Piispa Jolkkonen: Maallinen johtajasopimus helpottaisi kirkkoherran saamista viralta

Jari Jolkkonen, Kuopion piispa

Moni valtakriitikko hamuaa salaisesti valtaa itselleen ja omalle viiteryhmälleen, sanoi Kuopion piispa Jari Jolkkonen tänään tiistaina valtaa käsittelevässä symposiumissa Joensuussa.

– Ja vallan makuun päästyään hän myös käyttää valtaa, usein mielellään ja ankarimman mukaan, Jolkkonen jatkoi.

Jolkkonen oli yksi lukuisista alustajista Karjalan teologisen seuran kaksipäiväisessä symposiumissa Itä-Suomen yliopistolla. Tänä vuonna symposium keskittyi vallan kysymyksiin.

Jolkkonen keskittyi esityksessään ajattelutapaan, jossa valta on aina väärin, paitsi silloin kun se on kriitikon omissa käsissä. Hän puhui filosofi Michel Foucault'n oivalluksesta, jonka mukaan ihmisen omat valtapyyteet kätkeytyvät usein salakavalasti. Hän valotti ilmiötä kuvaamalla kahta ihmistyyppiä, joissa tämä tulee näkyväksi.

Ensimmäinen on tyyppi, joka pukeutuu profeetan viittaan kertoen olevansa rohkea, ennakkoluuloton ja pakotettu taistelemaan yhteisöään vastaan, koska yhteisö ei ymmärrä hänen nerouttaan.

Toinen tyyppi asettelee päähänsä marttyyrin kruunun kertoen, että pahantahtoiset ihmiset sortavat häntä ja hän on ajojahdin viaton uhri.

Jolkkosen mukaan on toki mahdollista, että ihminen on väärinymmärretty nero tai viaton uhri. Usein tällaisen retoriikan taustalla kuitenkin on enemmän tai vähemmän kätkettyjä ja tiedostettuja valtapyrkimyksiä.

– Pääseekö valtaan lopulta se, jolla on suurin oikeus loukkaantua, Jolkkonen kyseli.

Aamuöisin piispa murehtii työyhteisöjen kriisejä

Puheessaan Jolkkonen otti myös kantaa vallankäyttöön kirkossa ja seurakunnissa. Hän kertoi, että usein erityisesti aamuöisin hänen mieltään vaivaavat vakaviksi kehittyneet ristiriidat ja ongelmat seurakuntien työyhteisöissä.

– Puuttuessani ongelmiin ja tehdessäni ratkaisuja joudun käyttämään valtaa ja joku saattaa haavoittua. Jättäessäni puuttumatta kärsivät henkilöt ja omatuntoni syyttävät minua vastuunpakoilusta.

Jolkkosen mukaan olisi parempi, että työyhteisöristiriitoja ratkottaisiin ilman julkisuutta. Hän ei nostanut itse puheenvuorossaan esille mitään yksittäistapausta. Jolkkosella on kuitenkin tuore kokemus vaikeasta ja pitkään jatkuneesta tilanteesta, jota on käsitelty myös mediassa ja joka päättyi Konneveden kirkkoherran Olavi Virtasen erottamiseen.

Yleisökeskustelussa Jari Jolkkoselta kysyttiin, pitäisikö kirkkoherrojen ja piispojen virat olla määräaikaisia. Piispa piti kirkkoherran viran määräaikaisuutta ongelmallisena muun muassa sen vuoksi, kuinka raskas ja pitkä kirkkoherran valintaprosessi on. Piispan tehtävän määräaikaisuus on puolestaan ongelmallinen vihkimysviran vuoksi.

Jolkkonen totesi, että yleensä määräaikaisuutta toivotaan siksi, että halutaan tarvittaessa päästä eroon viranhaltijoista, jotka ovat ikäviä tyyppejä ja kyvyttömiä tehtäviensä hyvään hoitamiseen.

– Tähän ongelmaan voisimme hyvin soveltaa maallista viisautta ja ottaa käyttöön johtajuussopimukset myös kirkkoherroille, Jolkkonen sanoi.

– Sopimuksessa kirkkoherra sitoutuisi itse irtisanoutumaan, jos ajaudutaan tilanteeseen, jossa vallitsee luottamuspula. Irtisanoutuessaan hän saisi sovitun kipukorvauksen. Näin vältyttäisiin kuluttavilta oikeusriidoilta.

"Kaikki valta on lainavaltaa Jumalalta"

Puheenvuoronsa lopuksi Jolkkonen tiivisti kristinuskon annin nykyiseen valtakeskusteluun. Ensinnä hän painotti, että kristinusko on pohjimmiltaan valtakriittistä, koska langennut ihminen on taipuvainen käyttämään valtaa myös väärin.

Toiseksi Raamattu ei anna Jolkkosen mukaan juurikaan eväitä poliittiselle vallankumoukselle, koska siellä kehotetaan monissa tilanteissa ihmisiä alistumaan jopa huonon, epäoikeudenmukaisen ja itsevaltaisen esivallan tahtoon. Varhaiskristittyjen elämäntapaa kuvasi kuuliaisuus esivallalle. Toisaalta Raamatusta löytyy myös ajatus siitä, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä. Näiden kahden periaatteen jännitettä on tulkittu eri aikoina ja eri paikoissa eri tavoin.

Kolmanneksi jotkut kristinuskon radikaalit painotukset ovat liudentuneet, koska kristinusko on etääntynyt lopunaikoja painottaneista juuristaan. Esimerkiksi ehdottomasta köyhyyden vaatimuksesta on tingitty.

Jolkkosen mukaan kristinuskossa ajatellaan, että valta on aina viime kädessä Jumalalla ja muut vallankäyttäjät ovat vastuussa hänelle. Tämän kuuluu pitää johtajat nöyrinä ja pakottaa heidät vastuulliseen vallankäyttöön. Niin piispan valta kuin kaikki muukin valta on aina lainavaltaa Jumalalta.

Kuva: Matti Karppinen

Oikaisu 14.2.2018 kello 8.45. Ranskalaisen filosofin Foucault'n etunimi on Michel, ei Michelle.

Lue myös:

Kirkkoherra irtisanottiin – Kapituli: Ei kykene demokraattisen päätöksenteon edellyttämään yhteistyöhön

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä

29 kommenttia

  • Jouni Liimatainen sanoo:

    Itsekin olen luottamushenkilökollegoilta kuullut tapauksia, että seurakunnalla olisi halua kehittää ja nykyaikaistaa toimintaa, niin kirkkoherra asettuu jarruksi. Tosin, en näissä tapauksissa löydä kumpaakaan Jolkkosen mainitsemasta valtaa käyttävästä ihmistyypistä. Ehkä mieluummin tunnistan tässä vallankäyttömuodon, mikä on tuttua historian patruunajohtamisesta. Missä valta halutaan keskittää ”korvaamattomalle” johtajalle, perinteestä pidetään ylikorostetusti kiinni ja alaisilta toivotaan pelonsekaista kunnioitusta.

    Uudelleen asia on noussut ajatuksiini, kun olen hämmennyksen sekaisin tuntein seurannut juttuun linkitettyä episodia Konneveden kirkkoherran Olavi Virtasen irtisanomisesta. Sanotaan, että kolikolla on aina kaksi puolta, ja niin varmaan tässäkin. Tiedotusvälineet ovat auliisti jakaneet sitä Kuopion tuomiokapitulin virallista tiedotusta, missä kerrotaan eroprosessiin liittyvät seikat heidän näkökulmastaan. Vastapuolen näkemysten esiin kaivaminen on ollut aavistuksen verran työläämpää, mutta ei toki vaikeaa. Kirkkoherraa avustanut lakimies Seppo Vaittinen on selostanut oman näkemyksensä varsin seikkaperäisesti omalla YouTube kanavallaan.

    Esittäen aika kovia väitteitä Kuopion piispaa ja tuomiokapitulin toimintaa kohtaan. Väitteitä, joiden perusteella ensin oli tuomio ja sitten alettiin etsimällä etsimään perusteita tuomiolle. Ja mikäli väitteet pitävät paikkansa, niin aika ohuella jäällä on liikuttu. Varsin suurella mielenkiinnolla seuraan, kuinka kirkosta riippumaton oikeus tulee samat asiat aikanaan näkemään. Mikäli hallinto-oikeus asettuisi tässä selkeästi Konneveden kirkkoherran kannalle, niin joku saattaisi toivoa, että piispankin kanssa olisi aikanaan laadittu maallinen johtajasopimus.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Kolikolla on tosiaan kaksi puolta, mutta ne eivät kumoa toisiaan. Riippumatta siitä mitä kaikkea on aikaisemmin tapahtunut, kirkkoherra Virtanen teki virkavirheen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän esimiehenä hyväksyi ilmeisen asiattomin perustein toimeenpannun koeaikapurun ja tilalle palkattiin kirkkoherran oma vaimo. Ken ei ymmärrä tilanteen ongelmallisuutta ei yksinkertaisesi sovellu hallinnolliseksi esimieheksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Poikolainen Päivi :”Tässä esimerkkejä mihin piispan yksinvalta voi johtaa ,jos haluaa olla ns. ” diktattori jumalata saaneella vallalla ?”

      Ortodoksikirkon piispat eivät käytä yksinvaltaa eikä heidän käskijänsä ole myöskään hallinto-oikeus:

      ”Kirkko on kanonisessa yhteydessä Konstantinopolin apostoliseen ja patriarkaaliseen ekumeeniseen istuimeen sillä tavalla kuin ekumeenisen patriarkan 6 päivänä heinäkuuta 1923 tekemässä päätöksessä on ilmaistu.” (Kirkkolaki/ortodoksikirkko)

      ” Arkkipiispan ja piispojen vaali, vihkiminen ja asettaminentoimitetaan pyhien kanonien ja arkkipiispakunnan asetusten mukaan, niiden vahvistaminen kuuluu, milloin on kysymys piispasta, arkkipiispalle, milloin taas kysymys arkkipiispasta, – Ekumeeniselle patriarkalle.” (Tomos-asiakirja 6.7.1923)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Liimatainen sanoo:

      Jukka Kivimäki: “kirkkoherra Virtanen teki virkavirheen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän esimiehenä hyväksyi ilmeisen asiattomin perustein..”

      Tärkeä ja hyvä lisä tämä sana “ilmeisen” sillä nämä juridiset asiat ovat luonnollisesti meille maallikoille haasteelliset sanoa absoluuttinen totuus. Kirkkoherra Virtasen vaimon palkkaus on oma case ja siitäkin väännetään oikeudessa. Jos maallisella puolella joku kertoisi, että jos ihminen on tehnyt useita vuosia samaa sihteerin työtä, niin että sitä on ketjutettu reilusti toistakymmentä kertaa, niin aika moni tulkitsisi, että käytännössä tehtävä on luonteeltaan vakituinen.

      No oikeus kallistuu sille kannalle, ettei lukemattomat ketjutukset ole seurakunnissakaan sallittuja, niin putoaako tältä osin pohja syytteiltä kirkkoherraa kohtaan?

      Ja vaikkei putoaisi, niin mielenkiintoinen tulee olemaan hallinto-oikeuden päätös kirkkoherran erottamisasian suhteen. On tässä vuosien saatossa tapahtunut niin paljon uskomattomia käänteitä, ettei saippuasarjoja ole tarvinnut seurailla. Ei tällaista kukaan keksisi käsikirjoittaa.

      Maalaisjärki – ja kai juridiikkakin kertoo – että ennen irtisanomista ihmisen olisi saatava varoitus. YouTube videollaan lakimies Vaittinen avaa, että kirkkoherra Virtanen on tosiaan saanut kaksi varoitusta. Mutta ei ilmeisesti ensinnäkään seurakuntasihteeri asian suhteen. Sen sijaan toinen varoituksista tuli Vaittisen kertoman mukaan, että piispa Jolkkonen oli ohjeistanut todistajien läsnä ollessa, että kirkkoherra Virtanen voi pienessä seurakunnassa siirtää työntekijöitä työnjohdollisessa ominaisuudessa sellaisiin tehtäviin missä tarvetta on. Ja kun kirkkoherra Virtanen on näin toiminut, hän on siitä saanut varoituksen. Aika rankka valinta arsenaalista, missä ehkä olisi ollut käytettävissä myös ohjaus, huomautus… tai vaikka kiitos. Lisäksi Vaittinen avaa, ettei näihin varoituksiin ole annettu edes valitusosoitetta, eli päätöksenteko kuulostaa omiin korviini hieman diktatuurimaiselta. Ja siten ehkä tarkoituksenhakuiselta?

      Mutta kuten totesin, en ole lakimies – perusinsinööri vain. Maallinen oikeus ratkaisee tämän syheröisen pattitilanteen, mikä on huomattavasti monisyisempi, kuin Kuopion tuomiokapitulin päätösasiakirja antaa ymmärtää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jukka Kivimäki sanoo:

      Jouni Liimatainen, ei tämän asian ymmärtämiseen tarvitse olla juristi. Työoikeuden perusteiden tuntemus riittää. Mahdollinen Riitta Virtasen palvelussuhteiden ketjutus on kokonaan eri asia. Jos virhe on sattunut, niin seurakunta on ollut korvausvelvollinen. Olavi Virtanen on ollut asian suhteen jäävi tekemään mitään “korjaavia päätöksiä”.

      Kun seurakuntasihteerin paikka oli julkisessa haussa ja Riitta Virtanen valittiin virkaan ilman ansiovertailua, kumosi hallinto-oikeus vaalin. Kyse on muiden hakijoiden oikeusturvasta. Mikäli tehtävä olisi kuulunut Riitta Virtaselle aikaisempien määräaikaisuuksien perusteella, ei mitään hakua olisi tullut edes järjestää. Kun paikka oli julkisesti haettavana, oli ansiovertailu toteutettava yhdenvertaisesti.

      Myös uudessa hakukierroksessa on ollut omat kiemuransa, jotka selviää julkisesti verkossa olevista pöytäkirjoista. Tehtävään valitun Mervi Hämäläisen oikeusturva ai voi olla riippuvainen siitä, onko Riitta Virtasen palvelussuhteita joskus aikaisempina vuosina kenties ketjutettu virheellisesti.

      Mervi Hämäläisen palvelussuhteen asiaton purku ja Riitta Virtasen palkkaaminen hänen tilalleen on jälleen täysin erillinen asia suhteessa mahdolliseen ketjutukseen menneinä vuosina.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Voipio sanoo:

    Lakimies Vaittinen on tehnyt ilmeisesti kotilkäksynsä aika huonosti. Kirkkolain irtisanomista koksevan pykälän perusteluissa sanotaan yksiselitteisesti näin: “Kurinpitomenettelyä koskevien säännösten kumoamisen jälkeen varoituksen antaminen ei olisi enää kurinpitorangaistus vaan työsopimuslain mukainen työnjohdollinen toimenpide, jota ei katsottaisi viranomaisen päätökseksi ja josta sen vuoksi ei olisi itsenäistä oikaisuvaatimus- tai valitusoikeutta.”

    Koska irtisanomistilanteessa valitusoikeutta varoituksesta ei ole, ei tuomiokapituli siitä tietenkään voi antaa valitusosoitustakaan. Varoittamisen asianmukaisuus tutkitaan siis itse irtisanomisasiaa koskevan valitusasian yhteydessä, mikä Vaittisen täytyy palkkansa eteen asianojoa hoitavana tietysti tietää. Ja varmaan tietääkin.

    Ilmoita asiaton kommentti