Pääkirjoitus: Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyys tai saavutettu etu

Muistamisen ja ihmisoikeuksien museo Santiago de Chilessä

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Näin kuuluu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ensimmäinen artikla. Maanantaina 10.12. julistus täytti 70 vuotta. Itse asiassa jokainen päivä on hyvä syy muistaa ihmisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien julistus ei ole valtioita oikeudellisesti sitova asiakirja, mutta käytännössä sillä on ollut vaikutusta monen maan lainsäädäntöön.

Kiinnostava yksityiskohta on, että kun YK:n kolmannessa yleisistunnossa äänestettiin ihmisoikeuksien julistuksesta, yksikään maa ei äänestänyt vastaan, mutta kahdeksan maata pidättäytyi äänestämästä, muun muassa Neuvostoliitto ja Saudi-Arabia.

***

Usein kirkon piirissä muistutetaan, että ihmisoikeudet on ikään kuin jo sisään kirjoitettu kristilliseen ihmiskäsitykseen, joka korostaa jokaisen ihmisen luovuttamatonta arvoa. Ihminen on kristillisen käsityksen mukaan arvokas, koska Jumala on hänet luonut ja tahtonut juuri hänen olevan olemassa.

Kirkon piirissä ei pidä kuitenkaan 
liiaksi omia ihmisoikeuksia, sillä nykyinen ihmisoikeusajattelu juontaa juurensa pikemminkin 1600-luvun liberalismista kuin kristillisestä itseymmärryksestä. Valistuksen aika 1700-luvulla tuotti muun muassa kansalliset Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen ja Yhdysvaltain ihmisoikeusasiakirjan.

YK:n ihmisoikeuksien julistukselle löytyy monia esikuvia, mutta vasta tuo 70 vuotta sitten kahden vuoden työn tuloksena muotoiltu asiakirja sai riittävän laajan hyväksynnän. Sitä työstämässä oli myös uskontojen edustajia.

***

Suomen luterilainen kirkko ja sen ihmisoikeusfoorumi julkaisi muutama viikko sitten kirjasen Näkökulmia ihmisoikeuksiin. Sen esipuheessa arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa, että ihmisoikeudet liittyvät kristillisiin ajatuksiin lähimmäisen rakastamisesta ja kunnioittamisesta.

Ihmisoikeusajattelu onkin kirkkojen laajasti hyväksymää. Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous 1998 Hararessa Zimbabwen pääkaupungissa totesi, että Jumalan tahdon mukaisessa yhteiskunnassa jokaisella on täydet ihmisoikeudet.

Ihmisoikeuksien kannalta uusi ilmiö on niin kristinuskon kuin muittenkin uskontojen piirissä tapahtuva konservatiivisuuden nousu. Tahtomattaankin vahvasti konservatiivinen tulkinta perhe-elämästä, miehen ja naisen tehtävistä tai seksuaalivähemmistöistä tulee asettaneeksi vastakkain omat moraalikoodinsa ja liberaalin yhteiskunnan arvot ja asenteet.

Ihmisoikeudet eivät ole mikään itsestäänselvyys ja saavutettu etu, vaan ne ovat jatkuvasti keskustelun ja tulkintojen kohteena.

Pääkirjoitus on julkaistu 13.12. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Kuva: Olli Seppälä. Muistamisen ja ihmisoikeuksien museo Santiago de Chilessä.

Lue myös:

YK:n ihmisoikeuksien julistus täyttää 70 vuotta – Tuore julkaisu: Uuskonservatismi hyväksyy ihmisoikeudet vain osittain

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.