Pääkirjoitus: Kirkon pitäisi avata vaalinsa laajemmalle äänestäjäjoukolle

Vaaliuurna seurakuntavaaleissa 2014.

Vuosi 2018 on poikkeuksellinen vaalivuosi. Vuoden käynnistävät presidentinvaalit. Sen ensimmäinen kierros käydään 28. tammikuuta. Maakuntavaalit järjestetään ilmeisesti lokakuussa. Näissä molemmissa vaaleissa toteutuu yleinen äänioikeus.

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen kierros käydään 8. helmikuuta. Virallinen ehdokasasettelu käynnistyi tämän viikon maanantaina.

***

Arkkipiispan vaalissa äänioikeutettuja ovat arkkihiippakunnan papit ja lehtorit sekä seurakuntien valitsemat maallikkovalitsijat. Heitä on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Sen lisäksi arkkipiispanvaalissa saavat äänestää kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Äänioikeus on yhteensä 1 525 henkilöllä.

Arkkipiispa toimii kirkon julkisuuskuvan nokkahenkilönä. Tähän tehtävään nähden liian pieni joukko kirkon jäseniä ja työntekijöitä saa osallistua äänestykseen. Vaikka kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaan Turun arkkihiippakunnan äänten painoarvoa on vähennetty, arkkipiispan valinta painottuu edelleen liikaa yhteen hiippakuntaan.

***

Ensi vuoden marraskuussa käydään seurakuntavaalit viestintäkonseptilla #minunkirkkoni. Seurakuntavaalien virallisten sivujen mukaan viestintäkonsepti tarkoittaa sitä, että ”kirkko merkitsee meille kaikille eri asioita ja siksi se on meidän kaikkien kirkko”. Tätä ajatusta on varaa vielä kirkastaa.

Seurakuntavaaleissa kirkko toimii edelläkävijänä äänioikeutettujen suhteen. Äänioikeus on kaikilla 16 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä.

Äskettäin Ruotsissa järjestetyt kirkollisvaalit onnistuivat kasvattamaan äänestysprosenttiaan niin, että se oli 18,25. Suomessa edellisten seurakuntavaalien äänestysprosentti oli 15,5.

Äänestysprosentin nostaminen seurakuntavaaleissa on tärkeää paikallisesti, mutta erityisen tärkeää myös valtakunnallisen päätöksenteon näkökulmasta. Seurakuntavaalien tulos ratkaisee sen, keitä valitaan kirkolliskokoukseen päättämään koko kirkon suunnasta.

Elämme yhä sellaisessa kirkkodemokratiassa, jossa valtaosalta kirkon jäseniä puuttuu oikeus äänestää kirkolliskokousedustajaa.

Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Valitkaamme arkkipiispa toisella tavalla

5 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    “Elämme yhä sellaisessa kirkkodemokratiassa, jossa valtaosalta kirkon jäseniä puuttuu oikeus äänestää kirkolliskokousedustajaa.”

    Näinhän se on ja ihmettelen miksi. Eipä oikein mistään demokratiasta voi mielestäni puhua. Vaan tällainenhan tämä ev.lut. kirkkomme on eli jähmeä ja raskassoutuinen. Eihän se mikään ikuisuuskysymys tietenkään ole vaan haluko vai kyky muuttaa tätäkin systeemiä puuttuu ja kenen?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Olen samalla ajatustavalla Mari Teinilän kanssa. Kirkolliskokouksen edustajien valitsemistapa ja kokouksen äänestysmenettely ovat erittäin kaukana demokratiasta. Ovat , voisi sanoa, täysin diktatuurin osoitus kirkon johdolta.

    Muistikuvani mukaan jos kokouksessa vaikka menisi läpi oppia koskeva asia niin päätös ei olisi pätevä vaan se joutuisi vielä piispojen hyväksyttäväksi tai hylättäväksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      Ei se noin Reijo mene – asiat, jotka kuuluvat kirkolliskokouksen päätäntävallan piiriin, eivät vaadi alistamista piispainkokoukselle. Sensijaan kirkolliskokouksen päättämät kirkkolain muutokset vaativat eduskunnan vahvistamisen. Se, mistä mikäkin taho ‘saa’ päättää, onkin jo toinen kysymys.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Kyllähän kirkolliskokouksen vaalitapa voitaisiin demokratisoida siten, että maallikkojäsenten vaalissa äänioikeus tulisi kaikille konfirmoiduille kirkon jäsenille. Konfirmaatiota äänioikeuden ehtona perustelen sillä, että se on ainakin ulkonainen sitoutuminen kirkon tunnustukseen (sydämen uskoahan ihmiset eivät pysty arvioimaankaan). Papiston kiintiö on silti syytä säilyttää, ja kohtuullista olisi, että muutkin hengellisen työn viranhaltijat (diakonit, nuorisonohjaajat, kanttorit ja lastenohjaajat) saisivat oman kiintiönsä. Lisäksi olisi kirkon tunnustuspohjan pysyvyyden takeeksi säädettävä piispainkokoukselle veto-oikeus niiihin kirkolliskokouksen päätöksiin, jotka suoraan koskevat tunnnustusta, raamatunkäännöstä, virsikirjaa ja käsikirjoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Halttunen sanoo:

    Kannataisi harkita jota tuossa jo ehdotin “Jotkin vaalit vois suorittaa ottamalla kirkon/hiippakunnan/seurakunnan jäsenistä satunnaisotoksen riippuen esim 5000/2000/1000 ja sitten puhelin- tai kirjekyselyllä äänet henkilöiden/asioiden kannatuksesta. Tämä saattaisi olla demokraattisempi tapa kuin nykyinen suhteellisen pienen aktiiviporukan äänestäminen.”

    Nykyisen muotoisen demokratian ongelma on se että tietty kirkollisesti ja/tai poliittisesti aktiivinen osa kansaa äänestää, muut toiminnasta “syrjäytyneet” eivät äänestä. Kunnes tulee joku populisti joka räyhäsuisesti haasttaa “eliitin” jolloin äänestämään lähtevät myös syrjäytyneet ja tulee brexit-, trup- ja jytky-ilmiöitä.

    Näin mielipidekyselymuotoisesti tehty äänestys antaisi paremman tuloksen moess asiassa ja estäisi populistien toimintaa.

    Ilmoita asiaton kommentti