Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia

Pieksämäen Seurakuntaopistolla nuorisotyön opettajana työskentelevä muusikko Pekka Kosonen kertoo kasvaneensa 1980-luvun suomirockin sävelin.

– Myös gospelin isot nimet kuten Jaakko Löytty, Pekka Simojoki ja Jukka Leppilampi ovat vaikuttaneet minuun paljon, kertoo muun muassa Soihtuorkesterista ja Triangeli-yhtyeestä tunnettu Kosonen.

Osallistuminen virsikirjan lisävihkotyöryhmään tarjosi Kososelle mahdollisuuden hyödyntää lahjojaan myös kirkkomusiikin saralla. Kaksi Kososen sävellystä päätyi uuteen lisävihkoon.

Sävellys Anna-Mari Kaskisen sanoittamaan Isästäni Jeesus, kiittää tahtoisin -virteen syntyi junassa, kotimatkalla Helsingistä Pieksämäelle.

– Yleensä sävellän kitaran kanssa, joten olosuhteet olivat hieman poikkeukselliset. Lisävihkotyöryhmän kokouksessa oli juuri käsitelty tätä tekstiä, ja yksinkertaisuudessaan se kosketti minua.

Virren 974 teksti synnytti Kososessa mielikuvan lapsesta, jollainen jokainen on joskus ollut.

– Sävellyksellisestä muodosta tuli hyvin yksinkertainen. Sellainen helposti omaksuttava, jopa lastenlaulun tyyppinen.

Myös Kososen toinen sävellys syntyi Anna-Mari Kaskisen sanoihin.

Te autuaat, te murheelliset maan -laulun teksti on varsin erityylinen. Se on taistelulaulu, johon syntyi vahvapoljentoinen sävellys hieman marssilaulun tyyliin. Virsi 978 on julistus, joka sanoittaa armollisen Jumalan syvää rakkautta luotujaan kohtaan, Kosonen kuvaa lopputulosta.

Kosonen kertoo, ettei ole koskaan vierastanut virsiä. Suhde niihin on vain syventynyt iän karttuessa.

– Nykyinenkin virsikirja on hyvin monipuolinen musiikillisessa ilmaisussaan. Nuorisotyössä toimiessani pidin virsikasvatusta tärkeänä osana työtäni. Pyrin pitämään virsiä esillä nuorten toiminnassa, ja teimme nuorten kanssa yhden virsilevynkin.

Silti Kosonen pitää tärkeänä, että uskoon ja olemassaoloon liittyvää musiikillista ilmaisua tarkistetaan kirkossa aika ajoin.

– Virret ovat hyvä ja käyttökelpoinen tapa juhlistaa elämän iloissa, lohduttaa suruissa ja kysellä epätietoisuuden keskellä. Ne ovat suomalainen tapa soittaa bluesia.

Virsisäveltäjien jatkumoon liittyminen herättää Pekka Kososessa nöyrän kiitollisia ja hieman hämmentyneitäkin tunteita.

– On hienoa olla osa historiallista ketjua.

Kuva: Kososen perhealbumi

Lue myös:

Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia

Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä

Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä

Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä

Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa

Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen

Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla

Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli 
kuin sudokun tekoa

Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä

Edellinen artikkeliJyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Seuraava artikkeliPirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä

Ei näytettäviä viestejä