Pääkirjoitus: Pori Jazz -kohusta huolimatta uskonnonvapaus voi hyvin

Pori Jazz -festivaali erotti viime viikon keskiviikkona vasta valitun toimitusjohtajansa ennen kuin hän ehti edes aloittaa tehtävässään. Syynä olivat homoseksuaalisuuteen liittyvät lausunnot ja niistä noussut kohu.

Julkisuuteen tuotiin ponnekkaasti aiemmin KD-nuorten puheenjohtajana toimineen Aki Ruotsalan aktiivikristilliset taustat ja toiminta. Ruotsala tuomittiin, eikä hänen selityksiään haluttu kuulla. Sosiaalisen median toverituomioistuin teki ratkaisunsa nopeasti.

Oikeasti Ruotsala erotettiin siksi, että hänen lausunnoistaan koettiin koituvan Pori Jazzille vakava mainehaitta, jolla pelättiin olevan myös taloudellisia seurauksia. Tässä mielessä toimitusjohtajan pikapotkut olivat ymmärrettävät ja olisivat todennäköisesti tulleet ilman uskontokytkentääkin.

Toimitusjohtajaksi ei kannata valita ihmistä, joka kompastuu mediassa kengännauhoihinsa jo ennen uuden työpaikkansa kynnystä.

***

Ruotsalan tapaus on eritoten herätyskristillisissä piireissä haluttu nähdä esimerkkinä yleisemmästä ongelmasta kuin vain Pori Jazzin bisnesimagosta. Monilla on huoli siitä, että julki tuotu uskonnollinen vakaumus koetaan tämän päivän ilmapiirissä heti kielteisenä. Siitä pelätään tulevan jopa este työnsaannille.

Kirkonkin piirissä on toisinaan oltu huolestuneita siitä, ettei ”syntiä saa enää sanoa synniksi”. Jopa uskonnonvapauden on koettu olevan uhattuna.

Mutta ei tilanne noin synkkä ole. Suomessa on ajatuksenvapaus. Ja myös sananvapaus. Mutta kaikkea, mitä ajattelee, ei pidä tai kannata sanoa julkisuudessa. Jos kuitenkin päättää sanoa, kohtaa sananvapauden toisen puolen, vastuun.

Sananvapauden käyttäjän kanssa voidaan olla eri mieltä ja sanoa takaisin, kovastikin. Eikä se suoraan ole sananvapauden kaventamista.

***

Suomessa on uskonnonvapaus. Mutta entä jos uskonnollisesta vakaumuksesta kumpuava halu kertoa näkemyksistään loukkaa muita ihmisiä? Onko se todiste sanoman oikeellisuudesta vai sanojan tilannetajun puutteesta?

Uskonvakaumus ei ole vain uskoa Jumalaan, vaan isompi kokonaisuus. Siihen kuuluu usein myös asenteita ja käsityksiä, jotka ovat ristiriidassa vallitsevan yhteiskunnan yleisesti hyväksytyn elämän- ja ajattelutavan kanssa.

Sekin kannattaa muistaa, että uskosta Jumalaan tai Raamatun lukemisesta ei seuraa tismalleen samoja näkemyksiä esimerkiksi homoseksuaalisuudesta tai avioliitosta.

Uskonnon paikka ja näkyvyys julkisessa tilassa on muutoksessa. Ehkä pahin yleinen uskontoallergia on hellittämässä, mutta tilalle saattaa tulla vaikenemisen vaatimus: pidä uskonnollisesti motivoidut näkemykset muiden elämäntavasta omana tietonasi.

Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 14.6.2018.

Kuva: Olli Seppälä

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliPerjantaina vietetään ramadanin päättävää id al-fitr -juhlaa Suomessa ja maailmalla
Seuraava artikkeliKolumni: Väkevimmät hengelliset kokemukseni olen saanut kaukana kirkon penkistä – lukiessani yksin

Ei näytettäviä viestejä