Pääkirjoitus: Maailma muuttuu paremmaksi – katsokaa vaikka Viroa

Suomen ja Viron hallitukset pitivät maanantaina kautta aikain ensimmäisen yhteisen juhlakokouksen Tallinnassa. Kokous kunnioitti molempien maiden itsenäistymistä, josta Virossa on kulunut sata vuotta, Suomessa 101 vuotta. Tuplajuhlaan on totisesti aihetta.

Juhlapuheessaan Viron pääministeri Jüri Ratas sanoi, että nykyisin Suomea ja Viroa erottava 80 kilometriä leveä meri ei ole maita erottava, vaan niitä yhdistävä meri.

Viro on yksi esimerkki siitä, että maailmassa tapahtuu muutoksia hyvään suuntaan. Toisen kerran vuonna 1991 itsenäistynyt Viro on kulkenut aimo demokratiaharppauksin eteenpäin niistä ajoista, kun se oli osa Neuvostoliittoa.

Toisenkin itsenäisyytensä aikana virolaiset ovat onnistuneet säilyttämään rakkautensa kulttuuriin. Se on osoitus siitä, että oman kulttuurin korostaminen ei ole ollut vain tapa säilyttää oma kansallinen identiteetti Neuvostoliiton puristuksessa. Oman kulttuurin arvostaminen Virossa on paljon syvemmällä.

Toiveikkuutta maailman muuttumisesta parempaan suuntaan tuo myös se, että toissa viikolla Etelä-Korean ja Pohjois-Korean johtajat tapasivat maidensa rajalla. Vielä vuosi sitten tämän toteutumista olisi ollut vaikea uskoa. Korean niemimaalla on otettu askelia kohti pysyvää rauhaa. Matkaa on vielä jäljellä.

***

Myönteinen kehitys yhteiskunnissa on usein hitaampaa kuin kielteinen. Siksi hyvää kehitystä on usein vaikeampi hahmottaa, eikä siitä synny niin helposti uutisia.

Viron ja Koreoiden lisäksi maailmasta löytyy muitakin esimerkkejä myönteisestä kehityksestä. Muutoksia hyvään on viisasta opetella näkemään sekä lähellä että kaukana. Myönteisen kehityksen näkeminen kannustaa jatkamaan työtä niiden asioiden puolesta, jotka vielä vaativat muutosta. Niitäkin on paljon.

Maailma muuttuu koko ajan paremmaksi paikaksi esimerkiksi sen suhteen, miten hyvin sairauksia onnistutaan ennaltaehkäisemään ja hoitamaan. Yksi esimerkki on malariaan sairastuneiden ja siihen kuolleiden ihmisten määrän väheneminen.

Toinen toivoa herättävä asia on äitiyskuolleisuuden vähentyminen. Se on puolittunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana.

Suunta terveydenhuollossa on monessa suhteessa oikea, mutta työtä pitää vielä tehdä. Mitä köyhempi valtio, sitä suurempi riski äideillä ja kaikilla muilla ihmisillä on kuolla hoidettavissa olevaan sairauteen.

Vauraus maailmassa jakautuu yhä liian epätasaisesti.

Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 11.5.

Kuva: Pixabay. Näkymä Tallinnaan.

Edellinen artikkeliKirkon avioliittokäsityksen laajentamista ehdottaneelle aloitteelle tyrmäys – perustevaliokunta jakautui
Seuraava artikkeliKolumni: Kirkolla on edelleen varaa olla tarvitsematta ihmisiä, vaikka yhä harvempi tarvitsee kirkkoa

Ei näytettäviä viestejä