Naispapittoman messun peruminen kuohuttaa Oulussa – Tuomiorovasti: "1990-luvulle ei ole paluuta"

Oulun tuomiokirkkoseurakunta on päättänyt olla tarjoamatta seurakunnan tiloja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) messutoimintaan. Tähän asti Sley on järjestänyt messuja Heinätorin seurakuntakeskuksen tiloissa kuukausittain. Sleyn kotimaanjohtajan Juhana Tarvaisen mukaan messuissa on käynyt 80–100 henkeä ja niihin on saavuttu sekä yli seurakunta- että herätysliikerajojen.

Seurakunnan päätös liittyy piispainkokouksen ohjeistukseen jumalanpalvelusyhteisöjen jäsentämiseksi osaksi paikallisseurakunnan toimintaa. Ohjeistuksessa seurakuntia kannustetaan sopimaan toiminnasta messuyhteisöjen kanssa muodollisesti ja huomautetaan, ettei ketään tulisi syrjiä sukupuolen tai virkakäsityksen takia.

Oulun tuomiokirkkoseurakunta ja Sley tulkitsevat ohjeistuksen merkitystä eri tavoin. Tuomiokirkkoseurakunnassa Sleyn jumalanpalvelustoiminta nähdään naispuolisia pappeja syrjivänä. Sley sen sijaan tulkitsee, että suositus velvoittaa etsimään yhteistyötä niidenkin yhteisöjen tai järjestöjen kanssa, joilla on erilainen näkemys esimerkiksi virkakysymyksestä.

Sleyn Tarvainen: Oulussa pitäisi ottaa mallia Porista

Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen kertoo, että Sleyn kanssa on käyty keskusteluja messutoiminnasta kuluvan vuoden helmi–maaliskuusta asti ja että keskustelut jatkuvat edelleen.

– Tätä aihetta käsitellään seuraavaksi kirkkoherrojen kokouksessa. Muiltakin yhteisöiltä ja herätysliikkeiltä on tullut kyselyitä naispapittomien messujen järjestämisestä, Sley ei ole tässä ainoa järjestö.

Juhana Tarvainen toivoo, että mallia Ouluun haettaisiin Porista, missä Teljän seurakunta ja Sley ovat jo sopineet yhteistyöstä kirjallisesti. Sley järjestää messuja seurakunnan sivukirkossa viikoittain. Järjestö ja seurakunta myös tiedottavat toistensa toiminnasta.

Tarvaisen mukaan yhteistyö kirkkoherra Kaisa Huhtalan kanssa on sujunut hyvin ja tilanne on ollut sopusointuinen.

– Se on ollut hieno tapa ilmentää yhteyttä järjestön ja paikallisseurakunnan välillä. Mukaan on kutsuttu seurakunnan pastoreita ja kanttoreita.

Teljän seurakunnassa on sekä mies- että naispuolisia pappeja. Sleyn messuissa ovat palvelleet vain miespapit.

– Siinä ei ole ollut kyse työaikajärjestelyistä. Paljon enemmän joutuisi tekemään työaikajärjestelyjä, jos pitäisi huolehtia, että jokainen suuren seurakunnan pastori vuorollaan käy yhtä paljon kaikissa eri tilaisuuksissa, Tarvainen toteaa.

Tuomiorovasti Saarinen: "Kirkossa on vain yksi virka, ja paluuta 1990-luvulle ei ole"

Saarisen ymmärryksen mukaan Porin Teljän seurakunnassa Sleyn ja paikallisseurakunnan yhteistyösopimuksen syntymiseen meni vuosi. Hän muistuttaa, että Oulun tilanne on poikkeuksellinen. Vuoteen 2000 asti Oulun piispana toiminut Olavi Rimpiläinen ei vihkinyt naisia papeiksi, ja oululaisissa seurakunnissa tehtiin työvuorojärjestelyjä pitkään niin, etteivät vanhan virkakannan edustajat työskennelleet yhdessä alttarilla naispuolisten pappien kanssa.

Saarisen mukaan Oulussa on piispa Samuel Salmen johdolla työskennelty pitkäjänteisesti kipeiden asioiden selvittämiseksi. Hiippakunnan menneisyys heijastuu kuitenkin väistämättä myös messuyhteisöjä koskeviin keskusteluihin.

– Tässä kontekstissa ei toimi se, että selvitellään, ketkä tekevät yhteistyötä ja ketkä eivät, ja perustetaan messuja, joissa työvuorot olisivat aina järjesteltyjä. Se ei ole tätä päivää. Kirkossa on vain yksi virka, ja paluuta 1990-luvulle ei ole, Saarinen linjaa.

Saarinen arvioi, että myös Sleyn piirissä on seurakuntalaisia ja pappeja, jotka tekevät ongelmitta yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa. Hän kertoo ehdottaneensa keskusteluissa, että Sleyn ja seurakunnan yhteistyöhön valikoituisi tällaisia pappeja.

Tarvaisen mukaan Saarisen ehdotus ei voi toteutua, sillä vaikka Sleyn papeilta ei edellytetä naisten pappisvihkimysten vastustamista, liikkeen papit ovat virkakysymyksessä samoilla linjoilla. Pohjois-Suomessa Sleyn työssä on yksi pappi. Hän ei Tarvaisen mukaan tee alttariyhteistyötä naisten kanssa.

Oululaiset miettivät "hätäsuunnitelmaa"

Sekä Saarinen että Tarvainen kertovat, että ongelmista huolimatta paikallisseurakunta ja Sley ovat edelleen keskusteluyhteydessä. Molemmat tunnistavat tilanteen hankaluuden. Samalla molempien toiveena on, että jumalanpalvelusyhteisö voisi toimia yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa ja että asiasta tehtäisiin kirjallinen sopimus.

– Olen kokenut keskusteluyhteyden tärkeäksi ja arvokkaaksi, ja matkan varrella ymmärrys toisiamme kohtaan on lisääntynyt. Jatkamme keskusteluja [Sleyn piirivastaavan] Samuel Korhosen kanssa tulevan viikon keskiviikkona, Satu Saarinen kertoo.

Tarvainen toivoo, että Sley voisi järjestää toimintaansa edelleen seurakunnan tiloissa. Samaan pyrkii Saarinen korostaen, että piispainkokouksen ohjeistus pyrkii jäsentämään messuyhteisöt entistä selkeämmin osaksi paikallisseurakunnan toimintaa. Siksi ratkaisu ei Saarisen mukaan myöskään voi olla se, että Sley toimittaa messujaan täysin omana yhteisönään ja omilla ehdoillaan.

– Haluaisin, että näissä keskusteluissa katsottaisiin alttarille ja kohti Kristusta eikä sitä, ketkä alttarilla työskentelevät, Saarinen toteaa.

Sleyn piirissä on oltu huolissaan siitä, että Sleyn messujen keskeytyessä oululaiset jäävät ilman seurakuntayhteyttä.

– Tiedän hyvinkin, että Oulussa Sleyn järjestämiin messuihin osallistuu seurakuntalaisia, joille vanhan virkakannan mukainen toiminta on tärkeää, vaikka emme korosta sitä opetuksessamme, Tarvainen toteaa.

Myös sosiaalisessa mediassa on pohdittu, mikä on naisten pappeutta vastustavien oululaisten uusi hengellinen koti. Esimerkiksi eri seurakunnissa työskennellyt kanttori on videolla kannustanut luterilaisia helluntaiseurakunnan toimintaan. Juhana Tarvaisen mukaan eri taustoista olevat oululaiset ovat ruvenneet pohtimaan "hätäsuunnitelmaa", esimerkiksi toisten tilojen vuokraamista.

– Itse odotan, että asia ratkeaa hyvin seurakunnan kanssa yhdessä, Tarvainen sanoo.

Tuomiorovasti Satu Saarisen mielestä huoleen oululaisten sieluista ei ole syytä.

– Uhriutuminen on turhaa. Oulussa järjestetään sunnuntaisin lähemmäs parikymmentä messua eri aikaan ja eri paikoissa, eri sukupuolten toimittamina. Ei tämä ole syrjäkylä, jossa olisi vain yksi jumalanpalvelus. Luterilaisen kirkon ehtoollisymmärrys ei ole se, että ehtoollinen saadaan aina samalta ihmiseltä ja samasta paikasta, eikä siihen voi ihmisiä kasvattaa. Ymmärrän, että oma yhteisö on tärkeä, mutta rohkaisen ihmisiä osallistumaan seurakunnan messuun. Tähänhän me olemme vuosikausia erilaisin projektein tähdänneet.

Kuva: Jaani Föhr. Tuomiorovasti Satu Saarinen Oulun tuomiokirkossa.

Lue myös:

Piispoilta suositus jumalanpalvelusyhteisöistä – Häkkinen: Tarkoituksena ei ole lisätä kontrollia

Piispa: Kirkon jumalanpalveluselämä on pirstoutunut

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.