Pauliina Rauhalan uudessa romaanissa Synninkantajat on kytkös Taivaslauluun

Kirjailija Pauliina Rauhalan uudessa romaanissa käsitellään vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä 1970-luvulla järjestettyjä hoitokokouksia, joissa tivattiin ihmisten elämäntapaa, määriteltyjä syntejä ja hengellistä sitoutuneisuutta yhteisön yhä kiristyvämpiin näkemyksiin.

– Koen hämmennystä hoitokokousten edessä. Halusin tutkia niitä ja saada selville, mistä puhumattomuus niiden ympärillä johtuu. Minua kiinnostaa aina, kun jostain vaietaan ja vaaditaan hiljaisuutta.

Rauhala sanoo Synninkantajissa ihmettelevänsä erityisesti sitä, kuinka pieneksi usko voi kutistua ja kuinka ahtaiksi totuuden rajat kutistua.

– Tuon myös esiin pohdintaa siitä, ovatko pienen uskon ja ahtaiden rajojen ilmiöt vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen ongelmia vai ovatko ne osa laajempaa ilmiötä.

Rauhalan mukaan hoitokokoukset ovat osin taaksejäänyttä elämää, mutta liikkeessä on edelleen piirteitä, joiden vuoksi ihmisillä on alttius joutua julkisen sieluntila-arvioinnin kohteeksi.

Synninkantajissa on myös kytkös Rauhalan suositun 67 000 kappaletta myyneen esikoisromaanin Taivaslaulun (2013) maailmaan ja henkilöihin. Rauhala ei halua ennakkoon paljastaa kytköksen yksityiskohtia, sillä ne ovat yksi osa romaanin kerronnallista jännitettä.

Synninkantajat on kytköksestä huolimatta myös täysin itsenäinen teos.

”En halua marginalisoitua kirjailijana”

Yksi on varmaa, Synninkantajien jälkeen Rauhalan seuraava romaani ei enää käsittele vanhoillislestadiolaisuutta, sillä siitä tulee lastenromaani, jota varten hän sai apurahan.

– Juuri tällä hetkellä en näe mahdolliseksi kirjoittaa kolmatta romaania lestadiolaisuudesta. En halua ajautua yhden asian ihmiseksi ja marginalisoitua kirjailijana. Sinänsä uskonto ilmiönä, maailmankuvan muutos ja identiteetin rakentuminen kiinnostavat minua jatkossakin.

Rauhala määrittelee itsensä taustaltaan vanhoillislestadiolaiseksi, ja se tulee aina olemaan osa häntä.

– En kulje seuroissa enkä usko liikkeen oppiin. Kun ensi kertaa kuulin sanan etninen lestadiolainen, luulin, että siinä on kirjoitusvirhe. Nyt ymmärrän käsitteen. Kukaan ei voi kokonaan päästä kodistaan pois.

Kotimaa24 julkaisee arvion Synninkantajista 15.3., jolloin romaani ilmestyy. Kotimaa-lehdessä julkaistaan samana päivänä myös Pauliina Rauhalan haastattelu.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Taivaslaulu-keskustelu: On helpompi puhua kirjasta kuin itsestään

Edellinen artikkeliPitkää päivää tekevä maajussi Riku Tella jättää välillä navettatyöt Herralle ja lähtee kanttoriksi
Seuraava artikkeliPaula Risikko järjesti seurat Seinäjoella – puhujana tuleva arkkipiispa Tapio Luoma

Ei näytettäviä viestejä