Mitä herätysliikkeissä ajatellaan alkoholista?

Alkoholihaitat aiheuttavat Suomessa laskutavasta riippuen 4–14,5 miljardin kustannukset vuodessa. Kirkko ja herätysliikkeet ovat hiljaisia tämän kansallisen tragedian äärellä. Miksi, kysytään Kotimaan arkistojutussa.

Kirkkojen suhde alkoholiin on perinteisesti ollut mutkaton. Seurakunta kokoontuu sunnuntaisin ehtoolliselle nauttimaan leipää ja viiniä. Uskonpuhdistaja Martti Lutherin kotona pantiin Käthe-rouvan johdolla olutta ja luostareissa on tuhatvuotiset perinteet oluen, viinin ja liköörin valmistuksessa. Myös Valamon luostarissa valmistetaan viiniä, likööriä ja viskiä.

Suomeen alkoi virrata 1800-luvulla Lapin lestadiolaisuus ja eurooppalainen vapaakristillisyys, joiden opetuksiin kuului täysraittiuden ihanne. Syntyi kristillinen raittiusliike, joka valisti kansaa ja pyrki vaikuttamaan alkoholilainsäädäntöön. Rukoilevaisuuden isä Henrik Renqvist kirjoitti 1830-luvulla tunnetun teoksen Viinan kauhistus.

Pappien enemmistö vastusti aluksi raittiusliikettä. Se oli heidän mielestään epäilyttävää yhdistystoimintaa, ja mikä pahinta, pönkitti omavanhurskautta.

Helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainio järjesti vuonna 1980 keskiolutmarssin, jossa vaadittiin oluen myynnin palauttamista Alkoon. Kirkollisista piireistä mukana oli lähinnä viidesläisiä.

Lestadiolaisen liikkeen lisäksi viidesläisyys on ollut viime vuosikymmeninä ainoa kirkon herätysliike, joka on pitänyt julkisesti ääntä täysraittiuden puolesta. Onko tämäkin ääni hiipumassa?

Tutkimuspäällikkö Pekka Lund kristillisen päihdetyön keskusjärjestöstä Sininauhaliitosta tahtoisi selvittää tämän. Hän haluaisi myös tutkia, kuinka paljon luterilaisessa kirkossa ylipäätään on sellaisia jäseniä, jotka ovat uskonnollisista syistä täysraittiita. Absolutisti ja luterilainen on Suomen, Ruotsin ja Norjan ulkopuolella melko tuntematon yhdistelmä.

Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistyksen puheenjohtaja Viljo Juntunen pitäisi ainakin laskea mukaan Lundin tilastoon. Hänen johtamansa yli 100 000 kannattajan liike on täysraittiuden kannalla.

– Alkoholi turmelee ihmisiä, aiheuttaa väkivaltaa, rikollisuutta ja särkee avioliittoja. Kohtuukäyttö on riski, koska käyttö voi kasvaa.

Juntunen nostaa esille Efesolaiskirjeen, jossa Paavali kieltää juopumisen: ”Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä.”

– Kymmenessä käskyssä ei ole yhtään käskyä, joiden rikkomiseen alkoholi ei vaikuttaisi.

Juntusen mielestä kristityn tulee ottaa oppia myös Paavalin ruokailukäytännöistä, joihin kuului heikon veljen huomioiminen. Paavali ei halunnut, että hänen oma vapautensa koituu heikomman lankeemukseksi ja jätti sen vuoksi epäjumalille uhratun lihan syömättä. Tätä periaatetta voi soveltaa myös alkoholiin.

– Emme me pysty emmekä tahdo vahtia ihmisten elämää. Tämä on omantunnon asia, mutta näin me opetamme, Viljo Juntunen sanoo.

Elämäntyönsä viidesläisissä järjestöissä tehnyt teologian tohtori ja valtiotieteen maisteri Raimo Mäkelä on ollut koko elämänsä absolutisti. Aluksi hän kieltäytyi alkoholista yleiseettisistä syistä. Myöhemmin täysraittius on saanut myös teologisia perusteluja.

– Annoin vuonna 1947 ensimmäisellä luokalla raittiuslupauksen. Olen pitänyt siitä kiinni. Olen täysraitis, koska olen ihminen ja kristitty. Raamattu puhuu paljon alkoholista ja sen käyttämisen ongelmallisuudesta ja ainakin tietystä synnillisyydestä.

Mäkelä pitää alkoholista kieltäytymistä hyödyllisenä myös siksi, että se on varma tapa välttyä alkoholisoitumiselta.

– Koskaan ei voi tietää, miten alkoholin käytön aloittava henkilö suhtautuu siihen fysiologisesti ja psykologisesti.

Mäkelä muistaa, että arkkipiispa Ilmari Salomies suositteli papeille pidättyväisyyttä, koska heidän ei ollut viisasta vahvistaa seurakuntalaistensa alkoholinkäyttöä omalla esimerkillään.

Raamatusta ei voi löytää täydellistä alkoholista kieltäytymisen vaatimusta, mutta se kieltää humaltumisen.

– Humalatilaa ei voi puolustella Raamatulla, vaikka Uudessa testamentissa käytettiin ruokajuomana vedellä laimennettua viiniä, Mäkelä sanoo.

Kun Jeesukselle tarjottiin ristillä huumaavaa ainetta kipujen lievittämiseen, hän kieltäytyi ottamasta sitä, vaikka hän otti kyllä janoonsa hapanviiniä.

– Jos Vapahtaja kohtasi syntien rangaistuksen ilman huumausta, miksi minun pitäisi etsiä omiin ongelmiini päihtymistä. Humala on aina valhetta, Mäkelä pohtii.

Se viidesläisyys, jonka Mäkelä tuntee, on pidättäytynyt alkoholin nauttimisesta kokonaan.

– Monet hengenheimolaiseni asennoituvat kuten minä, vaikka toiset ovat lieventäneet kantojaan.

Kapeassa ja kärjistyneessä herätysjulistuksessa tunnistettiin takavuosina vain kaksi syntiä, juoppous ja haureus. Mäkelä arvelee, että tämä lähihistorian varjo jarruttaa alkoholiasian esille ottamista nykyisessä julistuksessa.

– Maailmallisuudesta ei enää puhuta synnin ilmenemismuotona. Vahva alkoholinkäyttö on maailmallista.

Mäkelän mukaan uskova ihminen pyrkii elämään oikein ja hyvin, ja sellaiseen elämään alkoholista pidättäytyminen sopii hyvin.

Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) kotimaantyön johtaja Markku Niemelä pitää Paavalin neuvoja Tiitukselle hyvänä lähtökohtana, kun puhutaan evankelisen kansan suhteesta alkoholiin.

Paavali kirjoittaa: ”Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.”

– Olemme herätysliikkeemme isiltä ja äideiltä saaneet perinnöksi Paavalin ohjeen, että uskovan ihmisen on hyvä vaeltaa ”evankeliumin arvon mukaisesti”. Emme suosittele nuorille emmekä aikuisille alkoholin käyttöä emmekä mitään muitakaan päihteitä, Niemelä muotoilee.

Hänen mukaansa päihteettömyys on esillä muun muassa Sleyn rippikouluissa, nuorten toiminnassa ja opiskelijatyössä.

– Rohkaisemme nuorisoa kulkemaan terveesti vastavirtaan ajan henkeä vastaan. Jumalan sana antaa elämänvaellukseen terveelliset arvot ja myös voiman vaeltaa sanan mukaan, Markku Niemelä sanoo.

Lähetyshiippakunnan joukoissa on entisiä viidesläisiä vaikuttajia, mutta viidennelle liikkeelle tyypillinen kielteinen suhtautuminen alkoholiin ei ole siirtynyt heidän mukanaan uuteen yhteisöön.

Lähetyshiippakunnan Oulun pappi Janne Koskela nostaa esille Lutherin myönteisen suhtautumisen oluttuopilliseen. Keskiajalla olut oli sitä paitsi turvallinen juoma. Sen sijaan vesi saattoi olla pilaantunutta.

Koskelan mielestä alkoholin käyttö kuuluu ensimmäisen uskonkappaleen eli luomisen teologian alueelle.

– Raamattu ei kiellä alkoholinkäyttöä, sekin kuuluu Jumalan luomakuntaan ja voi Jumalan hyvien lahjojen tavoin tuoda iloa elämään. Hyvillä ja oikeilla asioilla tehdään syntiä, jos niitä käytetään väärin.

Myös Koskela nostaa esille Uuden testamentin kiellon juopua viinistä. Kristitty ei voi olla juomari, eikä varsinkaan seurakunnan paimen.

– Kun alkoholia käytetään juopumistarkoituksessa, on lipsahdettu väärinkäytön puolelle. Mikään hengellinen liike ei kuitenkaan voi täsmälleen määritellä toisen puolesta, kuinka monta alkoholiannosta tämä tarkoittaa käytännössä.

– Itse pysyttelen yhdessä, ja sitä suosittelen muillekin.

Koskela muistuttaa, että säännöllinen alkoholinkäyttö on terveydelle haitallista myös silloin, kun siitä ei päihdytä.

– Päivittäin nautitut iltakaljat ja päivällisviinit kuormittavat elimistöä. Ne näkyvät vyötäröllä aivan varmasti, vaikka humalassa ei hilluttaisikaan.

Hallinnan ja rakkauden periaate ovat Koskelan mielestä hyviä suunnannäyttäjiä alkoholin suhteen. Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta en saa antaa minkään hallita itseäni."

– Jos alkoholi pyörii jatkuvasti mielessä tai juomiseni on toiselle lankeemukseksi, minun on parempi pidättäytyä. Seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa pitäisi olla selvä peli – vesi- ja maitolinja, Janne Koskela toivoo.

Heränneen kansan keskellä eletään Lutherin elämäniloisessa hengessä, vaikka joitakin alkoholista kokonaan kieltäytyviä liikkeessä on, arvelee Herättäjä-yhdistyksen Etelä-Savon ja Kymin aluesihteeri, pastori Urpo Karjalainen.

– Ruokaviini ja olut kuuluvat Jumalan hyviin lahjoihin. Ajattelen Lutherin tapaan, että kristinusko on leivän ja viinin uskonto.

Karjalaisen mielestä tämä ei kuitenkaan tarkoita juopottelun kulttuuria.

– Kunkin omalle vastuulle jää, missä rajat kulkevat. Ongelmien vuoksi alkoholinkäyttöä ei pidä mennä kokonaan kaikilta kieltämään.

Karjalainen ei tekisi juomisen rajoista missään määrin hengellistä kysymystä.

– Alkoholin käytön rajat kuuluvat kansansivistykseen ja terveydenhuollon puolelle.

Entä Paavalin juopumiskielto?

– Tämä on intiimi asia heränneitten parissa. Vanhan ja Uuden testamentin tulkinnan ydin on evankeliumissa, Karjalainen vastaa.

Hänen mukaansa alkoholinkäytöstä ei aikuisten kesken juuri puhuta, vaikka nuorisotyön piirissä sitä ei suvaita lainkaan.

– Herättäjä-yhdistyksen nuorisotyö on täysin raitista.

Liikkeen isä Paavo Ruotsalainen on kuitenkin heränneille alkoholin suhteen ristiriitainen esikuva. Ruotsalainen piti vastenmielisenä ulkokultaisuutta ja pintasileyttä, joilla haluttiin näyttää muille, että oltiin pelastuksen arvoisia.

– Hempiä ja mielikielinen muotojumalisuus oli Paavolle kauhistus, ja siitä irti sanoutuakseen hän tarttui myös viinapulloon, Urpo Karjalainen kommentoi.

Sininauhaliiton tutkimusjohtaja Pekka Lund toivoo, että kaikki herätysliikkeet ja koko kirkko uskaltaisivat keskustella alkoholista.

Lund ihmettelee, miksi päihdeteologia ja päihdepolitiikka näyttävät kiinnostavan herätysliikkeitä ja kirkkoa kovin vähän, vaikka päihteiden runsas käyttö on kiistatta Suomen suurimpia ongelmia.

Vuonna 2005 kirkko julkaisi päihdestrategian Kirkon suhde alkoholiin. Siinä keskeisiä asioita olivat nuorten valistaminen ja päihteiden ongelmakäyttäjien auttaminen.

Lundin mielestä on ihan selvää, että suomalaisten alkoholin kokonaiskäyttöä on pakko suitsia, koska sen aiheuttamat kustannukset ja kärsimykset ovat niin suuret.

– Kestävyysvaje Suomessa loppuisi, jos meillä ei olisi alkoholihaittoja, Lund haastaa.

Myös sisäministeriössä on koottu yhteen karuja lukuja. Alkoholihaitat maksavat yhteiskunnalle 14,5 miljardia euroa vuodessa. Suuri osa poliisitoimen voimavaroista menee humalan seurauksien hoitamiseen. Alkoholi aiheuttaa vuodessa 2000–3000 ennenaikaista kuolemaa. Neljännes tehohoidon paikoista täyttyy potilaista, jotka tarvitsevat hoitoa johonkin Alkoholin aiheuttamaan ongelmaan.

Miksi näistä luvuista ei voida keskustella yhteiskunnassa rauhallisesti? Pekka Lund katsoo Panimoliiton suuntaan.

– Ongelma ei ole Panimoliitossa, joka varmaan tekee hyvin sitä mitä sen pitääkin. Ongelma on siinä, millaisen painoarvon Panimoliitto saa poliittisessa päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. Se hallitsee julkisen keskustelun paremmin kuin muut toimijat, esimerkiksi kristillinen raittiusliike.

Lundin mielestä vika on mediassa, joka kysyy joka asiaan mielipidettä Panimoliitolta.

– Ongelma on ehkä myös yrittäjähenkisessä pääministeripuolueessa, joka mielellään kuulee Panimoliittoa näissä asioissa.

Lund toivoo, että kirkko ja herätysliikkeet toisivat keskusteluun uuden äänen.

– Suomi olisi erilainen maa, jos kirkko olisi käyttänyt saman verran energiaa päihdekysymykseen kuin se on käyttänyt seksuaalikysymyksiin. Kirkko on antanut vahvan panoksen yhteiskuntaan esimerkiksi saattohoidossa ja sairaalasielunhoidossa, mutta päihdekysymyksessä se ei ole onnistunut. Kirkolla ei ole päihdeteologiaa eikä se osaa sanoa asiasta oikein mitään, Lund arvostelee.

Hänen mielestään herätysliikkeilläkään ei ole ollut päihdepolitiikkaan viime vuosina juuri mitään annettavaa.

– Kristilliseltä kentältä on tullut vähän signaaleja, Pekka Lund sanoo.

Yhteiskunnallinen ulostulo raittiusasioissa tuntuu herätysliikeväestä vaikealta.

– Julkinen vaikuttaminen tässä asiassa sopii huonosti meidän toimintaprofiiliimme, Urpo Karjalainen Herättäjä-yhdistyksestä sanoo.

Lestadiolaisuudessa jokaista jäsentä rohkaistaan vaikuttamaan raittiuden puolesta omassa elämänpiirissään. Myös alkoholilakeja valmisteltaessa pidetään yhteyttä poliitikkoihin.

Yhdistyksen säännöissä sanotaan, että sen tarkoitus on muun muassa ”edistää kansanraittiuden vakiinnuttamista kansan keskuudessa”.

– Takavuosina olemme antaneet julkisia kannanottoja ajankohtaisista asioista, joissa alkoholikysymyskin on muistaakseni ollut esillä. Viime vuosina sellaisia ei ole tehty, Viljo Juntunen sanoo.

Hänen mielestään kansankirkko saisi olla rohkeampi, vaikka puheet juomisen hillitsemisestä loukkaavat monia.

– Seurakuntalaiset kunnioittavat niitä, jotka puhuvat hyvästä elämästä, vaikka eivät itse pystyisi elämään ohjeidensa mukaan. Esimerkiksi rippikoulu on tässä aivan keskeisessä asemassa.

Kirkon edustustilaisuuksissa olisi Juntusen mielestä hyvä luopua alkoholijuomien tarjoilusta.

– Esimerkin vuoksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö haluaa vähentää suomalaisten alkoholin keskikulutusta noin neljänneksellä. Tehokkaimpina keinoina on usein pidetty mainonnan ja myynnin rajoittamista sekä hinnan nostamista veroja korottamalla.

Alkoholilainsäädännön kokonaisuudistus oli jo hyvässä vauhdissa, mutta uusi hallitus jätti sen kesäkuussa pois ohjelmastaan. Rovasti Raimo Mäkelä toivoo, että kirkollisilla tahoilla olisi asiasta syvällistä sanottavaa, kun uudistus saadaan aikanaan uudestaan käsiteltäväksi.

– Suosiota tähän keskusteluun osallistuminen ei tuo, Mäkelä ennustaa.

Pekka Lund toivoo, että suosion kalastelun sijaan kristityt suostuisivat kantamaan moralistin leimaa, jos tärkeä asia sitä vaatii.

Juttu on päivitetty versio Kotimaassa 21.8.2014 julkaistusta jutusta.

Kuvat: Matti Karppinen

6 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Herätysliike-edustajilla on tervehenkinen näkemys alkoholiasiaan.

    Pikkuisen ihmettelen Ukko-Paavon näkemystä “Ruotsalainen piti vastenmielisenä ulkokultaisuutta ja pintasileyttä, joilla haluttiin näyttää muille, että oltiin pelastuksen arvoisia.” Minulle on outo ajatus, että joku väittäisi pelastuvansa tai olevansa pelastuksen arvoinen siksi, että ei käytä alkoholia. En ole törmännyt koskaan tuollaiseen näkemykseen, mutta ehkä se on heränneille ominainen ajattelutapa, en tiedä.

    ” Suomi olisi erilainen maa, jos kirkko olisi käyttänyt saman verran energiaa päihdekysymykseen kuin se on käyttänyt seksuaalikysymyksiin.” Lund arvioi. Tuossa ajatuksessa on paljon perää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Körteillä on ollut tarve mystifioida Ukko-Paavo siinä määrin, että jopa evankeliumeissa on enemmän alkuperäisiä Jeesuksen sanomisia kuin körttitarustossa aitoja Paavon tokaisuja.

      Kun “ulkokultaisuudesta” ja “pintasileydestä” puhutaan, kannattaa ehkä siteerata Matti Klingea, joka kuvaa Ruotsalaista näin:

      “Paavo Ruotsalainen oli karismaattinen omahyväinen kiertelevä saarnamies, joka laiminlöi tilansa viljelyn. Äidin puolelta hän oli rappiolle joutunutta säätyläistöä.”

      Muutoin olen Pekka Lundin, Raimo Mäkelän ja Viljo Juntusen kanssa jyrkästi samaa mieltä. Joskus toki tuntuu, että erityisesti väljästi luetun viidesläisyyden parissa suhtautuminen pikkupöhnään on lieventynyt.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Vuosisatamme alussa sain herätyksen asiaan. Tajusin etten ollut kiinnittänyt mitään erityishuomiota nuorison alkoholinkäyttöön. Aloin silloin paneutua kysymykseen lähemmin. Havaitsin miten lapset melko vapaasti saavat alkoholia ja sen käyttöön ei juurikaan puututa. Paikallislehdessä oli jopa äskettäin yleisönosaston kirjoitus otsikolla: “poliisit pilasivat nuorten bileet”. Poliisin mielestä tapahtuma oli hyvin onnistunut. Tuo kirjoitus antaa hyvän kuvan siitä, mitä ajassamme alkoholin käytöstä ajatellaan. Ryyppääminen kuuluu monen mielestä myös nuorten elämään.

    Ummistetaan täysin silmät siltä, ettei alaikäisillä saisi olla juomia edes hallussaan. Olen keskustellut asiasta monien aikuisten kanssa. Hyvin usein ehdotetaan ratkaisuksi vanhempien vastuuta. Tottahan sekin on, mutta kuinka moni näiden nuorten vanhemmista edes tietää missä heidän lapsensa on. Monet aikuiset jopa ostavat juomat lapsilleen.

    Meillä on kansallinen asennevamma. emme puutu edes lasten hillittömään ryyppäämiseen. Miksi sitten aikuisten?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Lyhyestä virsi kaunis: Pekan erityisesti viimeisin lause on valitettavasti kirjaimellisesti totta.

      En voi mitenkään ymmärtää, saati hyväksyä sitä, että arkkipiispa Mäkinen nappailee piripintaisia aamutuimaan. Ei sitä tehnyt edes Martti Simojoki tai piispoista pahiten suomettunut Elis Gulin ns. yya-suomen aikoihin Leningradin-junissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Kaksinaamaista touhua. Toisaalla yhdestäkin viinilasillisesta nostetaan kauhea älämölö. Toisaalla lapset saavat juoda ihan rauhassa, niin paljon kuin haluavat. Jotenkin vaikuttaa siltä, että tiukka absolutismi on yhteydessä välinpitämättömään alkoholikulttuuriin. Saman kolikon kaksi puolta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    “Alkoholihaitat aiheuttavat Suomessa laskutavasta riippuen 4–14,5 miljardin kustannukset vuodessa. Kirkko ja herätysliikkeet ovat hiljaisia tämän kansallisen tragedian äärellä. Miksi, kysytään Kotimaan arkistojutussa.”

    Hyvä kysymys. Mooses on Mooses, mutta bisnes on bisnes Valamon viskitehtaallakin.

    Lähetyshiippakunnan Oulun pappi Janne Koskela: “– Raamattu ei kiellä alkoholinkäyttöä, sekin kuuluu Jumalan luomakuntaan ja voi Jumalan hyvien lahjojen tavoin tuoda iloa elämään.”

    Ihan kuten kokaiini ym. viihdemielessä käytettävät huumeet, tupakkaa unohtamatta. Niinkö???

    Ilmoita asiaton kommentti