Onko liberaaliteologialla hyvät kysymykset mutta huonot vastaukset? – Uskoa on vaikea sanoittaa uudelleen

Liberaaliteologia esittää hyviä kysymyksiä mutta antaa huonoja vastauksia. Konservatiivinen teologia tarjoaa hyviä vastauksia kysymyksiin, joita kukaan ei enää esitä. Vai miten se menikään, kysytään Kotimaan laajassa jutussa.

1960-luvun alussa ilmestyi John A. T. Robinsonin kirja Rehellinen Jumalan edessä. Kirja oli pieni bestseller myös Suomessa. Se esitteli ensimmäistä kertaa laajalle yleisölle liberaaliteologista yritystä puolustaa kristinuskoa muuttuvan maailman keskellä.

Kirja sai ristiriitaisen vastaanoton, kuten ovat saaneet sen jälkeenkin ilmestyneet liberaaliteologiset yritykset uskon uudelleen sanoittamiseksi.

Vieläkö liberaaliteologisella tilanneanalyysillä on tilaa kirkossa?

Kirkko ja kaupungin päätoimittaja, tietokirjailija Jaakko Heinimäki huomauttaa, että Robinsonin ajoista maailma on muuttunut.

– Muistutan toisen 60-lukulaisen, jesuiittaisä Karl Rahnerin huomiosta, että 2000-luvun kristitty on mystikko tai häntä ei ole.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo toteaa suoraan, että Robinsonin kuten myös John Shelby Spongin, Markus J. Borgin ja kumppanien hetki meni jo.

– Näissä teologioissa on paljon hyvää diagnoosin osalta, mutta lääkitys on mielestäni väärä. Nuorelle kaupunkilaiselle aikuiselle kysymys uskosta on sinällään epämielekäs, mutta se ei ole kielikysymys.

Ekoteologina tunnettu Pauliina Kainulainen puolestaan sanoo, että Robinsonin edustama liberaaliteologia oli vahvasti valistushenkinen projekti, joka etsi keinoja vapautua vanhentuneista kielen käyttötavoista.

– Valitettavasti liberaaliteologit eivät osanneet arvostaa myyttien merkitystä ihmiselle. Myyteistä riisuminen on tuhoon tuomittua, sillä jokainen aika tuottaa myyttinsä. Usein on vaikea edes hahmottaa myyttejä, jotka vaikuttavat omaankin ajatteluun.

Kainulainen sanoo, että ihminen on aina tarvinnut myyttejä.

– Niiden avulla voi käsitellä sellaisia elämän perustavia kysymyksiä, joita ei voi käsitellä arkikielellä tai tieteen välinein.

Kainulaisen mukaan riskinä kuitenkin on, että uskon käsitteet kivettyvät eivätkä enää avaudu ja auta ihmistä käsittelemään elämän ja kuoleman kysymyksiä.

– Kristinuskon keskeiset perusmyytit ovat täyttä tavaraa tulevaisuudessakin, mikäli ne kyetään ilmaisemaan käsitettävällä tavalla.

Lue 13.11. ilmestyneestä Kotimaa-lehdestä lisää siitä, mitä mieltä Jaakko Heinimäki, Teemu Laajasalo ja Pauliina Kainulainen ovat liberaaliteologiasta, apologiasta eli uskon puolustamisesta ja sen uudelleen sanoittamisesta sekä rehellisyydestä Jumalan edessä. Kotimaan näköislehden voit tilata täältä.

Edellinen artikkeliKirkkoherra dubbasi Hemulia saamelaiskielillä Muumilaakso-sarjassa
Seuraava artikkeliKemijärven kirkkoherra Pentti Tepsa tekee valituksen Rovaniemen kirkkoherranvaalista

Ei näytettäviä viestejä