Naispappeutta mitätöinyt lestadiolaispappi: "Papilla on oikeus etsiä vilpittömästi totuutta"

Kuvattu Sacrumissa erilaisia papin asuja

Kiimingin seurakunnan vs. kappalainen Jaakko Tölli on viime päivinä herättänyt huomiota puheenvuorollaan, jossa hän teologisesti arvosteli hyvin kriittisesti naispappien viran sekä heidän toimittamansa ehtoollisen oikeellisuutta. Kotimaa24 uutisoi puheenvuorosta keskiviikkona.

Tölli kritisoi myös oman herätysliikkeensä vanhoillislestadiolaisuuden teologisia painotuksia sakramentti- ja virkateologiassa sekä herätysliikkeen kirkkopoliittisia linjauksia suhteessa naispappeuteen. Hänen Jämsän kristillisessä opistossa maaliskuussa pitämänsä alustus on julkaistu myös verkossa blogina.

Kotimaa24 pyysi Tölliä kommentoimaan puheenvuoronsa taustoja ja eräitä sen herättämiä kysymyksiä.

Miksi päädyit Jämsän kristillisen opiston alustuksessasi pohtimaan juuri noita teemoja, joita käsittelit tekstissäsi?

– Olen viime aikoina pohtinut ja selvittänyt paljon virkateologiaa. Kurssin järjestäjät pyysivät minulta alustusta vanhoillislestadiolaisuuden kirkkosuhteesta. Tätä teemaa on helppo tarkastella virkateologiasta käsin. Päädyin tekemään niin, koska arvelin sen antavan eniten kurssille osallistuville teologian opiskelijoille. 

Kyseinen tilaisuus järjestettiin vanhoillislestadiolaisella kansanopistolla. Kuka tai ketkä olivat tilaisuuden järjestäjät ja miksi se järjestettiin?

– Ymmärtääkseni kurssin järjesti ryhmä nuorehkoja teologeja yhteistyössä opiston henkilökunnan kanssa. Varmaankin kurssin tarkoitus on tarjota alusta teologiseen keskusteluun.

Miten alustuksesi päätyi julkaistavaksi blogissa?

– Blogia ylläpitävät vanhoillislestadiolaiset teologit ovat ystäviäni. Päädyimme yhdessä siihen, että alustus kannattaa julkaista blogissa, jotta mahdollisimman monella vanhoillislestadiolaisella olisi mahdollisuus käydä virkateologista keskustelua. Näimme tämän tarpeellisena, koska vanhoillislestadiolainen virkaa koskeva opetus on epämääräistä ja jäsentymätöntä, eritoten erityisen viran osalta.

Käsittelit puheenvuorossasi naispappeuden ja naisen toimittaman ehtoollisen sakramentin oikeellisuutta hyvin kriittisesti. Miten arvioit puheesi mahdollisia seurauksia työelämässä?

– Evankelis-luterilainen kirkko ei ole missään vaiheessa julistanut perinteistä virkakäsitystä harhaopiksi – eikä voikaan julistaa, koska se tarkoittaisi, että Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tuli oikeaoppinen vasta vuonna 1986.

– Evankelis-luterilainen kirkko on myös usein korostanut avaruuttaan ja suvaitsevuuttaan. Luotan siihen, että nämä eivät ole tyhjiä puheita ja että papilla on yhä lupa etsiä vilpittömästi totuutta sekä käydä avointa teologista keskustelua myös virkateologiasta ilman pelkoa mielipidevainosta tai -syrjinnästä.

Miten olet aikaisemmin kokenut jumalanpalveluksessa tapahtuvan yhteistyön naispappien kanssa?

– Aikaisemmin minulla oli melko jäsentymätön, lähinnä funktionaalinen käsitys pappisvirasta. Tuosta näkökulmasta käsin suhtauduin melko neutraalisti naisen pappeuteen, eikä mitään käytännön ristiriitaa ollut. Tällä hetkellä hyväksyn maallikot, myös naiset ehtoollisavustajaksi. Oleellista on, että ehtoollisen toimittaja on apostolisessa virassa.

Arvostelit myös oman herätysliikkeen sakramentti- ja seurakuntaopin opetusta. Mitä ongelmia mainitsemassasi epäselvyydessä näet?

– Rauhanyhdistys-yhteisön merkitys sakramentaalisena elementtinä on vahvistunut todellisten sakramenttien arvon kustannuksella vanhoillislestadiolaisuudessa. Siksi kirkossa käymiselle ei koeta olevan tarvetta.

Mikä on nyt oma suhteesi vanhoillislestadiolaisuuteen?

– Olen saanut kutsun Rauhanyhdistyksen sananpalvelijaksi ja olen sitoutunut palvelemaan uskonveljiäni ja -sisariani rakkaudessa ja Jumalan sanan totuudessa. En ole sidottu vanhoillislestadiolaisuuteen siinä mielessä minun pitäisi vastoin omaatuntoani noudattaa vääriä käytäntöjä ja Jumalan sanan vastaisia linjauksia. Omatuntoni sitoo minut Kristukseen, ja rakkaus sitoo minut heihin, jotka kuulevat Hyvän paimenen äänen.

Miten arvioit vanhoillislestadiolaisuuden ja luterilaisen kirkon suhteen tulevaisuutta?

– Vanhoillislestadiolaisuuden pysyminen kirkon yhteydessä edellyttää kognitiivisen dissonanssin [tietojen ja asenteiden ristiriidan] jatkumista tai vanhoillislestadiolaisuuden liberalisoitumista.

Onko jotakin muuta, mitä haluat asiaan liittyen sanoa?

– Ihmettelen [Kiimingin kirkkoherra Pauli] Niemelän haastattelussa minusta käyttämää termiä radikalisoituminen. Koen tuon vääräksi vallankäytöksi ja leimaavaksi.

Kuva: Minerva Seppälä

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

***

Lue myös:

Kirkkoherra naispappeutta mitätöineistä alaisensa puheista: "On tapahtunut radikalisoituminen"

Lestadiolaispappi vertaa blogissa naispapin toimittamaa ehtoollista lasten leikkeihin