Pääkirjoitus: Uuden raamatunkäännöksen aika on pian – viime kerralla odotusaika oli liian pitkä

Kuva Guttenbergin painamasta Raamatusta, kuva otettu Pelplinin museossa Puolassa

Nykyinen raamatunkäännös otettiin käyttöön vuonna 1992 kirkolliskokouksen päätöksellä. Sillä on siis ikää jo 26 vuotta, eli käännös alkaa olla elinkaarensa lopussa.

Yleisesti ajatellaan kielen muuttuvan niin nopeasti, että Raamattu pitäisi kääntää uudestaan noin 30 vuoden välein. Suomessa edellinen eli 1933/38-käännös kesti kuutisenkymmentä vuotta, mikä oli hieman liian pitkään.

Tosin "vanha" käännös kestää edelleenkin, sillä kristillisissä piireissä on paljon tahoja ja ihmisiä, jotka edelleen vierastavat "uutta" 1992 käännöstä joko teologis-sisällöllisistä syistä tai tottumuksesta.

Koko Raamatun huolellinen kääntäminen alkukielistä kestää kymmenkunta vuotta. Kun käännös otetaan käyttöön, se ei ole tiukasti vain sen hetken kielellisten tarpeiden ja näkemysten mukaan syntynyt. Niinpä vuoden 1992 käännös on tosiasiallisesti 1980-luvun käännös.

Jos Suomeen haluttaisiin uusi laajasti hyväksytty raamatunkäännös 2030-luvulla, sitä pitäisi pikkuhiljaa alkaa valmistella. Viiden vuoden sisällä asiasta pitäisi tehdä ainakin periaatepäätös. Vertailun vuoksi: vuoden 1992 käännöksestä päätettiin kirkolliskokouksessa jo 1974 eli prosessi kesti kaikkineen liki 20 vuotta.

***

Raamattua on viime vuosina Suomessa käännetty uudestaan eri tavoin. Raamattu kansalle ilmestyi vuonna 2012. Viime vuonna reformaation merkkivuoden innoittamana painokoneen näki Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen Kirkon tuottama käännös. Suomen Pipliaseura käänsi Markuksen evankeliumin suoraan mobiilialustalle.

Kotimaa kertoo uutisessaan Pipliaseuran hankkeesta kääntää koko Uusi testamentti mobiilimuotoon ilman, että käännöksestä tehtäisiin painettua versiota lainkaan. DigiUT-nimellä kulkeva hanke on jatkoa viimevuotiselle DigiMarkukselle.

Vuonna 1974 ilmestynyt Uusi testamentti nykysuomeksi oli eräänlainen pelastusrengas vanhan 1933/38-käännöksen pitämiseksi pinnalla. DigiUT voi olla vastaava vanhenevan 1992-käännöksen eliniän pitkittäjä.

Tosin vuoden 1992 käännös ei ole samalla tavalla vanhentunut kuin ennen sotia syntynyt 1933/38-käännös oli 1970-luvulla. Koukeroinen kieli ja vanhahtavat, yleväntyyliset ilmaisut eivät olleet omiaan herättämään kaikkien kiinnostusta Isoa Kirjaa kohtaan.

***

Raamatunkäännösten maailma ei tule valmiiksi. Käännöksiä ei koskaan ole riittävästi, sillä kieli ja ihmisten tapa hahmottaa asioita muuttuu. Samalla kun on kieliä, jotka vielä odottavat omaa Raamattuaan tai edes osaa siitä, monet kielet kaipaavat uudistettuja tai kokonaan uusia käännöksiä.

Eri käännökset voivat puhutella eri ihmisiä eri tavoin, eikä uusi käännös tee vanhasta käyttökelvotonta. Käännökset elävät rinnakkain.

Kuva: Magda Prokopowicz / Freeimages

Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 9. elokuuta.

Lue myös:

Uuden testamentin suomennoksen aikataulu tarkentui – vain digimuodossa oleva käännös valmistuu 2020

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.