Naispappeuden mitätöinyt Jaakko Tölli moittii mukautuvia konservatiiveja: "Liberaalit hyväksikäyttävät teitä"

Pastori Jaakko Tölli

Pakotettu yhtenäisyys on epärehellistä hengellisyyttä, jossa kärsii totuussisältö ja sitä kautta heikommassa asemassa olevat yksilöt. Näin väittää naispappeutta ja vanhoillislestadiolaisuutta ruotineilla kannoillaan huomiota herättänyt pastori Jaakko Tölli.

Tölli puhui viime perjantaina Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa järjestetyillä Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä. Esitelmän aiheena oli ”Papin omatunto tunnustuksen, herätysliikkeen ja kirkon ristipaineissa”.

Töllin esitelmästä raportoi ensimmäisenä uutissivusto Seurakuntalainen.

Taustaltaan vanhoillislestadiolainen Tölli nousi kirkolliseen julkisuuteen viime keväänä, kun hän vertasi naispapin toimittamaa ehtoollista lasten kirkkoleikkeihin ja "pingviinin kastamiseen". Tölli sanoi, että naispappeuden takia seurakunnan täyteys toteutuu harvoin kansankirkon seurakunnan messussa.

Sittemmin Tölli irtisanoutui papin työstään Kiimingin seurakunnassa. Lisäksi hänet vapautettiin puhujan tehtävistä vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Tölli sanoi Kauniaisissa, että hänen irtisanoutumiseensa johti kaksi tekijää. Sisäinen tekijä oli hengellinen löytö, jonka myötä hän ei enää halunnut osallistua naispapin toimittamalle ehtoolliselle. Ulkoinen tekijä oli viime keväänä kohun herättänyt alustus.

Tölli totesi, että kirkon ja sen herätysliikkeiden välillä on aina ollut jännite. Töllin mielestä se syntyy toisaalta erilaisesta suhteesta luterilaiseen tunnustukseen ja toisaalta siitä, ettei kansankirkon parokiaalinen [alueellinen] seurakuntarakenne tarjoa kokemusta hengellisestä yhteisöstä.

Töllin mukaan on tärkeää sitoutua ensin sisältöön ja vasta sitten yhteisöön.

– Siinä missä tunnustukseen sitoudutaan, koska sen sisältöä pidetään oikeana, yhteisöön sitoudutaan rakkaudesta, kiintymyksestä ja tottumuksesta. Yhteisön virheitä ja vajaamittaisuutta suhteessa tunnustukseen siedetään. Pappi ei voi suhtautua tunnustukseen ja totuuskysymyksiin samalla otteella. Se olisi välinpitämättömyyttä, ei todellista rakkautta.

"Menin Lähetyshiippakuntaan, koska halusin olla varma, että saan oikean ehtoollisen"

Nykyinen vanhoillislestadiolaisuuden muoto, SRK-vanhoillisuus, suhtautuu Töllin mukaan tunnustukseen reformoitujen kirkkojen tavoin: tunnustusta seurataan sikäli kun se perustuu Raamattuun, kun luterilaisuuden mukaan tunnustusta seurataan, koska se perustuu Raamattuun.

– SRK-lestadiolaisuudessa tunnustuksen asemassa on yhteisö itse. Sen arviointiperusteet palautuvat siihen itseensä, eivät mihinkään ulkopuoliseen mittaan.

Kirkossa vanhoillislestadiolainen pappi näkee Töllin mukaan itsensä "jumalanvaltakunnan", vanhoillislestadiolaisen yhteisön, ulkopolitiikan hoitajana.

Viime keväänä Tölli arvosteli vanhoillislestadiolaista liikettä muun muassa siitä, että se on suhtautunut naispappeuteen vain käytännöllisenä ongelmana. Ulostulonsa jälkeen hän sanoo saaneensa huolestuneita ja ahdistuneita yhteydenottoja, joissa ei kuitenkaan haluttu puhua sisällöistä vaan Töllin sisäisestä tilasta.

Tölli on käynyt jo vuoden ajan Lähetyshiippakunnan messussa.

– Siihen oli korkea kynnys. Piti tulla itkun kanssa umpikujaan, että pystyi tekemään sen, minkä tiesi oikeaksi. Tunsin itseni lähes rikolliseksi, kun toivoin, ettei kukaan näe minun menevän Timoteuksen seurakunnan messuun Oulussa. Minä menin, koska halusin olla varma, että saan oikean ehtoollisen.

"Mukautuvuuspolitiikasta saa lopulta kaikkien halveksunnan"

Jaakko Tölli totesi Kauniaisissa, että apostoli Paavali varoittaa kristittyjä hajaannuksesta, mutta ei nosta yhtenäisyyttä kaikkein korkeimmaksi arvoksi.

Kansankirkon epärehellisestä ykseyspyrkimyksestä Tölli ottaa esimerkiksi arkkipiispaehdokas Tapio Luoman näkemyksen. Luoma on sanonut kannattavansa perinteistä avioliittokäsitystä mutta olevansa valmis vihkimään homopareja avioliittoon, jos kirkolliskokous tekee asiasta päätöksen.

Töllin mukaan monet vanhoillislestadiolaiset papit tukevat Luoman vaalikampanjaa.

– Normaalilla ajattelutavalla voisi ajatella, että he toivoisivat konservatiivisinta ehdokasta Ville Auvista arkkipiispaksi. He ovat kuitenkin asettuneet Luoman taakse juuri hänen kompromissihakuisen toimintansa vuoksi.

Töllin mukaan kyse ei ole todellisesta yhtenäisyydestä, vaan siitä, että oma pienenevä toimintatila pyritään turvaamaan kansankirkossa.

– Haluan sanoa mukautuvuuspolitiikkaa harjoittaville konservatiiveille: Samalla kun yritätte turvata oman olemassaolonne, liberaalit hyväksikäyttävät teitä. Joudutte yhtä enemmän häpeämään mielipiteitänne ja varomaan sanojanne. Sellaisesta saa lopulta kaikkien halveksunnan.

Miten käy vanhoillislestadiolaisuuden ja kirkon suhteelle?

Tölli pohti esitelmässään myös SRK-lestadiolaisuuden ja Suomen evankelis-luterilaisen hengellisyyden suhteen kehittymistä. Hänen mukaansa herätysliikkeen ja kirkon välillä ei ole hedelmällistä jännitettä vaan tuhoava ristiriita.

Tölli uskoo, että jos vanhoillislestadiolaisuuden yhteys kirkkoon katkeaisi, herätysliikkeen yhteys luterilaiseen tunnustukseen saattaisi vahvistua.

– Toinen vaihtoehto on, että yhteys luterilaiseen tunnustukseen katkeaa kokonaan ja rauhanyhdistysten teologinen linja määräytyy hurmahenkisesti vaikutusvaltaisimpien puhujien mielivallan alaisuudessa. Teologit alistuvat tai lähtevät, kuten kävi 1960-luvun taitteen hajaannuksessa.

Todennäköisimpänä vaihtoehtona Tölli pitää kuitenkin sitä, että yhteys säilyy.

– Rauhanyhdistysten kautta organisoituva vanhoillislestadiolaisuus on vahvistanut identiteettiään nimenomaan kansankirkon sisällä toimivana uskovien yhteisönä niin, ettei tätä rakennelmaa voi enää purkaa.

Kuva: Riitta Hirvonen / Rauhan Tervehdys

Lue myös:

Lestadiolaispappi vertaa blogissa naispapin toimittamaa ehtoollista lasten leikkeihin

Kirkkoherra naispappeutta mitätöineistä alaisensa puheista: "On tapahtunut radikalisoituminen"

Naispappeutta mitätöinyt lestadiolaispappi: "Papilla on oikeus etsiä vilpittömästi totuutta"

Rauhan Tervehdys: Kohupappi Tölli irtisanoutui ja arvostelee vanhoillislestadiolaista liikettä

58 kommenttia

  • Marttyyrit ovat teologisia sankarivainajia. Mikä olisi ollut mukautumisen hinta? Onko pelastuksen menetys mitätön asia?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Uskoa ja teologiaa ei pidä tässä sekoittaa keskenään. Marttyyrit eivät kuolleet opin vaan uskonsa vuoksi. Tämä pitää mielestäni paikkansa myös harhaoppisina surmattuihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Manu Ryösö nosti esiin Töllin toteamuksen: “Haluan sanoa mukautuvuuspolitiikkaa harjoittaville konservatiiveille: Samalla kun yritätte turvata oman olemassaolonne, liberaalit hyväksikäyttävät teitä.”

    Näkisin niin, että konservatiivit hyväksikäyttävät liberaaleja. Jos kirkossa kuuluisi vain konservatiivien ääni sellaisena kuin mitä Tölli ja Lähetyshiippakunta sitä edustaisivat, niin kansankirkosta ei voisi enää puhua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Kysymykseni oli Tuomaalalle. Miksi pitäisi voida puhua kansankirkosta?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Manu Ryösö: “Kysymykseni oli Tuomaalalle. Miksi pitäisi voida puhua kansankirkosta?”

      Jotenkin odotin tuollaista vastausta aikaisempien Ryösön kanssa käytyjen keskustelujen perusteella. Se kertoo hänen aatemaailmansa tavoitteista sekä taustajoukoista, joita hän edustaa. He haluavat vallata kansankirkon ja ajaa kansan siitä ulos. Ei riitä, että heillä on jo omat porukat. Näille porukoille pitää vallata koko kansankirkko, jotta se ei enää olisi kansankirkkoa. Syvälle on vajottu ihmisten halveksimisessa.

      Kiitos, että kerroit tämän, Manu Ryösö.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Höpö höpö Tuomaala! Toisen motiivien “tietäminen” ei nyt osunut maaliin. Minusta et saa Suomen ev.lut. kansankirkon valtaajaa, koska en ole enää vuosiin tavoitellut sillä sektorilla yhtään jakkaraa! Tämä on fakta, jonka voi tarvittaessa myös dokumentoida…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pietari Kuittinen sanoo:

    Kun kerran tilanne on se, että liberaalit hyväksikäyttävät konservatiiveja ja konservatiivit hyväksikäyttävät liberaaleja siinä niin sanotussa kansankirkossa. Tiethän ovat jo melko pitkälle erkaantuneet. Ollaan toisiamme ampumatta, toiset tunnustuskirkossa ja toiset kansandemokraattisessa liberaalikirkossa, joka ei enää ole kansankirkko, koska siitä on osa kansasta karkotettu pois :)))

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pietari Kuittinen sanoo:

    Oletko aivan tosissasi tietämättömyytesi kanssa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Marko Sjöblom kirjoittaa: “Yksi (mutta ei ainoa) ehtoollisen pätevyyden osatekijöistä on oikea virka. ”

    Kun puhumme luterilaisessa kontekstissa, niin onko tosiaan näin?

    Rooman kirkon virka ja sakramenttioppi on toisenlainen, mutta luterilaisen tunnustuksen mukaan oikea virka ts. asianmukainen kutsu kuuluu oikeaan kirkolliseen järjestykseen. Sakramenttien pätevyyden ehto se ei ole. Ei ainakaan sikäli, jos vedotaan Lutherin kirjoituksiin.

    Lutherin mukaan jokainen kristitty saa jo kasteensa perusteella kyvyn myös itse kastaa ja toimittaa ehtoollisen. Normaalioloissa on kuitenkin kirkollisen järjestyksen kannalta välttämätöntä, että seurakunta delegoi tehtävän kutsumalleen paimenelle.

    Mitä puolestaan tulee erityisesti naisiin, niin Lutherin mukaan, kun kerran nainen voi kastaa ja saarnata, niin toki hän voi myös siunata leivän ja viinin.Tämä ei siis ole peruste naisten kutsumiselle paimenvirkaan, vaan vastaus siihen, onko läsnä olevan seurakunnan tehtävään kutsuman naisen toimittama ehtoollinen pätevä, olipa hän siis oikeassa paimenvirassa vaiko ei.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Jukka Kivimäki. Tulkitset siis viran funktionalistisesti ja ehtoollisen minimalistisesti, jotka kummatkin edustavat teologisesti ongelmallista (vaikkakin pitkät perinteet omaavaa ja valitettavan yleistä) matalakirkollisuutta. Kirkon virka perustuu toki yleiseen pappeuteen, mutta on erikseen asetettu. Luterilaisen käsityksen mukaan ehtoollista nimenomaan ei saa viettää muuten kuin vihityn paimenen johdolla. Kaste ja sanan lukeminen käyvät hätätilanteissa: sakramenttien välillä on siis ero. En ehdi nyt paneutua tähän debattiin enempää. Olennaista on se, että kristityn on joka tapauksessa hyvä välttää kaikkia ehtoollisenviettoja, joissa poiketaan Jumalan sanan asetuksista jollakin tavoin. Yksittäisillä Luther-viittauksilla voi “todistaa” melkein mitä vain.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Marko Sjöblom: “kristityn on joka tapauksessa hyvä välttää kaikkia ehtoollisenviettoja, joissa poiketaan Jumalan sanan asetuksista”

      Jos tätä noudattaa, niin ei saa osallistua luterilaiseen tai katoliseen ehtoolliseen. Helluntailainen tapa viettää ehtoollista on lähimpänä Ut:n mallia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Tuomaala,

      Se, mitä kirjoitat on vain oma näkökulmasi. Ehkä sinulla on sille jotakin perusteita, mutta et voi juntata sitä muille ilman Raamattu-teologisia perusteita.

      Lisäksi on oikeastaan väärin puhua luterilaisista, katolista tai helluntailaisista ehtoollisista. On vain yksi ehtoollinen, joka lepää Jumalan sanan pohjalla. Miksi esim. luterilaiset, katoliset ja helluntailaiset viettävät ehtoollista toisistaan poikkeavain tavoin on taas sen seurausta, että Raamatun tulkintatavoissa on eroja.

      Kristityn tulee viettää Herran Jeesuksen asettamaa ehtoollista niin, että on uskollinen sille uskonymmärrykselle, jonka hän Raamatun sanan pohjalta oikeaksi ymmärtää. On väärin lähteä pelaamaan ehtoollisen äärellä kirkkopoliittisia pelejä esim. ykseyden nimissä ohi Sanan totuudesta ymmärtämänsä tien.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Manu Ryösö: “Se, mitä kirjoitat on vain oma näkökulmasi. Ehkä sinulla on sille jotakin perusteita, mutta et voi juntata sitä muille ilman Raamattu-teologisia perusteita.”

      Kommentoin sitä, että luterilaista oppia ehtoollisesta juntataan totuutena, mutta ei esitetä väitteelle tukea Ut:sta.

      Käyköön kukin sillä ehtoollisella, minkä tuntee hyväksi. Riidat ehtoollisesta ja sen jakamisesta ja jakajista kuuluvat niille totuuden torville, jotka eivät pysty näkemään opissaan tai itsessään virheitä. Koetan esittää, että kaikki olemme samalla viivalla opin suhteen. Kukaan ei omista oikeaa oppia, tai jos omistaa, ei vedä ihmisenä rajaviivoja ihmisten väliin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Tuomaala,

      Kaikki ovat toki samalla viivalla siten, ettei kukaan hallitse totuutta absoluuttisesti. Kuitenkin niin tieteessä kuin uskonkysymyksissäkin mielekkäillä kriteereillä voidaan lähestyä eri tasoisesti perusteltuja totuuden likiarvoja, ja jopa erottaa ilmiselvät valheellisuudet.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Marko Sjöblom Asiasta on erilaisia käsityksiä luterilaisten keskuudessa, eikä asiasta kannata ryhtyä tässä kinastelemaan.Traditio seurakuntavanhimpien tehtävään asettamisesta kätten päällepanolla juontaa jo apostolien ajasta, eikä sitä ole syytä muuttaa. Kirkkohistoriamme tuntee kuitenkin tapauksia, joissa piispa on kirjeitse valtuuttanut merentakaisen siirtokuntaseurakunnan maallikkoesimiehiä toimittamaan sakramentteja kunnes seurakuntaan saadaan virkaansa vihitty pappi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Jukka Kivimäki. Olen toki samaa mieltä kanssasi kinastelun tarpeettomuudesta ja siitä, että luterilaisen kirkon sisällä on hiukan erilaisia suuntauksia virka- ja ehtoollisteologiassa. Kaikkia eroavaisuuksia ei myöskään pidä nähdä tunnustuskysymyksinä ja jokainen meistä voi erehtyä. Se, että luterilaisessa kirkossa on joskus ehtoolliskysymyksessä toimittu jollakin tavalla ei tietenkään tarkoita sitä, että tapahtunut menettely olisi ollut oikein, vaikka olisi toimittu ns. hyvässä uskossa ja vilpittömästi sekä jonkin teologisen ajattelumallin pohjalta. Muistaakseni Erkki Koskenniemi sanoi joskus linjauksen, jota pidän viisaana näissäkin kysymyksissä: on mahdotonta määritellä turvaväliä sille, kuinka paljon Raamatun sanasta voi poiketa omaa pelastustaan vaarantamatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.” Tästä kai on pelastuksen asiassa lähdettävä. Olemme monta kertaa vaarantaneet oman pelastuksemme. Tähän voimme kuitenkin turvata: “Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Martti Pentti. Kirjoitat asiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tuosta ‘oman pelastuksen vaarantamisesta’ vielä: Uskoakseni Jeesus haluaa kääntää katseemme omsta pelastumisesta lähimmäisiin. Pelätessämme pieniäkin poikkeamia Raamatun sanasta olemme mielestämme vertauksen palvelijan kaltaisia: “Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.” Taidamme parhaiten varmistaa pelastuksemme lakkaamalla kokonaan huolehtimasta siitä. “Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Mitä ovat pienet poikkeamat Raamatun sanasta? Kenen vallassa on määrätä, mikä on pieni poikkeama? Ihmisenkö?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Sekin on pieni poikkeama Raamatun sanasta, että syö rapuja, mustekaloja tai simpukoita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Aarnio sanoo:

      Kiitos Martti Pentti. Auttoi ymmärtämään tarkotuksesi :).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Käsite “kansakirkko” on määritelmältään lavea. Yleisesti termillä tarkoitetaan kirkkoa, joka on luonteeltaan kansallinen, mutta autonominen suhteessa kansallisvaltioon. Autonominen asema suhteessa kansallisvaltioon mahdollistaa, että kansankirkko pitäytyy tunnustuksessaan, eli on aidosti tunnustuskirkko, ilman että kansallisvaltio on samalla teokratia.

    Esimerkiksi Tanskassa on tällä hetkellä valtionkirkkojärjestelmä, mutta Tanskan kuningaskunta ei ole teokratia. Tanskassa valtionkirkko on käytännössä joustanut luterilaisesta tunnustusperustastaan kansalaisvaltion päätöksentekoprosessin vaikutuksesta.

    Suomessa ei ole samassa merkityksessä valtionkirkkoa. Suomalainen kansankirkko voi pysyä tunnustuskirkkona, mikäli kirkolliskokous näin tahtoo.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Miten tunnustuskirkko sitten määritellään? Suomessahan toimii itsensä tunnustukselliseksi määrittelevä luterilainen kirkko, http://www.luterilainen.com/fi/ .

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kirkkolain perusteella Suomen evankelis-luterilainen kirkko on luonteeltaan tunnustuskirkko: “Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

      Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Tunnustaminen on ilmaisemista. Sivumerkityksinä se on hyväksymistä, myöntämistä, vahvistamista ja arvostamista. Voisiko tunnustuskirkon määritelmänä olla kirkko, joka ilmoittaa avoimesti uskonoppinsa perustat. Millainen olisi sitten tunnustukseton kirkko?

      Ilmoita asiaton kommentti