Kun Suomessa kristityksi kääntynyt turvapaikanhakija ei saa turvapaikkaa vaan hänet palautetaan kotimaahansa, herättää se tunteita ja kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Keskustelua leimaa epäluottamus viranomaisten ja oikeusprosessien toimintaan.
Etenkin kirkollisissa piireissä epäillään viranomaisten kykyä arvioida kääntyneen turvapaikanhakijan vakaumusta ilman teologista koulutusta.
Korkeimman hallinto-oikeuden tuomari, oikeusneuvos Taina Pyysaari on vastuutuomarina turvapaikanhakijoita koskevissa asioissa. Hän painottaa, että kaiken arvioinnin perusta on turvapaikanhakijan tarina hänen itsensä kertomana.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on valituslupatuomioistuin. Turvapaikanhakijaa on siis ensin suullisesti kuultu Maahanmuuttovirastossa ja sitten hallinto-oikeudessa ennen kuin hän päätyy hakemaan valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
– Meillä on sitten käytössämme hänestä kaikki materiaali, kirjallinen ja suullinen, vastuutuomari Taina Pyysaari toteaa.
Myös tallenteet suullisista kuulemisista ovat kuunneltavissa haluttaessa.
Jos turvapaikanhakija on esittänyt kansainvälisen suojelun tarpeensa perusteeksi sitä, että hän on kääntynyt kristityksi, lähtökohtana on Pyysaaren mukaan arvioida, aiheutuuko kristityksi kääntymisestä vainoa.
– Yleensä suurin vainon vaara on, jos luopuu islamista, Pyysaari sanoo.
Arvioiminen tehdään hyvin vakiintuneella tavalla. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistuksen mukaan on selvitettävä kääntymyksen olosuhteet, motiivi ja vaikutukset kotimaassa.
– On iso väärinymmärrys ajatella, että kyse olisi uskonnollisen tietämyksen tentistä, Pyysaari sanoo.
Suullisissa oikeudenkäynneissä todistajana voi olla kristillisen yhteisön edustaja
Jos turvapaikanhakijan kääntyminen kristityksi on tapahtunut kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen, motiivin etsintä korostuu.
– Ihmiset sitten kertovat motiiveistaan. Siinä yritetään päästä selville, onko motiivi se, että haluaa harjoittaa uutta uskontoa, vai onko se jokin muu. Se voi olla sitä, että löytää kylmässä ja kolkossa Suomessa jonkin yhteisön. Yhteisöllä voi olla merkitystä myös vakaumuksen ohella. Tai sitten motiivi voi olla se, että halutaan turvapaikkaperuste, Pyysaari toteaa.
Olennaista ei Pyysaaren mukaan ole se, osaako turvapaikanhakija uuden uskontonsa ydinasioita.
– Oletetaan toki, että jotain tietää. Jos ei osaa nimetä mitään, mitä on tekemässä, se herättää kysymyksiä.
Kolmas selvitettävä asia on, miten turvapaikanhakija harjoittaisi uskontoaan kotimaassaan, onko kotimaan viranomaisilla tietoa hänen kääntymyksestään ja mitä siitä voi seurata.
– Tämä on yhteydessä maatietoon. Esimerkiksi Iranissa hallinnon mielenkiinto kohdistuu seurakuntien johtajiin, ei niinkään yksittäisiin ihmisiin, Pyysaari huomauttaa.
Suullisissa oikeudenkäynneissä kristityksi kääntyneellä turvapaikanhakijalla voi olla todistajana hänen kristillisen yhteisönsä edustaja.
– Todistajakertomuksissa tärkein anti on se, että todistaja osaa kertoa, miten turvapaikanhakija on mukana yhteisössä ja miten hän harjoittaa uskontoaan, Pyysaari toteaa.
– On tilanteita, joissa todistaja on ollut paljonkin tekemisissä ja kommunikoi turvapaikanhakijan kanssa tämän omalla kielellä. Mutta jos todistajana on kastanut pappi tai hengellinen johtaja, joka on ehkä yhden kerran keskustellut ennen kastetta tulkin välityksellä valittajan kanssa, miten hän sitä vakaumusta arvioi?
Kielteisen päätöksen saaneissa tapauksissa on yhdistäviä tekijöitä
Maahanmuuttoviraston kielteiset päätökset pitävät Pyysaaren mukaan hyvin korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijäneuvoksen Jenni Reboldin mukaan tarkkaa tilastotietoa tästä ei ole, mutta hallinto-oikeuksien päätöksiä on muutettu vuoden 2019 aikana vain reilusti alle prosentissa turvapaikka-asioista.
Siitä, miten nimenomaan kristityksi kääntymisen perusteella saisi myönteisen turvapaikkapäätöksen, ei Reboldin mukaan myöskään ole olemassa tilastoja.
Kielteisen päätöksen saaneista tapauksista löytyy Taina Pyysaaren mukaan yhdistäviä tekijöitä. Jos on heti kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan ottanut yhteyttä johonkin seurakuntaan ja saanut nopeasti kasteen, vakaumusta voi epäillä. Jos ei osaa perustella kääntymisensä motivaatiota tai motivaatio liittyy pikemminkin länsimaisen yhteiskunnan perushyveisiin kuin kristinuskoon, se epäilyttää.
– Ylipäätään, jos kertomus vaihtelee, se herättää kysymyksiä, joita pitää selvittää. Tässä otetaan huomioon se, että ihminen voi olla traumatisoitunut ja hänen muistinsa toimii pätkittäin, Pyysaari sanoo.
Taina Pyysaari painottaa, että Suomi liikkuu turvapaikanhakijoita koskevissa päätöksissä samassa linjassa muun Euroopan kanssa. Suomalaiset eivät siis tee omia päätöksiä tyhjiössä.
– Mehän seuraamme aktiivisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä. Siellä laaditaan ohjeistuksia. Pidämme itsemme niistä tietoisina.
Erilaisia ratkaisuja saatetaan Pyysaaren mukaan Euroopan maissa tehdä, mutta turvallisuusarviot ovat samat. Ne perustuvat direktiiveihin, jotka on toimeenpantu ulkomaalaislaissa.
– Eurooppa on tietyllä tavalla yhtenäinen.
Iso kivijalka turvapaikkaratkaisuissa ovat Pyysaaren mukaan UNHCR:n ohjeistukset. UNHCR kouluttaa tuomareita turvapaikka-asioissa vuosittain.
”Ei ole merkitystä sillä, onko turvapaikanhakijalla laaja ystäväpiiri Suomessa ja onko hän mukava ihminen”
Kansalaiset eivät kuitenkaan aina tunnu luottavan siihen, että korkein hallinto-oikeus tekee juridisesti oikeita päätöksiä. Kun Suomeen hyvin jo integroitunut ja kieltäkin osaava saa kielteisen päätöksen, se kiihdyttää.
– Teemme työmme hyvin ja pyrimme ymmärtämään turvapaikanhakijoiden usein inhimillisesti vaikeaa tilannetta, Pyysaari toteaa.
Hän korostaa sitä, ettei Suomeen integroiminen ole se, mitä korkein hallinto-oikeus arvioi.
– Kansainvälistä suojelua ei anneta sillä perusteella.
– Me arvioimme asioita siltä kannalta, täyttyvätkö ulkomaalaislain ja direktiivien kriteerit. Silloin ei ole merkitystä sillä, onko turvapaikanhakijalla laaja ystäväpiiri Suomessa ja onko hän mukava ihminen, Rebold sanoo.
Pyysaaren mukaan on paljon niitä turvapaikanhakijoita, joille ei myönnetä kansainvälistä suojelua mutta jotka jäävät kuitenkin maahan työperusteisesti.
Rebold huomauttaa, että alueelle, jolla turvapaikanhakija voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, ei palauteta sellaistakaan, joka on Suomessa syyllistynyt rikokseen.
Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 17.1.2020.
Kuva: Freija Özcan
Lue myös:
Kristityksi kääntyminen on viranomaisille eri asia kuin kirkoille – Migri ja seurakunnat kohtasivat
Pääkirjoitus: Uskon sanoitukset jäävät vajaiksi niin viranomaisille kuin muille portinvartijoille
Pääkirjoitus: Yksi hyvän maan merkki on viranomaisten kyky myöntää virheensä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.