Pääkirjoitus: Historian lehdet havisevat, kun kirkko kääntyy valtakulttuurista sivuraiteelle

Suomalaisen uskonnollisuuden kehityssuunnat ovat olleet näkyvissä jo vuosikymmeniä. Heikoista signaaleista on tullut vuosi vuodelta yhä näkyvämpiä ja kuuluvampia. Kirkossa kehitystä on kyllä seurattu tarkalla silmällä, mutta silti reagointi muutoksiin on ollut paikoin hidasta – ikään kuin kirkon kvartaali olisi 25 vuotta.

Tuoreessa kirkon nelivuotiskertomuksessa Uskonto arjessa ja juhlassa väitetään, että kirkon asemoituminen suomalaisessa yhteiskunnassa on kääntymässä valtakulttuurista poikkeavaksi, joissakin suhteissa jopa vastakulttuuriseksi. Jos näin on, historian lehdet havisevat. Luterilaisen kirkon ylläpitämillä symboleilla ja rituaaleilla ei ole enää kansakuntaa yhdistävää roolia.

Vuonna 2014 valmistuneessa strategiassa Kohtaamisen kirkko – kirkon strategia vuoteen 2020 oli vahva ymmärrys muuttuvasta toimintaympäristöstä. Nyt kuusi vuotta myöhemmin nelivuotiskertomuksen lukijan tunnelma on vähemmän optimistinen. Kirkkolaivan kaikkinainen hidasliikkeisyys on käynyt kiusallisen selväksi, varsinkin kysymyksissä, joissa on mahdollisuus vastakkainasetteluille.

***

Nelivuotiskertomuksen kirjoittajat antavat kirkolle myös suosituksia. Niissä voi nähdä toiveikkaan näköalan. Tosin jo ensimmäinen suositus on vaikea toteuttaa: tulisi nostaa vahvemmin esiin kristillisiä ei-patriarkaalisen hengellisyyden muotoja eli sellaisia, joissa ei ole laitosmaisuutta ja sanelemisen kulttuuria.

Myös erilaisia spiritualiteetin käytäntöjä ja muotoja olisi syytä pitää tarjolla, jotta voidaan vastata ihmisten hengelliseen ja henkiseen etsintään.

Muita suosituksia ovat esimerkiksi kasvatustoimintaan ja henkilökohtaiseen kohtaamiseen panostaminen, uskontodialogin tuominen myös kasvukeskusten ulkopuolelle ja seurakuntien läsnäolo siellä, missä käydään elämänkatsomuksellista keskustelua.

Koronapandemian synnyttämää messujen ja muiden seurakunnan tilaisuuksien striimausta on suositusten mukaan syytä jatkaa.

Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Pääkirjoitus on julkaistu 6.11. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Lue myös:

Kirkon nelivuotiskertomus: Suomessa ollaan lähellä taitetta, jossa uskonnollisuus alkaa olla epätyypillistä

Patriarkaalisuus karkottaa nuoria naisia kirkosta – voidaanko siitä luopua, pohti kirkolliskokous

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Edellinen artikkeliKirkolliskokous hyväksyi järjestöjen koronatuet – Hiljaisuuden ystävät ja Hengen uudistus saivat ennakoitua enemmän
Seuraava artikkeliKristityn ja toisin uskovan kirkkohäät synnyttivät uhkakuvia kirkolliskokouksessa

Ei näytettäviä viestejä