Pappi kietoi lohtuhuivin lesken hartioille – syntyi ilmiö, ja nyt huiveja neulotaan ympäri Suomea

Seurakunnissa eri puolilla Suomea on innostuttu neulomaan lohtuhuiveja menetyksen kokeneille. Tapahtumat saivat alkunsa, kun Tampereen Pyynikin alueen pappi Minnamaria Tammisalo keksi kietoa sellaisen lesken hartioille muistotilaisuudessa ja kertoi asiasta sosiaalisessa mediassa.

Alun perin lohtuhuivi on Tampereen Tuomasyhteisön käsityöntekijöiden idea. He neuloivat joitakin vuosia sitten lohtuhuiveja myyntiin lähetystyön hyväksi, ja Tammisalo osti itselleen yhden. Huiveja ei silloin suunnattu erityisesti läheisensä menettäneille, vaan kaikille, jotka lohtua kaipasivat.

Viime syksynä Minnamaria Tammisalo mietti, mitä tekisi aktiivisen seurakuntalaisen Kaija Jääskeläisen lahjoittamille lohtuhuiveille, jotka tämä neuloi seurakunnan villasukkakampanjan kylkiäisiksi. Sitten hän sai ajatuksen.

– Muistotilaisuudessa, jossa olin pappina, päätin puheenvuoroni kietomalla lohtuhuivin lesken hartioille. Tämä oli jäänyt yksin pitkän liiton jälkeen ja koin, että hän kaipaisi konkreettista lohdutusta. Sanoin toivovani, että huivi voisi lämmittää, kun puolison käsi ei enää harteille yllä, Tammisalo kertoo.

Viime viikonloppuna Tammisalo vei toisen huivin uudelle omistajalleen samoin saatesanoin. Kummallakin kerralle palaute oli liikuttunutta. Muistotilaisuuteen osallistuneet ovat hämmästelleet, että kirkko tekee tällaistakin, tulee lähelle ja koskettaa.

– Perinteisesti me papit olemme vieneet surevalle kirjan, mutta lukemiseen ei ole välttämättä pitkään aikaan voimia. Huivi sen sijaan lämmittää jo samana iltana, kun sureva astuu hiljentyneeseen kotiin.

Neulontaohje leviää sosiaalisessa mediassa ja paperilla

Minnamaria Tammisalosta huivin antaminen surevalle tuntui niin hyvältä, että hänen mieleensä nousi spontaani toive: Tekisikö joku lisää näitä huiveja? Hän toimittaisi ne kyllä perille.

Tammisalo teki asiasta ilmoituksen Facebookiin, sekä omalle seinälleen että Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan sivulle.

– Loppu on historiaa. Ihmetellen seurasin tykkäysten ja jakojen lisääntyvää määrää sekä ohjeen pyytäjien intoa. Olen saanut paljon kannustavaa palautetta siitä, että tulin luoneeksi someilmiön.

Asiasta ovat innostuneet niin seurakuntalaiset kuin kirkon työntekijätkin. Alkuviikon vapaapäivät Tammisalo käytti ohjeiden lähettelyyn. Hän kävi kopioimassa ohjeesta myös paperiversioita jaettavaksi Tampereen Aleksanterin kirkolla.

Sitten joku ehdotti Facebook-ryhmän perustamista lohtuhuiveille. Syntyi Lohtuhuivien lähettiläät. Jo parissa päivässä ryhmä sai yli 200 jäsentä. Tammisalo on ideoinut ryhmäläisten kanssa lohtuhuivitapaamista Aleksanterin kirkolle.

– Kahvia keitän ja kastettavaa tuon, jos tavataan. Mikään ei estä tapaamasta lohtuhuivien tiimoilta ympäri Suomea. Olisi ilo saada ryhmään kuvia niistä hetkistä.

Puolalaisen naisen huivimalli välittää lohdutusta

Nikolai-huivin mallin kehittäjä on puolalainen nainen, joka ilahtui Tammisalon mukaan siitä ajatuksesta, että hänen luomansa huivi voi välittää lohdutusta. Pitsireunuksensa vuoksi malli sopii erityisesti naisille.

Toisaalta Tammisalo painottaa, että yksinkertaisempikin huivimalli toimii samassa tarkoituksessa hyvin. Värejä ei ole määrätty, mutta hillitty yksivärinen huivi sopinee parhaiten surun hetkeen, Tammisalo sanoo.

– Miehille sopisi yksinkertaisen tyylikäs kaulahuivi samalla tavoin ojennettuna. Koen, ettei mallilla ja muodolla ole niin suurta väliä, kietomisen ele ja lohduttavat sanat tekevät lohtuhuivista lohtuhuivin.

Tammisalon mukaan lohtusukatkin tulevat kyseeseen, mutta niiden pukeminen ei ole muistotilaisuudessa yhtä yksinkertaista kuin huivin kietominen olalle.

Tampereen seurakuntien tavoitteena on, että ihmiset voisivat olla kristittyjä itselleen merkityksellisellä tavalla. Lohtuhuivien kutominen on Tammisalon mielestä oiva tapa elää tätä strategiaa todeksi.

Tammisalo uskoo vahvasti siihen, että kaiken maailmassa tapahtuvan pahan keskellä ihmisillä on vahva myötäelämisen kyky ja halu kulkea kärsivien rinnalla. Hän sanoo, että moni on avoimesti kertonut hänelle, ettei edes kuulu kirkkoon, mutta haluaa olla edistämässä surevan saamaa lohdutusta.

– Olisi ilo, jos lohdutus saisi levitä lohtuhuivien kautta ympäri Suomea. Uskon, että huivi välittää yhteisön tukea, seurakunnan läsnäoloa ja Jumalan läheisyyttä, sanoitta, sanoilla ja siunaten.

Oikaisu: Jutun alussa Pyynikin seurakunta korjattu Pyynikin alueeksi. Pyynikki kuuluu nykyisin Tampereen tuomiokirkkoseurakuntaan.

Kuva: Minnamaria Tammisalo

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliEmerituspiispa kommentoi kirkon uutta mantraa: ”Mistä se messu putkahti keskiöön?”
Seuraava artikkeli”Sota sieluista käydään mielikuvatasolla” – Kirkko perustaa oman mainostoimiston

Ei näytettäviä viestejä