Paavo Kettunen jäähyväisluennossaan: Syyllisyys koskee tekojamme, häpeä koko olemustamme

Professori Paavo Kettusen läksiäiset Joensuun yliopistolla

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella torstaina jäähyväisluentonsa pitänyt käytännöllisen teologian professori Paavo Kettunen tiivisti luentonsa sanomaa muutamaan ydinvirkkeeseen.

Niistä yksi oli: Sinä olet enemmän kuin tekosi ja suorituksesi.

Näitä asioita symboloi Kettusen kädessään pitämä usb-tikku. Se sisälsi Kettusen tutkijanuran kaikki kirjat, tutkimukset ja muut julkaisut.

– Meidät muistetaan usein siitä, mitä me olemme tehneet, Kettunen totesi.

Seuraavaksi luennoitsijan käteen ilmestyi kateederissa muistitikkua huomattavasti suurempi ihmisen tuhkauurna. Sellainen kätkee aikanaan ihmisen maallisen tomumajan.

– Tässä on syvä teologinen viisaus ja kristillisen ihmiskäsityksen korostus! Jos et mitään muuta muista tästä luennosta, toivon, että muistat tämän: Sinä olet enemmän kuin sinun tekosi!

Eino Kailan ajatus vei tutkijan uraa tiettyyn suuntaan

Itse luennon sisältö koostui Kettusen 42 vuotta kestäneen työuran ja vuosikymmenien mittaisen tutkijanuran kiteyttämistä teologisista pääajatuksista sekä tutkimuksen kehityksen vaiheista.

Kettunen on tutkinut urallaan varsinkin rippiä, sielunhoitoa, diakoniaa, hengellistä elämää, syyllisyyden ja häpeän problematiikkaa.

Kettunen lähti liikkeelle filosofi ja psykologi Eino Kailan ajatuksesta, jonka mukaan psykologia on kehittynyt vasta, kun "pyrkimys kauniin kuvan saamiseksi ihmisestä on väistynyt alastoman totuuden tavoittamisen tieltä".

– Tuosta Kailan väitteestä tuli minulle yksi liikkeelle paneva ja kannustava voima väitöskirjaa tehdessäni. Kailan innoittamana minussa heräsi kysymys, missä määrin tämä oivallus voisi pitää paikkansa myös sielunhoidossa ja sen tutkimuksessa, Kettunen sanoi.

Suomalainen sielunhoito alkoikin Kettusen mukaan kehittyä merkittävästi eteenpäin, kun ihanteiden esillä pitämisen sijasta alettiin kommunikoida sen todellisuuden kanssa, missä ihminen eli.

Voidakseen mennä eteenpäin tutkimuksen tehtävänä ei Kettusen mukaan ole varjella kaunista ihannekuvaa asioista ja ilmiöistä.

– Tärkeää on myös puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä koskee aivan erityisesti ihmisen seksuaalisuutta ja hengellistä elämää, Kettunen sanoi.

Häpeän ja syyllisyyden tunteita ei pidä kohdata samalla tavalla

Luennossaan hän kertoi suomalaisen sielunhoidon kehityksestä 1960-luvun murrosvuosikymmenestä kohti nykyajan pastoraalipsykologista ajattelua ja rakenteellista vaikuttamista.

Kettunen on tutkinut myös häpeän todellisuutta ja sen kohtaamista. Häpeä on erotettava syyllisyydentunteista.

– Olennaista on huomata: häpeästä kärsivä ei ole välttämättä tehnyt mitään pahaa. Terve syyllisyys on kausaalista, mutta häpeä ei sitä ole. Kun syyllisyys koskee tekojamme, häpeä sattuu koko olemukseemme, Kettunen sanoi.

Kettunen muistutti, että ihminen kaipaa saada olla hyväksytty, kuultu ja rakastettu ilman ehtoja.

– Tätä on teologiassa ja kristillisessä traditiossa nimitetty sanalla armo. Se tarkoittaa kelvatuksi tulemista silloinkin, kun ei edes itse pidä itseään kelpaamisen arvoisena, Paavo Kettunen päätti luentonsa.

Paavo Kettusesta tuli kunniatohtori Unkarissa

Paavo Kettunen on saanut arvostusta myös ulkomailla: hän on saanut Budapestin luterilaisen teologisen yliopiston kunniatohtorin arvon.

Kunniatohtorin arvo myönnetään Budapestissä maaliskuun lopulla yliopiston akateemisessa juhlatilaisuudessa.

Paavo Kettunen toimi 1970-luvulla Budapestissä stipendiaattina vuoden ajan. Siitä lähtien hän on toiminut unkarilaisten kanssa sekä tutkimuksellisessa että kirkollisessa yhteistyössä.

Kettunen on koordinoinut Suomen ja Unkarin kirkkojen ystävyysseurakuntatoiminnan alkua 1980-luvulta lähtien ja valmistellut useita suomalais-ugrilaisia pappeinkokouksia. Lisäksi hän on julkaissut lukuisia Unkarin kirkkoon sekä Suomen ja Unkarin väliseen yhteistyöhön liittyviä tutkimusartikkeleita.

Kuva: Visuaalinen viestintätoimisto S. Paavo Kettusen läksiäiset Joensuun yliopistolla.

Lue myös:

Paavo Kettunen Karjalan teologisen seuran kunniajäseneksi

Häpeää käsitellään naistenlehdissä ja sielunhoitokeskusteluissa

Professori: En lähtisi kultahampaiden perässä juoksemaan