuotiaista työttömistä 20 prosenttia työllistyy uudelleen.

– Kaksi kymmenestä on iso määrä. Päätin olla tuossa joukossa.

Tytär oli vinkannut Harjunpäälle valmennus- ja kuntoutusalan yrityksestä, joka voisi olla isälle ”tosi siisti” työpaikka.

– Lähetin toimitusjohtajalle sähköpostin ja kerroin, että haluaisin heille töihin. Hän vastasi, että soitellaan huomenna.

Toisen tapaamisen jälkeen Harjunpäälle ehdotettiin vakituista työsopimusta ja paikkaa johtoryhmässä. Yrityksen kotisivuilla hänellä on tietenkin levein hymy neljän johtajan rivissä.

***

Mikko Harjunpää on kotoisin Kokkolasta kuusilapsisesta työläiskodista. Vanhemmat arvostivat kulttuuria ja armollista kristillisyyttä. Isällä oli tanhupiiri, äidillä Siionin kanteleen seurat ja lapsilla rokkibändit.

– Isä suukotteli, halaili ja taputteli äitiä, mikä ei ollut 1920-luvulla syntyneiden kesken kovin tavallista.

Harjunpää muistaa isänsä iltaisin tahtoneen vaimoaan viereensä, kun tämä olisi vielä kukkunut tehden lapsille ja heidän kavereilleen iltapalaa. Kun kamarista kuului ”Nyt nukkumhan!”, Mikko tiesi, että vanhemmat olivat toisilleen muutakin kuin lastensa isä ja äiti.

Hän uskoo, että lapsuudenkodin lämmin ilmapiiri saattaa olla yksi syy herkkään hymyyn.

– Olen meinannut saada nuorena jopa turpaan, kun mulla oli kuulemma hirveä smaili päällä.

Voi hymyileminen olla geneettistäkin, Harjunpää pohtii. Halsualta kotoisin olevalla isällä oli tapana hymyillä paljon.

Kotiseudun ilmapiiri vaikuttaa tietenkin myös. Keskipohjanmaalla maa on viljavaa. Siitä nousi keskipohjalainen hyvä itsetunto, kuitenkin ilman eteläpohjalaista uhoa ja mahtailua.

***

Vaikka asiat olivat Kokkolassa 60-luvulla hyvin, nykyisin monia pelottaa. Donald Trump astui perjantaina virkaansa Yhdysvaltain presidentiksi. Voi voi, mitähän siitäkin tulee! Eikö Harjunpään hymy nytkään hyydy?

– Yhtä paljon pelättiin Reagania kuin nyt Trumpia. Ikä tuo perspektiiviä. Kohut nousevat ja laskevat. Enemmän olen tekemisissä perheenjäsenten ja naapureiden kuin Trumpin kanssa. Koetan tulla heidän kanssa toimeen, Harjunpää palauttaa pallon.

Hän syö paljon kasvisruokaa, kierrättää ja kantaa muutenkin vastuuta luomakunnasta mieluummin kuin murehtii maailman tilaa. Murehtimisen lisäksi Harjunpää yrittää pysyä erossa pahantahtoisuudesta.

– Vältän hyvällä omallatunnolla ihmisiä, jotka ovat pahantahtoisia, ahneita ja välinpitämättömiä.

He ovat kuin mustia aukkoja, jotka vain imevät energiaa.

***

Perheen yhteinen etu ja parisuhde ovat olleet Mikko Harjunpäälle periaatteessa aina työtä ja omia tekemisiä tärkeämpiä. Joskus arvot kuitenkin pyörähtävät salakavalasti ympäri. Oma status, brändi ja jääräpäinen yrittäminen menivät huomaamatta edelle.

– Rakensin meille yötä päivää omakotitaloa, mutta unohdin kysyä perheeltä, haluavatko he asua siinä.

Harjunpäästä tuntui, että onni ja tyytyväisyys olivat koko ajan askeleen päässä: ”Jos sinä Heli olisit vähän erilainen, jos meillä olisi vähän parempi talo, jos olisimme lomalla, silloin elämä olisi hyvin.”

Anthony de Mellon teos Havahtuminen auttoi Harjunpäätä oivaltamaan, että se mitä hänellä on nyt, on aivan tarpeeksi.

Myös hengellisyydessä hänelle on tärkeää, ettei ihmiseltä Jumalan nimessä vaadita mitään. Hän kävi herätyshenkisen rippileirin, jossa uskovainen poika kumautteli ruokakelloa merkiksi vapaaehtoisen rukoushetken alkamisesta. ”Kenelle tuomion kellon soivat”, poika huuteli varoitukseksi niille, joita ei haluttanut osallistua.

– Lohdutin toisia ja sanoin, etteivät kaikki kristityt ole tämmöisiä.

***

Siihen asti Mikko Harjunpää oli ajatellut ryhtyvänsä taiteilijaksi, mutta nyt hän päättikin lähteä töihin kirkkoon.

– Minulla oli käänteinen missio. Olin 13 vuotta nuorisotyönohjaajana Olarin seurakunnassa. Koko ajan johtotähtenä oli se, että emme voi ihmisen ulkopuolelta määritellä kenenkään arvoa Jumalan silmissä.

Harjunpää ei koskaan ajatellut olevansa jonkun ideologisen joukon työntekijä, vaan kaikkia hänen seurakuntansa alueella asuvia nuoria varten.

– Jumala rakastaa jokaista nuorta. Kaikki ihmiset ovat sen arvoisia, että osoitamme heille arvokkuutta. Missä rakkaus toteutuu, siellä on Jumala.

Kuva: Jukka Granström

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***