Pääkirjoitus: Muutosta voi vastustaa tai seurata sivusta – mutta tulevaisuuden muotoutumiseen voi myös osallistua

Ville Auvinen soittaa saksofonia kirkolliskokouksen istuntosalissa Turun kristillisellä opistolla

Edustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin valitaan muutaman viikon kuluttua 11. helmikuuta. Kampanjointi on käynnissä, vaikka se ei suurta yleisöä suoraan koskekaan, sillä äänestäjäjoukko on varsin rajattu.

Silti ei ole yhdentekevää, kuka tulee valituksi. Kirkon luottamushenkilöt ovat tahtomattaankin kirkon tulevaisuuden tekijöitä – sekä hyvässä että pahassa. He voivat auttaa kirkkoa ja siihen sitoutuneita ihmisiä kohtaamaan lukuisat muuttuvan toimintaympäristön asettamat haasteet tai vaikeuttaa tätä kohtaamista.

Riippumatta siitä, onko valittu luottamushenkilö konservatiivi, liberaali tai jotain siitä väliltä, hänen kannattaa pitää silmänsä auki ja uskoa näkemäänsä. Kristillisen uskon merkitys ja näkyvyys suomalaisessa yhteiskunnassa on vähenemässä, mutta varsinkin muuttumassa. Muutoksen kohtaamisessa punnitaan luottamushenkilön keskeiset arvot ja asenteet.

Muutokseen on mahdollista reagoida kolmella tavalla. Ensinnäkin sitä voidaan aktiivisesti vastustaa. Toisekseen sitä voi seurata hyväksyvästi mutta passiivisesti sivusta. Kolmanneksi tulevaisuuden muotoutumiseen voi osallistua hakeutumalla vuorovaikutukseen ja keskusteluyhteyteen niiden ilmiöiden kanssa, jotka ilmentävät muutosta.

Toivottavaa olisi, että kirkon uuden päättäjät ja luottamushenkilöt edustaisivat asenteiltaan kolmatta suhtautumistapaa riippumatta arvoistaan tai teologisista painotuksistaan.

***

Viime viikon Kotimaassa piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen kirjoitti esseessään ilmiöstä, johon kirkon piirissä on ollut hankala suhtautua, nimittäin länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtuvasta elämänkatsomuksellisen kentän muutoksesta. Eikä kyse ole suinkaan yksinomaan maallistumisesta.

Komulainen totesi, että kyselytutkimuksen mukaan suomalaisissa näyttäisi olevan yhtä paljon vaihtoehtoisen henkisyyden kannattajia kuin vakaumuksellisesti uskonnottomia. Molempiin ryhmiin kuuluu noin seitsemäsosa kansasta.

Komulainen kiinnitti huomiota myös siihen, että kirkossa on keskitytty pääosin vain uskonnottomien haasteeseen. Vaihtoehtoisen henkisyyden kannattajat kuitenkin ovat uskonnottomia todennäköisemmin vielä kirkon jäseniä.

Pääkirjoitus on julkaistu 24.1. ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.

Kuva: Olli Seppälä. Kirkolliskokouksen pappisedustaja Ville Auvinen soitti saksofonia Turun kristillisen opiston salissa kirkolliskokouksen tauolla marraskuussa 2019.

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.